keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Valoa ja värejä

Mummolassa odotti yllätys; megaisen laajakaistan leveydeltä valtaväylää nettiin, joten tässä ollaan. Täällä pohjoisessa, "lapin eteisessä" on ollut koleaa ja sateista. Toisaalta sää kuin sää on hyvä ja oikea, kun asenne ja pukeutuminen on kohdallaan. Tyttärellä on asennetta ja asukin kohdallaan, kun lähti hetki sitten isovanhempiensa kanssa ulkoilemaan.

Toissailtainen blogipostaukseni "oodi ilolle" oli samalla myös oodi muistamattomuudelle, sillä olin postannut (pienin poikkeuksin) saman tekstin jo aikaisemmin. Anteeksi.

Kimmo kirjoittaa blogissaan mustavalkoisesta ajattelusta. Käykäähän lukemassa.

Itsekin olen mustavalkoisuuden sokeuteen törmännyt ja varmasti siihen itsekin syyllistynyt. Maailmassa on lukemattomia värejä. Yritän muistaa sen. Tai zeniläisittäin; se on tosiasia, jota ei tarvitse yrittää muistaa.

Ihmiselle on tyypillistä luokitella, yleistää, oikaista. Monimutkaisessa ja -ulotteisessa todellisuudessa on helpompi orientoitua, kun turvautuu aiemmin tehtyihin päätelmiin, luokitteluihin ja toimintasääntöihin. Kun empirian perusteella on kerran kokenut vaikkapa kuuman paistolevyn vaarat, ei asiaa tarvitse todentaa uudestaan kokeilemalla. Järkevää ja käytännöllistä, kyllä. Sen sijaan esimerkiksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa luokittelukeskeinen toimintatapa on ongelmallinen. Luokittelija vääntää värikylläisestä maailmasta mustavalkoisen mallin, sapluunan ja tarkastelee sitten ihmisiä sen lävitse. Se on toki helppo ja tehokas tapa toimia. Mutta kuinka totta se on?

Toisen ihmisen, lähimmäisen kohtaaminen onnistuu parhaiten ilman ennakkoluuloja. Tai jos ennakkokäsityksiin haluaa turvata, niin olkoon se veikkolavimainen "jokainen ihminen on laulun arvoinen" tai einoleinomainen

"Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista."


Rakkaudellinen suhtautuminen lähimmäiseen voi saada ne ihmisen parhaat puolet esille. Rakastaa paha hyväksi. Tuoda valo pimeään ja nähdä että pimeys oli vain harhaa, valon puutetta, ei itsessään totta.

-gs

4 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Luin kirjoituksesi ilosta mutta en tajunnut lukeneeni aikaisemmin vaikka siinä olikin tuttua. Varmaan luulin vaan tunnistavani omia ajatuksiani. Hyvän kirjoituksen lukee mielellään aina uudelleen, ja itsehän on siinä välissä kypsynyt ja muuttunut, joten kirjoituskaan ei ole enää se sama.

"Valoa ja värejä" tekstissä on paljon miettimistä. Upeaa asiaa. Yleistäminen ja oikaiseminen ovat ihmisen psykologialle välttämättömiä, muutenhan pakahtuisimme infoähkyyn, mutta kasvulle ja kehitykselle on tarpeen taistella niitä vastaankin. Heh, opettajana joudun myös joskus hillitsemään kurssilaisteni liiallista "värittelyä" jotta pysyttäisiin asiassa.

Taidanpa lähteä käymään tuolla Kimmolassa kun suosittelet. Olen siellä ennenkin virkistynyt ja viisastunut, samaten kuin täällä sinun kämpässäsi. Terveiset mummolaan ja hurraa laajakaistalle.

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos palautteesta, Rita!

Välillä julkaisen arkistoistani vanhoja tekstejä, joita olen tehnyt muissa yhteyksissä ja välillä kirjoittelen reaaliajassa jotakin uutta ja välillä sekä että saman tekstin sisällä. Quite a cocktail etten sanoisi.

Infoähkystä tuli mieleen että on opittava tekemään valintoja; mistä olen oikeasti kiinnostunut, mikä on hyvinvointini kannalta hyväksi ja mikä haitaksi. Mainittakoon vaikkapa televisio - siitä olen aika hyvin irti päässyt ja käyttänyt sen ajan paljon mukavammin.

-gs

Ansku kirjoitti...

"Rakasta paha hyväksi."
Hyvin sanottu!

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos ansku!

Ajatus tuskin on minun keksimäni - se on niitä universaaleja totuuksia, jotka jokainen voi löytää sisäisen viisautensa kautta.

-gs