Yllättäen näet...

Yllättäen näet suoraan, käsitteellisen mielen suodattimien ohitse. Harmaa arki haihtuu ja kaikki näyttää ja tuntuu jotenkin kirkkaammalta, elävämmältä.

Kaikessa ilmenee ylimaallinen kauneus.

Hämmästyt. Olet kiitollinen.

Haltioitumisen hetkellä koet syvää vakuuttuneisuutta siitä, että kaikki on juuri niin kuin sen kuuluu olla. Kaikki on hyvin. Elämä on turvallista.

Haltioituminen tapahtuu sielun koskettaessa olemisen mysteeriä.

(tämä on ote Jorma Ronkaisen viimeistelyvaiheessa olevasta kirjasta "On" - facebook.com/OnKaikki)

k i r j a - "On"

Hyvää huomenta ja terveiset mökiltä!

Viimeistelen kirjaani ja luulenpa, että "On" lähtee kustantajan arvioitavaksi vielä maaliskuun aikana. Olet omalta osaltasi inspiroinut minua tämän kirjan teossa. Kiitos! Mukavaa perjantaipäivää! t. Jomppe

Tässä pieni ote johdannosta:

Joku viisas on sanonut, että “ne jotka tietävät, eivät puhu ja ne jotka puhuvat eivät tiedä”. On siis tehtävä valinta. Tämä hetki todistaa, että olen valintani tehnyt. Toisaalta en koe, että olisin jonakin tiettynä hetkenä tehnyt tietoisen päätöksen kirjoittaa tämä kirja. Itse asiassa minusta tuntuu, että tämä on pikemminkin kirje. Sinulle. Tämä kirje tapahtuu nyt näitä sanoja kirjoittaessani. Tämä kirje tapahtuu nyt, näitä sanoja lukiessasi. Sallin tämän kirjeen tapahtua. Sallitko sinä?

t ä y t e y s

Tämä hetki on ainutlaatuisuudessaan juhlan arvoinen. Avatessasi sylisi tälle hetkelle kuin omalle lapsellesi astut mysteeriin. Syleillessäsi tätä toisinaan epämieluisanakin näyttäytyvää hetkeä kuin kiukkupuuskan saanutta lastasi, maailman salat paljastuvat sinulle. Alat tuntemaan kiitollisuutta lukemattomista arkipäiväisinä pitämistäni asioista.

Sinun ei enää tarvitse automaattisesti heittää arvostelevien ja luokittelevien käsitteiden peittoa kaiken päälle. Opit nauttimaan tästä hetkestä niin kuin se on - paljaana, raakana, alkuperäisenä, laimentamattomana, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä.

Elämä on tarjolla, se ilmenee tässä hetkessä ja joka hetkessä kaikessa täyteydessään. Elämä ei ole pihtari. Oletko sinä?

facebook.com/OnKaikki

Polkumme

Polkumme eivät kohtaa sattumalta.

"Maailmanmenoa on katseltava vähän laajemmasta näkökulmasta"

"Havukassa taas ajatellaan, niin! Tiktaattorit ja kepulitouhut isketään matalaksi, upotetaan murahautaan ja isketään juntalla päähän... Salakavalia ja rohmuja isketään ajatuksella turpaa, eikä heillä ole nokan koputtamista. Ajatus on vapaa kuin hiirihaukka eikä lähe piikkilankaleirille, ee, ee! Ei lähe ajatus leirille, ei koskaan!"

Awakening

Oh my love for the first time in my life
My eyes are wide open
Oh my love for the first time in my life
My eyes can see

I see the wind
Oh, I see the trees
Everything is clear in my heart
I see the clouds
Oh, I see the sky
Everything is clear in our world

Oh my love for the first time in my life
My mind is wide open
Oh my lover for the first time in my life
My mind can feel

I feel the sorrow
Oh, I feel dreams
Everything is clear in my heart
I feel life
Oh, I feel love
Everything is clear in our world
- John Lennon & Yoko Ono 1971

Tietämisestä ja kokemisesta

On tärkeää ymmärtää tietämisen ja kokemisen ero. Ensiksi mainittu liikkuu dualistisen todellisuuskäsityksen maastossa. Siinä oletetaan erillinen tietoteoreettinen subjekti (tietäjä) ja tietämisen kohde (tiedettävä objekti) ja sitten luodaan tästä asetelmasta käsin loputon määrä käsitteellisiä malleja ja karttoja.

Tietämisessä laaditaan, tutkaillaan, keräillään ja vertaillaan tienviittoja kun taas kokemisessa eletään todeksi tienviittaan merkittyä kohdetta. Kokemisessa kokija, koettava ja kokemus on yhtä. Tietämisessä leiriydytään tienviittojen, ajatusten ja oppien äärelle kun taas kokemus tapahtuu tässä hetkessä, "On"-nen ikuisessa preesenssissä.

Tietämisessä tutkitaan ruokalistoja, yritetään päätellä ruoan maku ja arvaillaan missä ravintolassa mahtaa olla maukkaimmat tarjoilut. Kokemisessa sen sijaan istutaan aterioitsemassa ja nautitaan joka suupalasta. Tietämisessä halutaan löytää joku tietty ravintola kun taas kokemisessa tiedetään, ettei ole paikkaa missä ravintoa ei olisi tarjolla.

facebook.com/OnKaikki

Onnen karttalehtiä

Tämä blogi edustaa tutkimusmatkaa "On"-neen. Tämä blogi "On". Lisäksi tämä blogi on kartta, tienviitta, kyltti... sormi joka osoittaa kuuta.

Portti "On"-neen sijaitsee tässä hetkessä, joka "On". Kitkaton ja mutkaton suhde tähän hetkeen on avain. Voit oppia lepäämään tässä hetkessä, voit oppia olemaan "On"-nessa.

Tämän hetken hyväksyminen niin kuin se on, on ratkaisevaa. Voit hyväksyä myös ajatuksen, joka vastustaa tätä hetkeä. Sekin ajatus on osa tätä hetkeä ja mahtuu vaivatta tämän hetken täyteyteen.

Relaa. Olet perillä.

Olet "On"-nessa.

Lisää "On"-nen karttalehtiä: facebook.com/OnKaikki

Elämä syöttää...

facebook.com/OnKaikki

Oletko mukana?

Elämä tapahtuu nyt. Tämä on suora lähetys kaikilla herkuilla.

Oivallus tämän hetken yltäkylläisyydestä katkaisee siivet sitkuttelulta. Sitkuttelu menettää lentokykynsä mielessä, joka viihtyy tässä hetkessä.

lisää yltäkylläisyyttä: facebook.com/OnKaikki

Addictive thinking

The tragedy of the modern man:

He doesn't have a thought -
the thought has him.

Mitä jäbä duunaa?

Mitä aiot tehdä tänään? Päiväkoti? Muistio? Kokous? Ehditkö? Raportti? Huomenna! Koulutus? Kiire? Palaveri? Lausunto? Ylihuomenna! Pöytäkirja? Loppuraportti?

Et ihmettele, kun moista kysyn. Länsimainen ihminen kun on ehdollistunut elämään tekemisessä. ”Mitä teit viikonloppuna? Miten aiot viettää hiihtolomaa?” Tekemisen kautta teet itsesi näkyväksi, hyväksytyksi ja tarpeelliseksi. Olet sitä mitä teet. Jos et tee mitään, et myöskään ole mitään.

”Älä siinä vain istu ja ihmettele, vaan tee jotakin!” Kuinka monesti olemmekaan ohjeistaneet toisiamme tekemään ”jotakin”. Tämän seurauksena näemme ympärillämme pakkomielteistä puuhastelua ja addiktioita mitä erilaisimpiin aktiviteetteihin. Normaalia ihmiselämää?

Mitä mahtaa tapahtua, jos päätät sittenkin vain istua, vain olla?

Uhkarohkeaa? Lakkaatko olemasta? Et suinkaan, sillä kysehän on tällöin nimenomaan olemisesta. Onko ”oleminen” passiivista? Tapahtuuko mitään? Kyse ei ole staattisesta tilasta, sillä oleminen toteutuu, se virtaa.

Olemisen perustaan viittaa kaunis sana ”On”.

Tämä ulkoisesti pieni sana viittaa kaikkeen olevaan. Suuri sana pienessä paketissa!

"Mitä jäbä duunaa?"

Mitäpä jos jäbä vain on?

Tämä jäbä on päättänyt olla.

- - -

Lisää olemista löydät facebook-sivullani "On"

tämä on ote Jorma Ronkaisen viimeistelyvaiheessa olevasta kirjasta "On" (facebook.com/OnKaikki)

Ilosta

Olet ilon lähteellä kohdatessasi ihmisen, jolla tuntuu aina olevan aikaa ja halua paneutua asiaasi. Tällainen ihminen ei halua millään tavalla päteä. Hän säteilee auttamisen iloa ja saat kylpeä samassa ilossa. Hän on läsnä juuri sinulle. Koet iloa ja kokemus säteilee takaisin auttajaan. Kysymyksessä tuntuu olevan itseään ruokkiva ilon vuorovaikutus. “Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo”, näin todellakin on.

Vuorovaikutteisessa ilon kokemuksessa syy ja seuraus vaikuttavat molempiin suuntaan; lähimmäinen myötävaikuttaa kokemukseesi ilosta ja samalla sinä vahvistat ilon kokemusta takaisin häneen. Ilo yhdistää teidät, ilo on dualismin liuottaja. Ilossa erillisyyden harha haihtuu.

facebook.com/OnKaikki
(tämä on ote Jorma Ronkaisen viimeistelyvaiheessa olevasta kirjasta "On")

Valaistuminen – kuinka juhlallinen sana!

Kyse on käsitteellisen mielen vakiintuneiden ajattelukaavojen murtumisesta, jonka myötä näkee todellisuuden niin kuin se on. Valaistuminen on vapautta. Todellisuuden kokeminen “paljaana” on tietoisuuden itsetutkiskelua. Tietoisuus peilaa itseään todellisuudessa.

Herääminen on yksilöllinen prosessi - joku herää kerralla, toinen vähitellen, kolmas heräilee ja torkahtelee. Heräävä näkee maailman mielenkiintoisena paikkana. Tylsäksi koettu elämä osoittautuukin ihmeiden täyttämäksi. Merkillisiä yhteensattumia tapahtuu päivittäin.

Aivan kuin kaikessa olisi läsnä jokin salattu viisaus.

facebook.com/OnKaikki

Miksi tämä kaikki?

“Even if there is only one possible unified theory, it is just a set of rules and equations.
What is it that breathes fire into the equations and makes a universe for them to describe?
The usual approach of science of constructing a mathematical model cannot answer the questions of why there should be a universe for the model to describe.
Why does the universe go to all the bother of existing?”
-Stephen Hawking

- - -

Tietoisuus ilmenee todellisuutena kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Loppumaton potentiaali realisoituu ikuisena nykyhetkenä.

Tietoisuus eksyy jatkuvasti erillisyyteen ja löytää jatkuvasti itsensä uudestaan.

Miksi?

Koska se on mahdollista ja koska luominen ja itsensä löytäminen on niin vietävän hauskaa.

"Tätä se on"

Oivallus tämän hetken yltäkylläisyydestä katkaisee siivet sitkuttelulta. Sitkuttelu menettää lentokykynsä mielessä, joka viihtyy tässä hetkessä. Ego on riippuvainen elämän draamasta. Se kokee, että tästä hetkestä puuttuu jotakin. Tämä hetki ei ole koskaan hyvä. “Duuria on liian vähän”. Tästä hetkestä puuttuu aina jotakin tai jotakin on liikaa. “Elämässäni on liikaa surua”. Ilon hetkilläkin ego varoittelee itseään. “Kyllä. On myönnettävä, että nyt on iloa. Mutta sano minun sanoneen – kyllä se tästä kohta murheeksi muuttuu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!”.

Ehkä sinusta on vaikeaa ajatella, ettei tästä hetkestä puutu yhtään mitään? En väitä, että sen myötä olisit aina onnellinen. Ilon ja surun kokemuksia tulee ja menee. Sinä et kuitenkaan enää takerru niihin.

Tietoisuudessa, joka on enemmän kuin mikään siinä ilmenevä tunne, on tilaa kaikelle.

Sisäinen rauha on hetken täyteyden tuntemista. Hyväksyt tämän hetken ehdoitta, valoineen ja varjoineen.

Saatat kenties pelätä, että nyt-hetken hyväksyminen tekee sinusta tahdottoman ajopuun elämän virrassa. Alkaako elämä jotenkin lipua sormiesi välistä? Aika kiitää ja jäät sivulliseksi. Olet fyysisesti läsnä palaverissa, kotona, hississä, liikennevaloissa, mutta ajatuksesi askartelee toisaalla. Kuulostaako tutulta? Tämä on kuvaus sitkuttelevasta ja mutkuttelevasta ihmisestä, joka ei hyväksy tätä hetkeä niin kuin se on. Hän on paikalla, mutta hän ei ole läsnä.

Nyt-hetken hyväksyminen johtaa täyteen läsnäoloon, jossa kaikki kykysi ovat käytettävissä. Kun silmäsi ovat auki tässä hetkessä, alat havaita ihmeellisiä asioita.

Purkaessasi suojamuurit, tiputtaessasi miekkasi ja riisuessasi haarniskasi alat nauttimaan elämän loputtomista rikkauksista.

Flow-kokemuksista tulee arkea. Asiat sujuvat, luovuus kukoistaa, tunnet olevasi elossa. Elät ja olet tilassa, jossa et enää ole käsitteellisen mielen vankina. Huomion valokeila on kirkkaasti siinä mikä on “nyt”. Mieli ei harhaile apinalauman tavoin sinne tänne. Ajattelet vähemmän, mutta laadukkaammin.

Illalla painat pääsi tyynyyn väsyneenä, mutta onnellisena. Päiväsi on ollut kuin kokonainen elämä. Kohtaamisia, yllätyksiä, oppimista. Kiität kaikesta ja liut syvään uneen.

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

- – -

tämä on ote Jorma Ronkaisen viimeistelyvaiheessa olevasta kirjasta ”On”

Mitä näet peilissä?

Miksei aina voi olla Perjantai?

Kuten vanha kansa tiesi, ”kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu.” Tämän hetken upeus ei ehkä ole ilmeistä. Se voi kuitenkin paljastua, jos olet ennakkoluuloton. Ennakkoluulottomuus on ”tyhjä mieli”, jossa maailma ilmenee runsaudessaan.

Elämä ei ole pihtari, vaikka se itse tehdyssä vankisellissä riutuvalle sellaisena näyttäytyy. Egovetoinen ihminen pitää elämää pelinä, jossa vain ovelimmat ja röyhkeimmät pärjäävät. Se on tavallaan oikeassa. Elämä ei ole kuitenkaan peli. Se on peili. Näkyykö sieltä ”On”nen poika tai tyttö? Sinä voit valita.

Hyvää perjantaipäivää!

facebook.com/OnKaikki

Mahdollisuuksia, luottamusta

"Torstai on toivoa täynnä", tietää sananlasku kertoa. Toivoon sisältyy luottamusta mahdollisuuksiin. Hyviä asioita voi tapahtua.

Sinä olet tänään pääroolissa - vain sinä voit päättää miten suhtaudut mahdollisuuksiin, joita tämä päivä sinulle tarjoaa. Reagoitko kohtaamiisi ihmisiin ja tilanteisiin vanhalla totutulla tavalla, menneen ehdollistamana?

Valitsetko sittenkin toisen tien? Tie toinen on tietoinen. Se on mahdollisuuksia täynnä.

Niin että mitenkö tämä teksti liittyy kuvan nuoreen pariin? Päivälleen 26 vuotta sitten kihlat vaihdettiin. Kuva saman vuoden syksyltä, risteily Kreikan saaristossa. Mahdollisuuksia, luottamusta, hyviä asioita. Silloin ja nyt.

facebook.com/OnKaikki

Sitä on ilmassa!

Uunituoreen päivän tuoksu... Haistatko mahdollisuuksia?

Oletko avoin yllätyksille? Tunnetko elämän sykkeen?

Näetkö sittenkin vain harmautta, ankeutta ja tylsyyttä?

Et ole uhri. Sinä voit valita.

Hyvää Runebergin päivää!

Facebook 10, FB-elämäni 6, bloggaaminen 8

Some... sosiaalinen media... mahdollisesti sosiaalinen?

Facebook täyttää tänään 10 vuotta. Olen yksi sen 1,23 miljardista käyttäjästä. Mitä on some-elämäni? google+ on ollut käytössäni syksystä 2013 lähtien, olen ollut Instagrammissa (gnothiiseauton) syyskuusta 2012 lähtien. Latasin ensimmäisen videon Youtubeen (http://www.youtube.com/user/gnsejr/) tammikuussa 2011. Twitter-tilin (jompper) perustin elokuussa 2009. Olen facebookannut tammikuusta 2008 alkaen.

Bloggaamisen aloitin hieman aiemmin, maaliskuussa 2006. Irc ja keskustelupalstat ("newssit") ilmestyivät tietoisuuteeni 1980-luvun lopulla. Tiesitkö, että ircin (ja irkkaamisen) keksi Jarkko Oikarinen? Jarkko on saman kylän poikia ja oli nörtti jo ennen kuin koko sanaa oli keksitty. Jarkon Commodore VIC-20 oli kova ja edistyksellinen juttu Kuusamossa 1980-luvun alussa.

Olin pitkään penseä facebookin suhteen. Mitä ihmettä minä, keski-ikäinen mies siellä nuorten hiekkalaatikossa tekisin? Miksi huutelisin muulle maailmalle: "Katsokaa, tässä minä olen, tätä minä teen, tällaiselta minä näytän!" Joulukuussa 2007 tapasin vanhan ystäväni Kuusamon liikuntahallin kuntosalilla. Treenin lomassa vaihdoimme kuulumisia, juttelimme juoksuharrastuksesta ja maratonharjoittelusta. Lopuksi Tapsa kysyi, olenko facebookissa. Kyseenalaistin facebookin käyttökelpoisuuden. Tapsa selitti kärsivällisesti, että on siellä myös aikuisia ja että itsestähän se on kiinni minkä verran elämästään kertoo. Parin viikon kuluttua perustin tilin ja tein ensimmäisen statuspäivityksen:

"Jos ei muuta niin ammatillisen kompetenssin kehittämisen vuoksi pitänee tästäkin kuviosta olla jollakin tasolla perillä joten nyt on sitten account perustettu."

Ihmetteletkö, että minkä ihmeen "ammatillisen kompetenssin"? Olen koulutukseltani tietojenkäsittelytieteen FM (Oulun yliopisto). Olen ansainnut elantoni erilaisissa IT-alan tehtävissä 80-luvun lopulta saakka. Elämä on kuljettanut tietojärjestelmien ylläpito-, tuki- ja kehitystehtäviin yliopistoympäristöön ja ohjelmistotaloon. Sittemmin olen löytänyt itseni koulutus-, opetus- ja markkinointitehtävistä.

Mitä sosiaalinen media merkitsee minulle? Se tarjoaa mahdollisuuden peilata (reflektoida) minäkuvaa ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Some voi toimia itsetuntemuksen apuvälineenä. Toisaalta se voi olla myös mahdollinen sudenkuoppa, jonka myötä eksyn kauemmas todellisesta itsestä. Some mahdollistaa kulissiminän, valheellisen minäkuvan rakentamisen. Kokemukseni on, että mitä enemmän uskallan olla oma itseni, sitä enemmän, aidommin ja syvemmin voin kohdata ihmisiä. Tämä pätee tietysti niin somessa kuin elävässä elämässäkin. Mitä rohkeammin luovun defensseistä, sitä rikkaammin koen elämää. Mitä vähemmän rakennan suojamuureja itseni ympärille, sitä vapaammin voin hengittää, luoda, kohdata, ajatella, kokea.

Luovuus ja elämä virtaavat lävitseni kun opin pysymään pois itseni edestä.

Somen mahdollinen sudenkuoppa piilee myös siinä, että alan priorisoida sitä elävän elämän sijaan. Istun kahvilassa jonkun kanssa. Vilkuilen ja hieron tämän tästä kännykkää tai tablettia, pahimmassa tapauksessa molempia. Moinen on sekä epäkohteliasta että myös silmien sulkemista tässä hetkessä livenä tarjolla olevalle elämälle. Elämä tapahtuu aina tässä. Elämä virtaa aina nyt. Pyrin priorisoimaan face-to-face -tilanteen aina some-kontaktien edelle.

Miettiessäni somen hyviä mahdollisuuksia ja mahdollisia haittoja, vaakakuppi kallistuu selvästi plussan puolelle. Kiitos tästä kuuluu sinulle. En tiedä kuka olet. Ehkä olet elävästä elämästä tuttu ystäväni? Kenties olet sittenkin joku twitter-tilini seuraaja. Saatat olla päätynyt lukemaan tätä myös facebookin On-sivun (facebook.com/OnKaikki) kautta. Olitpa tuttu tai tuntematon, minä kiitän sinua siitä että sinä olet. Olet ainutlaatuinen. Voimme kohdata vain tässä ja vain nyt. Tehdäänkö se aidosti vai hipaiseeko tässä hetkessä vain kaksi kulissia?

- - -

ps. Jäin vielä pohtimaan kulissiminä-ideaa. Toisinaan on varmasti niin, että joku on elävässä elämässä saanut kuraa silmille ja puukkoa selkään siinä määrin ettei hän enää uskalla olla avoin face-to-face. Niinpä hän uskaltaa olla avoin vain sosiaalisessa mediassa. Hän tekee sen anonyymisti tai nimellään ja kasvoillaan. Kaverit saattavat olla kummissaan kun facebook-persoona ei istukaan tuttuun ja turvalliseen lokeroon, lujasti lukittuun mielikuvaan ihmisestä. Emmekö voisi toimia niin että jokainen ihminen voi luottavaisesti olla oma itsensä, toteuttaa itseään? Voisimmeko olla luomassa maailmaa, jossa jokainen uskaltaa olla ja hengittää vapaasti?

ps. ps. Meinasin ihan unohtaa urheiluun liittyvän someilun. Sportstrackeriin olen logannut yli 700 harjoitusta lokakuusta 2011 lähtien. Erilaisten liikuntasuoritteiden myötä kilometrejä on kertynyt yli 13 500, kaloreita on palanut lähes kaksi miljardia (1 937 567 708) ja hikeä on vuodatettu 723 h 11 min 32 sekuntia. Stravaan olen viehättynyt segmentti-toiminnon vuoksi.

elämänmittainen n y t

facebook.com/OnKaikki

n y t - suorana lähetyksenä...

Lähetys on käynnissä.

Nyt se tapahtuu.

Tätä se on.

Jospa kontrolloinnin sijaan rentoutuisit ja nauttisit?

facebook.com/OnKaikki

Mistä haltioitumisessa on kysymys?

Kaikki käsitteet vain epäsuoria viittauksia haltioitumisen ytimeen. Ydin on elämä itse, mysteeri, jumala, rakkaus, valo... Jokainen voi käyttää itselleen sopivaa käsitteellistä kylttiä kunhan vain muistaa olla takertumatta siihen.

Ego (eli käsitteelliseen mieleen samaistuva minuus) rakastaa sanoja ja saivartelua eikä osaa suunnata huomiota käsitteiden ja ajatusten väliin, taakse ja ohitse. Käsitteellinen mieli jää tutkimaan tienviittoja, vertailee niiden kokoa, väriä, muotoa ja rakennetta. Se luo ideologioita, koulukuntia, organisaatioita, instituutioita ja uskontoja erilaisten tienviittojen ympärille.

Käsitteellinen mieli tekee kotinsa tärkeinä pitämiensä kylttien juurelle. Se alkaa vartioida ja palvoa tienviittoja. Se vaalii lempiajatuksiaan. Se on halukas riitelemään, jopa tappamaan niiden vuoksi.

Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

n o w - snow

Mitä on tämä hetki?

Tämä on aina väistämättä sellainen kuin se on. Se ei ole viholliseni.

Ystävystyessäni tämän hetken kanssa, sanoessani sille varauksetta "kyllä", löydän yhteyden sen syvempään tasoon, sen ajattomaan ja muuttumattomaan olemukseen.

Hyväksyessäni tämän hetken niin kuin se on, minulla on yhteys ilmiöiden takana ja sisällä olevaan kaiken olemisen perustaan.

Tämä merkitsee irtisanoutumista käsitteellisen mielen ja toisten määrittämistä tarinoista, jotka kertovat kuka olen ja kuinka minun tulee ajatella, puhua ja toimia.

facebook.com/OnKaikki