Päätin hoitaa oman osuuteni Jukolassa varman päälle, rauhallisesti: a) suunnitelma selviin merkkeihin tukeutuen (polut, ojat, jyrkänteet), b) toteutus jatkuvan paikallistamisen kautta, c) rastinotto kävellen.
Onnistuin varaamaan vaunupaikan kisaviikolla ja tulimme kisapaikalle jo perjantai-iltana.
Rauhallista oli vielä kisakeskuksessa!
Lauantaina vilske oli kova, kun kymmenettuhannet kisaajat ja kisavieraat saapuivat paikalle. Keli oli ankara - tuulista ja sateista!
Pelto alkoi pehmentyä mutavelliksi, joten kumisaappaat olivat ainoa järkevä jalkinevalinta. Konkarit muistelivat, että Kytäjällä olisi joskus 80-luvun alussa ollut yhtä mutaista. Tankata kaikesta huolimatta täytyi!
Miesten lähtö seurattiin ja täytyy kyllä ihailla sitkeitä sissejä jotka sateiseen ja pimeään metsään säntäsivät. This ain't certainly for wimps!
Sitten täytyikin lähteä nukkumaan. Eipä tosiaan käynyt kateeksi telttailijoita - suloista oli matkailuvaunuun vetäytyä! Laitoin kellon soimaan varttia vaille viideksi, söin ja pyöräilin kisakeskukseen (1,5 km). Ajoitus onnistui hyvin - pääsin osuudelleni noin kello kuusi. Arvioin etukäteen että jos kahteen tuntiin selviän niin hyvä on. Suoritus pysyi hyvin kasassa ja itse asiassa yllätyin toiseksi viimeisellä rastilla leimattuani että nyt tämä lysti jo loppuu. Olin henkisesti valmistautunut, että kisakeskuksesta tehdään vielä muutaman rastin lenkki ennen maaliin tuloa. Yhteenvetona voin todeta, että vältyin isommilta virheiltä ja aika oli selvästi alle kaksi tuntia (1.52). Siispä oikein hyvä oli fiilis maalissa!
Ehkäpä ensi vuonna Joensuun Enossa taas seikkaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti