perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Universaali rakkaus

Olen joskus käyttänyt juhlallista ilmaisua "absoluuttinen rakkaus" viittaamaan suureen ja salaperäiseen kantavaan voimaan joka asustaa kaiken olevan sisällä. Erään nettikeskustelun yhteydessä yksi henkilö valitteli ettei hän ymmärrä, mitä ihmettä se sellainen absoluuttinen rakkaus on. Kysyin häneltä;

- Oletko koskaan ollut rakastunut?
- Onko sinua rakastettu?
- Oletko naimisissa?
- Rakastatteko toisianne?

En saanut kysymyksiini vastausta, mutta useimmilla ihmisillä on kokemus siitä mitä on inhimillinen, romanttinen rakkaus. Olen todella pahoillani niiden puolesta, joilla ei vielä ole tätä kokemusta. Vielä sen ehtii kokemaan! Tämä hetki sallii.

Inhimillinen rakkaus on eräs universaalin rakkauden ilmenemismuoto. Siinä missä Inhmillinen rakkaus kohdistuu tiettyyn henkilöön, universaali rakkaus on todellisuuden läpäisevää elävää energiaa joka koskettaa jokaista - energiaa joka värähtelee jokaisessa ja kaikessa. Joku voi puhua jumalasta, joku toinen valosta. Käsitteitä löytyy!

Sanat ja käsitteet ovat pointtereita konkreettisiin ja abstrakteihin asioihin. Käsitämme monet sanat eri tavoin ja etenkin metafysiikassa tämä on suuri ongelma. Esimerkiksi rakkauden käsite tarkoittaa minulle jotakin ja ehkä oleellisesti jotakin muuta jollekin toiselle. Pitäisi jotenkin pystyä näkemään käsitteiden viitoittamaan suuntaan - vain tyhmä jää katsomaan sitä kuuluisaa sormea joka osoittaa kuuta.

Universaali rakkaus on jotakin todella hienoa, jotakin joka on käsitteellisälyllisen otteen tavoittamattomissa. Järjen ehdoilla ei universaaliin rakkauteen ylety. Tarvitaanko uskoa? Elämä kutsuu meidät ylittämään järki, kasvamaan viisauteen, jossa järki ja tunne yhdistyvät. Viisas ei tarvitse sokeaa uskoa.

Minulle universaali rakkaus on kokemuksellinen asia. Ei sillä tavalla että sen läpikotaisin tuntisin – ei sinne päinkään. Mutta jotakin olen saanut siitä kokea. Se kaikki on hyvin vaikuttavaa ja yhä läsnä elämässäni, minuudessani, todellisuudessani.

5 kommenttia:

Hahmo kirjoitti...

Luen parhaillaan kirjaa Zen ja jousella ampumisen taito. Siinä puhutaan tästä mystisestä kokemuksesta mihin zen tähtää.

Siis puhutaan satorista. Oletko sinä kokenut satorin vai heräämisen? Havahtuminen ja herääminen on kai sitä, että tajuaa kuinka tärkeää on lähteä henkiselle pyhiinvaellukselle. Lopputulos on satori, valaistuminen, oivaltaminen ja rakkaus.

sahrami kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Kops kirjoitti...

Hearts and minds, blind faith... tunnen itseni kovin onnelliseksi koska koen rakkautta elämään kaiken aikaa. Voisiko olla niin että olen päässyt jollain sieluni solulla osalliseksi universaalista rakkaudesta?

Olen sinun laillasi pahoillani niiden ihmisten puolesta jotka eivät ole päässeet inhimillisestä rakkaudesta osallisiksi.

Miksikähän kaikki eivät saa kokea suurta rakkautta?

gnothi seauton kirjoitti...

hahmo;
Matkalla olen. Jumalallista rakkautta elän todeksi. Se on loppumaton seikkailu. Persoonan osalta olen käymässä läpi egominän negaatiota – siinä määrin kun elän todeksi jumalallista rakkautta, siinä määrin uusi minuuteni kasvaa ja vanha väistyy. Tämä kaikki saattaa kuulostaa kovin juhlalliselta, mutta lopulta kyse on ajatuksen, sanojen ja tekojen tasolla ilmenevästä sisäisestä alkemiallisesta rakkausprosessista.

-gs

gnothi seauton kirjoitti...

kops;
Katson että jokainen on osallinen universaalista rakkaudesta. Toiset tiedostamattomasti, toiset tietoisesti siihen integroituen.
Suuren rakkauden voi kokea ihmissuhteiden tasolla – uskon että se on mahdollista (ja tarpeellistakin) jokaiselle jonkun maaelämän aikana.

-gs