Aika ja ego

Ilmöiden tasolla asiat ovat jatkuvassa liikkeessä ja voimme vaikkapa lakastunutta kukkaa katsoessamme todeta, että näin on käynyt. Aika on tehnyt tehtävänsä. Toisaalta kaikki ajattelu ja havainnointi tapahtuu aina tässä hetkessä, nyt. Aina on nyt. Mitään muuta ei ole kuin nyt. En koskaan tiedä, mitä tapahtuu vaikkapa minuutin kuluttua. En koskaan. Sillä kaikki tapahtuu nyt. Aina. Minuutin kuluttua kellon minuuttiviisari on jossakin kohtaa, mutta silloinkin on nyt, enkä edelleenkään tiedä mitä tapahtuu minuutin kuluttua. Monet käsittävät tämän kyllä pinnallisesti, älyllisesti, mutta eivät ymmärrä ikuisen tämän hetken syvällistä merkitystä. Miksi eivät? Koska suurin osa ihmiskunnasta elää kiinni egossa ja egon elinehto on tämän hetken pakeneminen eiliseen ja huomiseen. Ego elää ikään kuin eilinen ja varsinkin huominen olisivat jotenkin tärkeämpiä kuin tämä hetki. Hassua. Mutta ymmärrettävää. Ego sulaa tässä hetkessä ja niinpä se on addikti. Se on addiktoitunut eiliseen ja huomiseen, ajatuksiin ja ajatteluun.

Joku saattaa kysyä, "entä sitten?". Niin, entä sitten? Ego pelkää ja vihaa, pakenee ja haluaa. Ego on onneton. Ego hakee onnellisuutta ja täyttymystä, aina jostakin ulkoisesta. Se voi olla materiaa tai henkinen saavutus. Molemmissa tapauksissa ego kokee lisänneensä jotakin itseensä, ego kokee saavuttaneensa jonkin aseman suhteessa toisiin ihmisiin. Ego elää kaikesta tästä. Ego on hetken aikaa tyytyväinen ja sitten etsintä jatkuu. Loputon etsintä.

Kuka sinä olet?

Automaattinen reagointi on luonteenomaista egominälle. Ego reagoi aina automaattisesti puolustaakseen ja vahvistaakseen minätunnettaan. Tämä ajatusten, emootioiden, puheen tai toiminnan tasolla ilmenevä reaktio voi olla primitiivisen raivokas, jos ego kokee tilanteen uhkaavaksi. Kyse ei siis ole konkreettisesta hengenvaarasta, vaan egon olemassaolon perustana olevaan ajatusten, muistojen ja odotusten kokoelmaan kohdistuvasta uhkasta. Kyse on minuudeksi uskotun käsitteellisen mielen mentaalisten mallien luhistumisvaarasta. Egominän näkökulmasta kyse on hengenvaarasta.

Todellista itseyttä voidaan verrata lepäämiseen. Se on tyyneyttä. Kaikki ajattelu, puhuminen ja tekeminen nousee levollisuudesta käsin. Kaikkea tekemistä taustoittaa koko ajan tyyneyden tuntemus, riippumatta siitä kuinka paljon turbulenssia ulkoisissa olosuhteissa on.

Egotietoisuus sen sijaan elää jatkuvassa sotatilassa sisäisesti ja ulkoisesti. Egotietoisuus elää pelkäämisen, haluamisen ja vihaamisen emootioissa ja ajatuksissa. Se on riippuvainen niistä. Se samaistuu niihin.

Todellinen itseys on perillä olemista, hetkessä elämistä. Egotietoisuus on sen sijaan kiinni eilisessä ja/tai huomisessa. Tämä hetki on egotietoisuudelle aina vain väline vahvistaa itseään eilisen/huomisen -illuusioiden kautta.

Egotietoisuus joko "sitkuttelee" huomisen suuntaan (sitten kun ensi viikonloppuna tai kesälomalla tai eläkkeellä saan sitä tai tätä tai tuota, sitten olen onnellinen) tai "mutkuttelee" eilisen suuntaan (mutta kun eilen tai viime viikolla tai lapsuudessa joku teki tai sanoi tai jätti tekemättä tai jätti sanomatta).

Egotietoisuus on addiktoitunutta minuutta. Egotietoisuus on aina kehittänyt riippuvuuden johonkin. Egotietoisuus ajattelee olevansa onnellinen vasta sitten kun tekee tai saa tai ottaa jotakin. Tämä hetki on täysi, vasta kun tuo jokin on läsnä. Egotietoisuuden addiktion kohteena voivat olla myös menneessä koetut asiat. Ne voivat olla tarinoita menestyksestä (egoidentiteetti saavutuksina, suorituksina, pätemisenä) tai vääryyksistä (minuus uhri-identiteettinä).

Kuka sinä olet?

Aito kohtaaminen

Egotietoisuudesta, käsitteellisestä mielestä käsin tapahtuva keskustelu ei ole koskaan aitoa kohtaamista. Egolle toinen on aina vain väline - hyödytön tai hyödyllinen, riippuen siitä voiko ego toista hyödyntäen vahvistaa tarinaa minuudesta. On huomattava, ettei toisen tarvitse olla samaa mieltä, jotta ego vahvistuu. Ego on nimenomaan riippuvainen vastakkainasetteluista. Vaikka ego toisaalta aina hakee samanmielisiä ihmisiä, se samalla myös jatkuvasti määrittää itseään vastustajan/viholliskuvan kautta. Näin sen olemassaolon premissi, erillisyyden idea vahvistuu. Egominuus on siis samanaikaisesti erottautumista ja liittoutumista suhteessa toiseen.

Samanmielisten kanssa ego rakentaa kollektiivista identiteettiä (poliittiset, uskonnolliset ja muut liikkeet). Myös näiden olemassaolo edellyttää aina vastakohtaa, esimerkiksi meidän puolue / muut, hallitus / oppositio, meidän uskonto / vääräoppiset, älykkäät / tavikset... lista on loputon.

Aito kohtaaminen mahdollistuu vasta kun ihminen riittävästi kärsittyään ymmärtää elävänsä ajattelun luomien kulissien ehdoilla. Ihminen herää havaitsemaan, että ajattelusta, tuosta oivallisesta rengistä onkin tullut isäntä tietoisuuden talossa. Tällöin hänellä on mahdollisuus astua ulos roolista, ulos käsitteellisen mielen laatimasta ja ylläpitämästä identiteettitarinasta. Tämä saattaa olla pitkä ja kivinen tie, riippuen siitä kuinka vahvasti minuus on kiinni käsitteellisessä mielessä. Aito kohtaaminen mahdollistuu vasta kun ihminen ei enää samaistu ajatteluunsa, kun ihminen ei enää ole ajatustensa ja tunteidensa vietävänä. Aito kohtaaminen mahdollistuu vasta kun ihminen herää todelliseen itseensä.

Be

You don't have to worry. You don't have to be happy. Really.

Just be.

Breathe in. Breathe out. Relax.

Be what you essentially are. You're a miracle, you are life. Happiness lies in the pure joy of being and breathing. You are human Being. You're more than your mind and its thoughts and feelings and sensations. Your identity is not about your conceptual mind and its endless stories of your past and future.

Actually all this means that being "out of your mind" is where your true identity is. You are the space for all this that arises at this moment. Be out of your mind and have a miraculous day. Every day. ;-)

Oleminen ja tekeminen

"If we can bring being and doing together the doing is gonna be much more magnificient" - Jon Kabat-Zinn

Halkeama

Elämän ravistellessa egoon tulee säröjä ja halkeamia.

Kärsimys on egossa oleva halkeama, josta rakkaus virtaa sisään.

Ego osoittautuu kokoelmaksi oletuksia, asenteita ja ajatuksia.

Ego on käsitteellisen mielen tarina minusta, minun elämästä ja kuinka minun tulisi elää.

Kärsin kunnes ymmärrän päästää irti egosta.

Kärsimys on kutsu vapauteen.

Ymmärrän olevani rakkaus joka virtaa.