Interrail

Monta on muistoa reilaamisesta, yöjunista, vaatimattomista majapaikoista, väsymyksestä, löytämisen ilosta, legendaarisista kaupunkikohteista ja monesta muusta. Opiskelijabudjetilla 80-luvun lopulla silloisen tyttöystävän, nykyisen rouvan kanssa mentiin joten kalliin makuupaikan sijaan junan lattiakin kelpasi nukkumiseen. Nuorena sitä jaksaa ja toki vanhempanakin - asenne ratkaisee! Teimme vuonna 97 aikuisten interrailin ja silloin ei enää menty niin tiukalla budjetilla. Niin tai näin, kyllä siinä maailmankuva hienosti avartui. Junassa istuessa ehti karttaa tutkailemaan ja etäisyydet hahmottuvat aivan toisella tapaa kuin lentomatkustamisessa.

Muisto Roomasta vuodelta 1988:

Oltiin reilattu reilut kaksi viikkoa Saksassa ja Kreikassa eikä oltu muihin suomalaisiin törmätty. Matkustimme laivalla Italian Brindisiin ja sieltä Roomaan. Hieno kaupunki, Roman Forum, Colosseum, Vatikaani... Eräänä iltana kävelimme rautatieasemalle selvittämään aikatauluja Pariisin suuntaan. Juttelimme keskenämme ja samalla huomioni kiinnittyi pitkään tummaihoiseen mieheen, joka käveli meitä vastaan ja tuntui jotenkin tuijottavan. Olin hieman varuillani, kun hän pysähtyi kohdallamme, avasi suunsa ja sanoi... "Moi, ootteko te Suomesta?". Siinä sitten kuulumisia vaihdettiin. Ilmeni, että mies oli kotoisin Tampereelta ja oli juuri tullut Senegalista sukuloimasta. Oli kuulemma ihanaa kuulla pitkästä aikaa suomen kieltä. Mansen murre soljui mieheltä sujuvasti samalla kun lokerointia rakastavasta kulmikkaasta mielestäni lohkesi taas yksi kulma.

Ja se ensimmäinen kokemus Välimerestä...