Huomaan merkillisen voiman läsnäolossa. Jos olen aidosti läsnä Toiselle, vuorovaikutuksella on taipumus nousta korkeammalle tasolle. Valitettavan usein kohtaamiset ovat kuitenkin kulissien ja roolien tyhjää kolinaa. Jos sen sijaan uskallan olla "auki", saattaa se rohkaista Toistakin avautumaan. En tarkoita, että tämän myötä kertoisimme aina jokaiselle kaikki salaisuutemme. Sen sijaan koen, että herkistymme havaitsemaan Nyt-hetken ja Toisen ainutlaatuisuuden, taikuuden ja ihanuuden. Se jos mikä on maagista, se on arjen lattean harmauden osoittautumista värikylläiseksi moniulotteiseksi seikkailuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti