Pariisissa muutamaan kertaan käyneenä ja suurta epämukavuutta siellä kokeneena on sanottava että ehkäpä, ehkäpä... Tosin epämukavuuden kokemukseni on 100% itse aiheutettua. Tähän tapaan.
Näytös I Syyskuun alussa 1989 Pariisia helli helle. Jostakin merkillisestä päähänpistosta päätin juosta Cooperin testin eräällä urheilukentällä. Iltapäivällä. Kuumimpaan aikaa päivästä. Jep, nerokasta. Anne kellotti ja minä juoksin. Konteksti on unohtumaton. Olimme häämatkalla. Siispä suurta mielihyvää. Mutta herra Cooper ja minä. Ne on olleet hapokkaita kohtaamisia alkaen vuodesta 1978. Eka kerralla meni tasan 3000 metriä. Sittemmin on mennyt enemmän. Pariisissa keskeytin ensimmäisen ja ainoan kerran. Oli liian hapokasta.
Näytös II Pariisin kevät 2008. Maraton. Muistan hyvin kun punnersin kohti 30 kilometrin maagista rajapyykkiä. Tunsin, että juoksun eteen pitää jo tehdä työtä. Eiffel-torni näkyi jo kaukaa Seinen toisella rannalla, mutta en minä siitä jaksanut innostua. Ajattelin, että "siinä se nyt on, ihaile sitä". Kääntäessäni päätäni, en kuitenkaan tuntenut suurta ihastusta. Sen sijaan aistin niskani kivistyksen. 30 km tuli vastaan ajassa 2.22.35 (5 km 24.22, 4.52 min/km) ja nyt aloin ensi kertaa laskeskella mihin loppuaikaan yltäisin. Pidempi stoori täällä: https://gnothiseauton.blogspot.fi/2008/04/paris-4-94-race-day-nautiskelua-piinaa.html
Näytös III Pariisin syksy 2008. Puolimaraton. Reitti kulki kaksi kertaa Stade de France -jättistadionin kautta. Komeaa oli siellä juosta. Mutta itse kisa. Tavoitteena oli rekordi, mutta tällä kertaa ei vaan kulkenut. Kympin jälkeen juoksu alkoi painamaan enemmän ja enemmän. Jossakin 12 kilometrin kohdalla jäin erään Francois’n vauhdista. Noin 13 kilometrin kohdalla otin energiageelin ja samalla 1.30 –jänis saavutti minut mukanaan 3 tai 4 juoksijaa. Hän muisti minut startista ja kannusti minua kovasti mukaansa – ”come on, this is your target time!”. Mutta vaikeaa, kovin vaikeaa oli. Eroa syntyi hetkessä 20 metriä, 30 metriä… Yritin nostaa tempoa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Pidempi stoori: https://gnothiseauton.blogspot.fi/2008/11/nuoruuden-rakkaus-musiikkimuistoja-5-ja.html
Summa summarum. Pariisi. Hapokkaita ja ihania muistoja. Koska Pariisi. Koska elämä. Koska rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti