tiistaina, helmikuuta 11, 2014

"Tätä se on"

Oivallus tämän hetken yltäkylläisyydestä katkaisee siivet sitkuttelulta. Sitkuttelu menettää lentokykynsä mielessä, joka viihtyy tässä hetkessä. Ego on riippuvainen elämän draamasta. Se kokee, että tästä hetkestä puuttuu jotakin. Tämä hetki ei ole koskaan hyvä. “Duuria on liian vähän”. Tästä hetkestä puuttuu aina jotakin tai jotakin on liikaa. “Elämässäni on liikaa surua”. Ilon hetkilläkin ego varoittelee itseään. “Kyllä. On myönnettävä, että nyt on iloa. Mutta sano minun sanoneen – kyllä se tästä kohta murheeksi muuttuu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!”.

Ehkä sinusta on vaikeaa ajatella, ettei tästä hetkestä puutu yhtään mitään? En väitä, että sen myötä olisit aina onnellinen. Ilon ja surun kokemuksia tulee ja menee. Sinä et kuitenkaan enää takerru niihin.

Tietoisuudessa, joka on enemmän kuin mikään siinä ilmenevä tunne, on tilaa kaikelle.

Sisäinen rauha on hetken täyteyden tuntemista. Hyväksyt tämän hetken ehdoitta, valoineen ja varjoineen.

Saatat kenties pelätä, että nyt-hetken hyväksyminen tekee sinusta tahdottoman ajopuun elämän virrassa. Alkaako elämä jotenkin lipua sormiesi välistä? Aika kiitää ja jäät sivulliseksi. Olet fyysisesti läsnä palaverissa, kotona, hississä, liikennevaloissa, mutta ajatuksesi askartelee toisaalla. Kuulostaako tutulta? Tämä on kuvaus sitkuttelevasta ja mutkuttelevasta ihmisestä, joka ei hyväksy tätä hetkeä niin kuin se on. Hän on paikalla, mutta hän ei ole läsnä.

Nyt-hetken hyväksyminen johtaa täyteen läsnäoloon, jossa kaikki kykysi ovat käytettävissä. Kun silmäsi ovat auki tässä hetkessä, alat havaita ihmeellisiä asioita.

Purkaessasi suojamuurit, tiputtaessasi miekkasi ja riisuessasi haarniskasi alat nauttimaan elämän loputtomista rikkauksista.

Flow-kokemuksista tulee arkea. Asiat sujuvat, luovuus kukoistaa, tunnet olevasi elossa. Elät ja olet tilassa, jossa et enää ole käsitteellisen mielen vankina. Huomion valokeila on kirkkaasti siinä mikä on “nyt”. Mieli ei harhaile apinalauman tavoin sinne tänne. Ajattelet vähemmän, mutta laadukkaammin.

Illalla painat pääsi tyynyyn väsyneenä, mutta onnellisena. Päiväsi on ollut kuin kokonainen elämä. Kohtaamisia, yllätyksiä, oppimista. Kiität kaikesta ja liut syvään uneen.

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

- – -

tämä on ote Jorma Ronkaisen viimeistelyvaiheessa olevasta kirjasta ”On”

Ei kommentteja: