Lyhyt vastaus: aika on mahdollisuus (ja näin ollen ystävä).
Pidempi vastaus: Aina on tämä hetki, aina on nyt - tämän voi jokainen todentaa joka hetki kysymällä itseltään: "Onko yhä nyt?" Voidaankin sanoa että aikaa ei absoluuttisesti ole vaan kaikki on nykyisyyttä. Mielen vertaileva liike ns. menneen ja tulevan suhteen tapahtuu aina nykyisyydessä, Mieli voi muistella: "Tunti sitten, eilen, viime viikolla tapahtui x." Mieli voi ennakoida: "Tunnin kuluttua, huomenna, ensi viikolla tapahtuu x." Muistelu ja ennakointi tapahtuu aina nyt. Tämä hetki sallii muistella. Tämä hetki sallii ennakoida.
On relevanttia sanoa että aika ja tila (avaruus) kulkevat käsi kädessä, niinpä puhutaankin aika-avaruudesta. On oltava tila (avaruus) ja on oltava aika jotta todellisuus voi manifestoitua/ilmentyä ja jotta edellistä voi läsnolosta käsin todistaa. Voi sanoa että tämä hetki on ajan ja tilan liitto, tämä hetki koostuu ajasta ja tilasta, joita tietoisuudesta käsin voi todistaa.
Niinpä vastaan kysymykseen: Tätä hetkeä voi pitää mahdollisuutena. Mielen on mahdollista liittää loputon määrä arvoväritteisiä ominaisuuksia (kuten "ystävä" tai "vihollinen") tähän hetkeen. Tämä hetki sallii sen. Mieli pystyy tekemään retkiä menneeseen (muistot ja muistikuvat) ja tulevaan (ennustus, ennakointi). Retket tehdään aina nyt. Tämä hetki sallii ne. Oppimismahdollisuus tarjoutuu nyt: on joko mahdollista toteuttaa vanhoja reagointipohjaisia sisäisiä ja ulkoisia toimintatapoja (joista osa on tarkoituksenmukaisia ja osa kaipaa päivitystä) tai on mahdollista tulla tietoiseksi ja sen myötä hyväntahtoisesti purkaa ja päivittää epätarkoituksenmukaiset sisäiset ja ulkoiset prosessit (siis oppia). Yksinkertaisesti: hiihtääkö vanhoja tuttuja latuja vai poiketako entuudestaan tuntemattomalle ladulle vai tehdäkö kokonaan uusi latu? Tämä hetki sallii hiihtelyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti