torstaina, maaliskuuta 19, 2020

"Aina herkkä, hellä ja hehkuvainen"

176 vuotta sitten syntyi Tampereella tyttölapsi, joka sai nimekseen Ulrika Wilhelmina Johnson. Nimi saattaa kuulostaa vieraalta. Olet oppinut tuntemaan Ulrikan Minna Canthina. Minna Canthilla oli kosolti vastoinkäymisiä. Hän jäi leskeksi odottaessaan seitsemättä lastaan. Synnytyksen jälkeen hän masentui ja joutui psykoosiin. Toivuttuaan Minna muutti lastensa kanssa Kuopioon ja alkoi hoitaa isänsä kauppaliikettä. Muutaman vuoden kuluttua hän otti vetovastuun myös veljensä kaupasta. Minnasta oli moneksi. Kauppias. Yksinhuoltaja. Kirjailija. Toimittaja. Yhteiskunnallinen keskustelija. Tasa-arvon ja naisten koulutuksen puolestapuhuja.

Millainen ihminen Minna oli?

"Aina herkkä, hellä ja hehkuvainen,
Seuran sydän, innostaja nuorten,
Tarmokas kuin mies, mut vieno nainen,
Päivänpaiste, pehmittäjä vuorten.
Missä voittaa valistuksen valta,
Missä ihmis-oikeus on pyhä,
Siellä heikot nousee painon alta,
Siellä elää Minnan muisto yhä."
luonnehti hänen ystävänsä J. H. Erkko.

Minna itse kirjoitti: "ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille."

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

maanantaina, maaliskuuta 16, 2020

ByeDon 2020

Tämä on Trumpin loppu. Ikävää että siihen tarvittiin korona.

A Complete List of Trump’s Attempts to Play Down Coronavirus
https://www.nytimes.com/2020/03/15/opinion/trump-coronavirus.html

Jan. 22
Q: “Are there worries about a pandemic at this point?”
Trump: “No. Not at all. And we have it totally under control. It’s one person coming in from China, and we have it under control. It’s going to be just fine.”

Jan. 24
- “It will all work out well.”

Jan. 30
- “We have it very well under control. We have very little problem in this country at this moment — five. And those people are all recuperating successfully.”

Jan 31.
"Trump took his only early, aggressive action against the virus on Jan. 31: He barred most foreigners who had recently visited China from entering the United States. It was a good move."

Feb
"Trump (...) spent (...) first weeks of February telling Americans that the problem was going away."

Feb 19
- “I think the numbers are going to get progressively better as we go along.”

Late Feb
"He criticized CNN and MSNBC for “panicking markets.”"

Feb 27
- “It’s going to disappear. One day — it’s like a miracle — it will disappear.”

March
"Trump suggested on multiple occasions that the virus was less serious than the flu.

March 2
- “We’re talking about a much smaller range” of deaths than from the flu"

March 4
- “It’s very mild,”

March 7
- “I’m not concerned at all.”

March 10
- “It will go away. Just stay calm. It will go away.”

March 11
"March 11, Trump gave an Oval Office address meant to convey seriousness. It included some valuable advice, like the importance of hand-washing. But it also continued many of the old patterns of self-congratulation, blame-shifting and misinformation."

perjantaina, maaliskuuta 13, 2020

Kannus: Iltapäivän liikennettä pe 13.3.2020

Klo 13.30-13.35 liikennettä tänään. Vaikutti tavallista vilkkaammalta. Moni näytti vessarullasäkkejä kantavan ja hetki sitten Halpahallissa oli enää pari rullaa jäljellä.

lauantaina, maaliskuuta 07, 2020

Nilon koulu, Kuusamo

Viime viikolla kuvaamani video lumisesta pihapiiristä, joka on varmasti tuttu tuhansille ja tuhansille nykyisille ja entisille kuusamolaisille. Itselleni tuli tutuksi 1970/80-lukujen taitteessa.

torstaina, helmikuuta 13, 2020

Yksi vastaus

Miksi elämä? Miksi todellisuus? Miksi tämä kaikki? Tietoisuus ilmenee todellisuutena kaikilla mahdollisilla tavoilla. Loppumaton potentiaali realisoituu ikuisena nykyhetkenä. Tietoisuus eksyy jatkuvasti erillisyyteen ja löytää jatkuvasti itsensä uudestaan. Miksi? Koska se on mahdollista ja koska luominen ja itsensä löytäminen on niin vietävän hauskaa.

keskiviikkona, helmikuuta 12, 2020

Vesa-Matti Loiri ja Esa Saarinen

Viime keskiviikkona Vesa-Matti Loiri oli Esa Saarisen vieraana Aalto-yliopiston legendaarisessa "Filosofia ja systeemiajattelu" -luentosarjassa. Tämän kaksituntisen tallenteen äärelle kannattaa pysähtyä.

tiistaina, helmikuuta 11, 2020

Rakastinko ketään?

"Nyt kuolema saapuu
se on jo luissani, ruumiini,
lihani, maata imeskellyt
maaksi tahtoo takaisin.

Entäpä, jos MINÄ
en kuolekaan, entäpä jos, jos
se jää jonnekin kiertelemään.

Entä jos, jos
se joutuu kohtaamaan
tekojensa summan?

Rakastinko ketään?

Sanoinko sen, mitä minun
piti tulla tänne sanomaan,
säälinkö olentoja,
toinko kellekään vapahdusta
vai murhasinko
alusta loppuun
sanoillani, ajatuksillani,
teoillani.

Enkö oppinut Tunnistamaan
sitä Voimaa,
mikä luo, luo, luo."

- Erkki Pirtola

keskiviikkona, helmikuuta 05, 2020

keskiviikkona, tammikuuta 29, 2020

Lähtökohdasta

Arkiajattelu ja tieteellinen ajattelu perustuu lähtökohtaisesti minä vs. maailma -kahtiajakoon: minuus ja tietoisuus paikallistetaan kehollisuuteen (ja aivoihin) ja maailma nähdään sille vastakkaisena ilmiönä. Siis: on olemassa minä ja on olemassa maailma. Tämä otetaan ikään kuin annettuna objektiivisena tosiasiana, lähtökohtana jonka varaan kaikki muu rakentuu. Tämä kategorisointi on toki monella tapaa hyödyllinen. Kielelliset konventiot perustuvat siihen. On kuitenkin syytä huomioida, että kyse on vain yhdestä mahdollisesta lähtökohtaolettamuksesta. Itse asiassa peruslähtökohtaolettamuksia on karkeasti ottaen kaksi kappaletta: 1) on olemassa minuus ("minä") ja on olemassa jotakin sille vastakkaista jota voi kutsua vaikkapa "ei-minäksi". 2) ensisijaisesti on olemassa todellisuus ("tietoisuus", "jotakin" - mitä pointteria nyt sitten haluaakaan käyttää) ja sen jälkeen on olemassa muita olettamuksia (kuten "minä vs. muu todellisuus", "sisäinen todellisuus vs. ulkoinen todellisuus").

1- ja 2-kohtien varaan rakentuva ontologia, epistemologia ja arvoteoria (muutamia mainitakseni) eroavat monella tärkeällä tavalla toisistaan.

Ongelmana yleisesti hyväksytyn paradigman haastamiseen reagoinnissa on kovin usein se, että järkiperäisen argumentaation sijaan nojataankin ensisijaisesti tunteisiin jotka liikahtavat levottomasti kun omat olettamukset todellisuuden perusluonteesta haastetaan. Tämä on merkki siitä, että olettamukset ovat kivettyneet ennakkoluuloiksi, joita huolella vaalitaan.

2-kohdan mukaisen peruslähtökohdan varaan rakentuvaa todellisuuskäsitykstä voi kutsua vaikkapa nondualismiksi. Nondualismi saattaa monella herättää assosiaatioita ns. henkisyyteen tai henkiseen todellisuuskäsitykseen. Valitettavan usein kaikki henkisyyteen viittaava herättää eksklusiivisesti tieteeseen rakastuneissa vahvasti emotionaalisia mielikuvia tylsyydestä, mielenkiinnottomuudesta ja jopa tyhmyydestä, eivätkä älyllisyyttään alleviivaavat halua missään tapauksessa tulla luokitelluksi henkisistä asioista kiinnostuneiksi.

perjantaina, tammikuuta 24, 2020

Kansainvälinen koulutuksen päivä

Tänään oli erilainen aamu. Lapseni koulun vanhempainyhdistyksen edustajan roolissa kävin pitämässä aamuavauksen. Jännittävä kokemus! Tässä askelmerkit, jonka mukaan mentiin:

- - -

Hyvää huomenta,

olen Jorma Ronkainen koulun vanhempainyhdistyksestä. Olen aikoinaan omana kouluaikanani ollut kuuntelemassa satoja aamunavauksia. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen toteuttamassa aamunavausta, joten olen aikalailla innoissani tästä. Tämä on jännittävä tilanne.

Mietin eilen mistä teille puhuisin ja sainkin avauksen valmisteltua. Suunnitelma meni kuitenkin uusiksi. Tapanani on nimittäin kuunnella aamukahvin yhteydessä radiota. Paljastui että tänään on kansainvälinen koulutuksen päivä. Siinäpä teemaa aamunavaukseen! Koulutus. Tärkeää. Erittäin tärkeää. Ajatuksia alkoi heräämään. Ja pian mieleen nousi klassinen kysymys: Mitä on onni? Menestystä ja mammonaa? Rauhaa ja rakkautta?

150 vuotta sitten J.V. Snellman esitti, että "onni on oppimista". Mitä on oppiminen? Oppiminen on asenteiden, ajattelutapojen ja käyttäytymisen muutosta. Tänäänkin elämä tarjoaa siihen mahdollisuuksia. Oppimismahdollisuus tarjoutuu nyt: on joko mahdollista toteuttaa vanhoja reagointipohjaisia sisäisiä ja ulkoisia toimintatapoja (joista osa on tarkoituksenmukaisia ja osa kaipaa päivitystä) tai on mahdollista tulla tietoiseksi ja sen myötä hyväntahtoisesti purkaa ja päivittää epätarkoituksenmukaiset sisäiset ja ulkoiset prosessit (siis oppia).

Hektinen nykyaika tempaisee toisinaan meidät mukaansa ja vauhtimme kiihtyy niin kovaksi ettemme enää havaitse pieniä asioita. Jospa hidastaisimme edes hetkeksi? Jospa opettelisimme katsomaan ja kuuntelemaan paremmin? Aina on jotakin uutta opittavaa. Jokainen päivä tarjoaa tukun mahdollisuuksia. Joskus suuria, joskus pienenpieniä. Tässä hetkessä ihme voi yllättää. Toisinaan pieninä pitämistämme asioista avautuu yllättävä syvyys. Toisinaan vähäpätöisiksi kuvittelemamme ihmiset opettavat meille jotakin tärkeää elämästä.

414 vuotta sitten tammikuussa Galileo Galilei malttoi katsoa tähtitaivasta riittävän tarkasti. Hän teki löydön. Galileo havaitsi ja nimesi Jupiterin neljä suurinta kuuta. Galileo oli viisas ja nöyrä mies. Hän on sanonut: "en ole koskaan tavannut ketään niin tietämätöntä ihmistä ettenkö olisi oppinut häneltä jotakin".

Jokainen kohtaamamme ihminen on osaltaan vaikuttanut siihen, miten minusta tuli minä ja miten sinusta tuli sinä. Oppiminen ei aina ole hauskaa ja toisinaan tehokkain oppiminen tapahtuu epämukavuusalueella. Ehkäpä ne hankalaksi kokemasi ihmiset ovat olleet opettajiasi? On sanottu, että "rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä".

Hyvää viikonloppua!

(kuva: https://www.nusconnect.org.uk/articles/education-day-on-24-january)

keskiviikkona, tammikuuta 22, 2020

Interrail

Monta on muistoa reilaamisesta, yöjunista, vaatimattomista majapaikoista, väsymyksestä, löytämisen ilosta, legendaarisista kaupunkikohteista ja monesta muusta. Opiskelijabudjetilla 80-luvun lopulla silloisen tyttöystävän, nykyisen rouvan kanssa mentiin joten kalliin makuupaikan sijaan junan lattiakin kelpasi nukkumiseen. Nuorena sitä jaksaa ja toki vanhempanakin - asenne ratkaisee! Teimme vuonna 97 aikuisten interrailin ja silloin ei enää menty niin tiukalla budjetilla. Niin tai näin, kyllä siinä maailmankuva hienosti avartui. Junassa istuessa ehti karttaa tutkailemaan ja etäisyydet hahmottuvat aivan toisella tapaa kuin lentomatkustamisessa.

Muisto Roomasta vuodelta 1988:

Oltiin reilattu reilut kaksi viikkoa Saksassa ja Kreikassa eikä oltu muihin suomalaisiin törmätty. Matkustimme laivalla Italian Brindisiin ja sieltä Roomaan. Hieno kaupunki, Roman Forum, Colosseum, Vatikaani... Eräänä iltana kävelimme rautatieasemalle selvittämään aikatauluja Pariisin suuntaan. Juttelimme keskenämme ja samalla huomioni kiinnittyi pitkään tummaihoiseen mieheen, joka käveli meitä vastaan ja tuntui jotenkin tuijottavan. Olin hieman varuillani, kun hän pysähtyi kohdallamme, avasi suunsa ja sanoi... "Moi, ootteko te Suomesta?". Siinä sitten kuulumisia vaihdettiin. Ilmeni, että mies oli kotoisin Tampereelta ja oli juuri tullut Senegalista sukuloimasta. Oli kuulemma ihanaa kuulla pitkästä aikaa suomen kieltä. Mansen murre soljui mieheltä sujuvasti samalla kun lokerointia rakastavasta kulmikkaasta mielestäni lohkesi taas yksi kulma.

Ja se ensimmäinen kokemus Välimerestä...

tiistaina, tammikuuta 21, 2020

Avaruus ja hengellisyys

SpaceX teki viime sunnuntaina tärkeän testilaukaisun. Kun Falcon 9 -raketti oli puolitoista minuuttia laukaisun jälkeen saavuttanut 1600 km/h nopeuden sen moottorit sammutettiin. Tyhjä miehistökapseli ("Crew Dragon") irrotettiin ja se laskeutui hallitusti maahan. Koe osoitti, että miehistö selviää hengissä jos laukaisussa tulee testiasetelman ("in-flight abort test") kaltaisia ongelmia kantoraketin toiminnassa.

SpaceX:n ja sen pääomistaja Elon Muskin tavoite on saada ensimmäiset ihmiset Marsiin vuonna 2024 ja miljoona ihmistä Marsiin vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on huikea!

Avaruuslentojen yhteydessä on monesti keskusteltu astronauttien uskosta ja hengellisyydestä. Mitä usko merkitsee astronauteille? Onko avaruuslento hengellinen kokemus? Alla pari poimintaa mielenkiintoisesta artikkelista.

"The earliest days of American human spaceflight were dominated by white Christian protestants. Does religion have a place in the future of space exploration?"

"a handful of the astronauts did report feelings of divinity while on the moon. Mitchell, for one, reported a feeling of “universal connectedness,” and Apollo 15 astronaut James Irwin said he felt God all around him. Indeed, Irwin was so overcome by his experience on the lunar surface that he asked his colleague David Scott if they could hold a religious service atop some nearby hills before they departed from the moon. Scott ultimately shot down this request, so Irwin made do by quoting Psalm 121: “I will lift up mine eyes unto the hills, from whence cometh my help.” This experience, Irwin later reported, was “the beginning of some sort of deep change taking place inside me” marked by a profound belief in the power of God."

"Space was once dominated by protestant Christians, but we may finally be on the cusp of turning space into a truly universal form of spiritual exploration."

"In 1987, the author Frank White gave the quasi-religious experience of seeing Earth from space a name. He called it the overview effect. Unlike the explicitly Christian experiences of the Apollo astronauts, the overview effect is more of a spiritual phenomenon that is disconnected from any specific religious connotations. It is marked by a perception of the connectedness of all things and an appreciation of the fragility of life. In the 30 years since the term was coined, astronauts have repeatedly reported experiencing the overview effect from the International Space Station."

Spaceflight and Spirituality, a Complicated Relationship https://www.wired.com/story/apollo-11-spaceflight-spirituality-complicated-relationship/

torstaina, tammikuuta 16, 2020

Moraalinen kompassi ja itsekasvatus

Jokaisella on jonkinlainen moraalinen koodisto, ts. arvojärjestelmä jonka valossa ihminen arvioi toimintaansa: arviointi tehdään ennen päätöstä toimia tai olla toimimatta ja/tai sitten jälkikäteen reflektoiden kuinka sitä tuli toimineeksi tai kuinka sitä pitäytyi tekemästä jotakin. Moraalisen koodiston valossa ihminen puntaroi, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen usein haluaa impulsiivisesti yhtä sun toista mutta ei läheskään aina toteuta haluaan, koska hän on sitoutunut noudattamaan moraalikoodiaan. Moraalikoodi on sisäinen arvojärjestelmä - voidaan puhua vaikkapa omatunnosta - jonka perusteella ihminen arvottaa tekoja, sanoja ja jopa ajatuksia oikeiksi ja vääriksi. Ajatusten arvoperustainen itsekritiikki saattaa merkitä ettei ihminen halua kehitellä saati vaalia ajatuksia, jotka ovat moraalikoodin perusteella huonolaatuisia. Moinen ei olisi lainvastaista, mutta omatunnon valossa se ei olisi viisasta itsekasvatuksen ja henkisen kasvun kannalta. Huonolaatuisten ajatusten vaaliminen johtaa siihen, että niistä muodostuu pysyväluonteinen asumus korvien väliin. Sen purkaminen vaatii työtä.

Joillakin moraalikoodi määräytyy pitkälti ulkoisin ehdoin (esim. lainsäädäntö, uskonto). On myös niitä, joiden moraalikoodi kumpuaa sisältä, omatunnosta. Ihmiskuvani ja todellisuuskäsitykseni valossa henkinen kasvu ja itsekasvatus merkitsee mm. sitä, että

a) yhteys sisäiseen moraaliseen kompassiin vahvistuu ja kompassi kalibroituu yhä tarkemmin tunnistamaan oikean ja väärän,
b) ajatukset, sanat ja teot poikkeavat moraalisen kompassin oikea-suunnasta yhä vähemmän ja sen myötä muotoutuvat yhä enemmän moraalikoodiston näköisiksi,
c) ulkoinen moraalikoodisto esimerkiksi lainsäädännön tai uskonnollisen arvojärjestelmän muodossa ei enää ensisijaisesti ohjaa toimintaa.

ps. On toki automaatiotason reaktiopohjaista toimintaa, jonka reflektointi ehtii tapahtua vasta jälkikäteen. Esimerkiksi liukkaan alustan yllättäessä kävelijän, korjausliikkeet tapahtuvat automaattisesti. Tietoinen arviointi kulkee jälkijunassa. Toisena esimerkkinä mainittakoon vaikkapa nopeat mailapelit (kuten jääkiekko). Niissä on paljon pelitilanteita, joissa ainoastaan automaattinen vaistonvarainen toiminta johtaa oikeaan lopputulokseen kuten maaliin.