Todellisuus on ihmeellisempi

Ihastelen taivaallista näytelmää: kaksi valtaisaa ympyrää sateenkaaren väreissä komeilee auringon ympärillä. Ällistelen. Käyn välillä kaupassa ja ulos tullessa katse etsiytyy taas taivaalle. Siinä se yhä on. Vau! Tiedän, että tieteen näkökulmasta ilmiö ei ole arvoitus. Halo johtuu valon taittumisesta ja heijastumisesta ilmakehän jääkiteissä. Asia loppuunkäsitelty. Selitetty. Paketoitu ja purkitettu.

Mutta sittenkin... "valo", "ilmakehä", "heijastua", "taittua", "jääkiteet"... käsitteitä, malleja ja teorioita, kuin kokoelma toisiinsa kytkettyjä tarralappuja. Toki niillä on vaihteleva määrä selitys- ja ennustusvoimaa ja sen myötä oma tärkeä roolinsa. Viime kädessä ne ovat kuitenkin vain tarinoita, joilla rajatonta todellisuutta rajataan ja yksinkertaistetaan jostakin näkökulmasta. Todellisuutta luokitellaan, sanallistetaan ja kuvataan tieteen lisäksi mm. taiteen ja uskonnon keinoin. Mieli elää käsitteistä, selityksistä ja tarinoista. Mieli sepittää loputtomia tarinoita itsestä ja maailmasta. Ällistyminen, ihastuminen, mykistyminen tai haltioituminen voi toki tapahtua tieteellisen, taiteellisen tai uskonnollisen tarinan äärellä. Matemaattisen yhtälön eleganssi, van Goghin vehnäpellon värit ja inspiroituneen mystikon runolliset sanat voivat koskettaa, mutta kaikki kuvaukset kalpenevat tämän hetken tarinoista paljaan kauneuden rinnalla.

Katson kokosivun ilmoitusta Hesarissa. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää", julistaa muuan tiedettä tunnetuksi tekevä lehti. Se antaa ymmärtää, että sillä on tarujen sijaan avaimet todelliseen todellisuuteen. Todellisuus on jossakin tuolla ja tieteellinen lehti paljastaa mistä siinä oikeasti on kysymys. Lukemalla tätä lehteä en jää sivuraiteelle, vaan varmistan itselleni eturivin paikan, josta seurata todellisuuden spektaakkelia. Lehti mainostaa tarjoavansa ”elämyksiä uteliaalle”. Ymmärrän pointin.

Mutta sittenkin… todellisuus ei ole jossakin tuolla, vaan se tapahtuu nyt ja tässä. Tässä hetkessä ilmenevä todellisuus on enemmän kuin mikään tarina, teoria tai malli. Tämän hetken taianomaisuus laimentamattomana, paljaana, lisäaineettomana kokemuksena pysäyttää. Halo, juhannusruusun tuoksu, tuulen hiljainen henkäys, väriloisto niityn laidassa, lapsen kikatus, ventovieraan hymy, kosketus, auringonlasku, kyyneleet, tietokoneen jäähdyttimen hurina... Elämä liikkuu tässä hetkessä lukemattoman käsittämättömin tavoin. Tämä hetki yllättää. Tämä hetki sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä on avara. Tämä hetki on kuin iso ja varaukseton ”kyllä”. Se sallii mielen puuhastelun käsitteellisten lippusten ja lappusten, tieteellisten tarinoiden ja tarujen parissa. Tämä hetki sallii, sillä todellisuus on ihmeellisempi.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Koskaan ei voi tietää

Juhannuksen aikaan vietimme aikaa mökillä. Lapsen kalastusintoa oli hauska seurata. Samalla muistelin lapsuuteni kalareissuja. Saalista tuli toisinaan ja toisinaan taas ei - sillä ei itse asiassa ollut niin väliä. Oleellista oli läsnäolo. Tämä heitto. Siima juoksee iloisesti. Molskis. Rauhallista kelaamista. Maiseman ihailua. Nyt nappasi? Jännitys. Tarttuiko sittenkin pohjaan? Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.

Havahduin mietteistäni kun rannasta raikui iloisesti: "Minä sain hauen, minä sain hauen!" Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kalastat tai et. Tämä hetki on arvoitus. Kelaatko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Ovi on auki

Kysymys: Masentuneisuus on ikävä, ihan kuin harmaa usva laskeutuisi yhtäkkiä. Siihen voi vaikuttaa, luulen. Jotkin ajatukset ovat selkeästi myrkkyä. En ole vielä oikein löytänyt millä niistä pääsee eroon. Vaikka kehän käynnistävän ajatuksen jotenkin onnistuukin huomaamaan ei jaksa irtaantua siitä, ei tunnu tietävän parempaa.

Vastaus: Näen tässä kaksi tietä. On olemassa ongelmakeskeinen tie. Siinä uskot tietäväsi mistä tässä hetkessä on kysymys. Arvotat tämän hetken hyväksi tai huonoksi. Tämä hetki on hyvä, sillä... Niinpä haluat pitää tästä kiinni. Tämä on onnea! Haluat viipyä tässä. Sinulla ei ole kiire. Tämä hetki on huono, sillä... Niinpä käännät selkäsi ja odotat seuraavaa, parempaa hetkeä. Saatat myös kokea, että tämä hetki on sekoitus hyvää, huonoa ja yhdentekevää. Sekoitus vaihtelee arvaamattomasti, joten olet varuillasi. Haluat pitää jonkinlaista etäisyyttä tähän hetkeen – sinua ei tällä kertaa yllätetä. Olet vakuuttunut siitä, että viileä välinpitämättömyys on älykkään ihmisen strategia sudenkuoppia ja väijytyksiä vilisevässä maailmassa. Ongelmakeskeisellä tiellä nimeät tämän hetken kokemuksen ongelmaksi tai mahdolliseksi ongelmaksi, joka on pyrittävä ratkaisemaan jollakin tavoin. Sinun on parannuttava, on tultava ehjäksi, onnelliseksi, viisaaksi, valaistuneeksi... Tähän kirkkauden tilaan pääset sitten kun teet temput a, b ja c, käyt kurssit 1, 2 ja 3, löydät gurut x, y ja z. Sitten kun, jos, mutta…

Toinen tie ei itse asiassa ole tie ensinkään. Siinä kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina, vaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa, vaan olet hyväksyvässä, jopa rakastavassa suhteessa tämän hetken kokemukseen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi tätä hetkeä? Sekin kokemus on sallittu, se mahtuu tämän hetken avaraan tilaan. Katsot tätä hetkeä uteliaasti. Voit todistaa aistimuksia, tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia, jotka liittyvät itseen, toisiin ihmisiin, maailmaan, tilanteisiin, kohtaamisiin. Voit astua lähemmäksi. Voit katsoa tätä hetkeä niin kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä rakennetun tarralapputodellisuuden sijaan huomaat olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Tämän hetken ainutlaatuisuus lyö sinut ällikällä.

Korostan, etten vähättele ajattelun merkitystä. Päinvastoin - arvostan kirkasta, loogista ja pitkäjänteistä ajattelua. Parhaimmillaan käsitteet ja käsitteellinen ajattelu auttavat tienviittojen ja karttojen tavoin löytämään ja näkemään tärkeitä asioita. Pahimmillaan käsitteet peittävät todellisuuden. Tällöin ajattelun pimennysverho laskeutuu sinun ja tämän hetken paljaan kauneuden väliin. Olet mysteerin sijaan tekemisissä käsitteellisesti rajattujen mielikuvien kanssa. Elävän elämän sijaan tyydyt pahvisiin kulisseihin. Olet vaarassa jäädä älyn ja ajattelun vangeiksi.

Tämä hetki on avoin ovi. Sinut on kutsuttu.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 22.6.2014)