Itse asiassa tein kisan yhteydessä hienon luontohavainnon kun ukkometso rymisteli lentoon muutaman metrin päässä edessäni. Paikka oli tuossa kartan oikeassa alakulmassa, kolmosrastin luoteispuolella. Kommeeta oli, niin kommeeta! Tuo ei silti ollut yhtä läheinen kohtaaminen kuin isälläni (yhä innokas suunnistusmies, 77 v) oli kymmenkunta vuotta sitten suunnistuskisassa kovassa juoksuvauhdissa. Hän törmäsi metsoon niin rajusti että käsivarteen tuli iso mustelma. Metso oli kuulemma jäänyt pötkölleen ottamaan lukua kun taas isäni jatkoi kisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti