perjantaina, lokakuuta 13, 2006

The Meaning of Life by gs (3/5)


Raamattu on vaikuttanut valtavasti länsimaiseen kulttuuriin ja ajatteluun. Raamattuun nojautuen on tehty paljon hyvää. Valitettavan monet ovat käyttäneet Raamattua myös väärin.

Millaisia vastauksia elämän tarkoitukseen voidaan löytää Raamatusta? Meitä kehotetaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan (Matt. 6:33). Elämän tarkoitus olisi siis etsiä ja ennen kaikkea löytää Jumalan valtakunta ja Hänen tahtonsa. Miten tämä etsiminen suoritetaan? Mikä on metodi?

Minusta vaikuttaa siltä, että rakkauden kaksoiskäsky kuvaa menetelmän; rakastamalla Jumalaa kaikella sydämellä ja mielellä ja voimalla ja rakastamalla lähimmäistä kuin itseämme (Matt. 22:37,39) me samalla etsimme Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan. Rakkaus olisi siis avain elämän tarkoitukseen. Meidät kaikki on kutsuttu rakastamaan Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Elämän tarkoitus olisi siis rakkaudessa eläen löytää Jumalan valtakunta.

Seuraava kysymys onkin: kuinka me pystymme rakastamaan? Kuinka osaamme ja jaksamme rakastaa? Rehellinen itsetutkiskelu johtaa usein tylyyn havaintoon: olemme itsekkäitä, emme pysty rakastamaan niin kuin rakkauden kaksoiskäsky kehottaa. Rikomme rakkauden kaksoiskäskyä ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla päivittäin.

Lukuisten yritysten ja epäonnistumisten myötä joutuu myöntämään: liian usein toimin väärin, olen monella tavoin vajaa, en tavoita rakkauden kaksoiskäskyn ihannetta. Tämän seikan havaitseva myöntää elävänsä ristiriidassa: hän tietää kyllä, kuinka tulisi elää ja samalla kuitenkin havaitsee aivan liian usein ajattelevansa, puhuvansa ja toimivansa väärin. Paavali totesi tekevänsä sitä pahaa, mitä ei tahdo tehdä ja jättämällä tekemättä sen hyvän mitä tahtoo (Room. 7:19). Mikä siis on ratkaisu? Kuinka päästä ristiriidasta?


(jatkuu...)

-gs

(kuva http://www.daily-bible.com/bible.jpg)

7 kommenttia:

Kimmo kirjoitti...

Mielenkiintoista pohdintaa Raamatun äärellä. Minulle Raamattu ei tarjoa valmiita ratkaisuja (monet tosin haluavat uskoa toisin), vaan se synnyttää parhaimmillaan minussa prosessin, joka johtaa oivaltaviin ratkaisuihin. Tämä tapahtuu, kun lukijana suostun yhdessä Raamatun henkilöiden kanssa kyselemään näitä elämää suurempia kysymyksiä, mistä mainintasi Paavalin pohdiskelusta on hyvä esimerkki.

gnothi seauton kirjoitti...

Samoilla linjoilla kanssasi, Kimmo.

Yhtäältä en voi sivuuttaa Raamattua tai kristinuskoa elämän merkitystä pohtiessani.

Ja toisaalta en osaa ajatella Raamattua patenttiratkaisuna.

Raamattu on minulle kirjoitusten kokoelma, jossa on monenlaisia kerroksia. Inhimillisiä ja jumalallisia.

Kuten toisaalla olen todennut, esoteerinen ja eksoteerinen näkökulma avaavat Raamatun eri tavoin. Molempia tarvitaan ja niiden myötä moni kummallisuus muuttuu ymmärrettäväksi.

-gs

Pikkuliina kirjoitti...

Raamatun mukaan vajavainen ja erehtyväinen ihminen voi pyytää ja luottaa Jumalan armoon ja anteeksiantoon. Raamattu on täynnä kertomuksia ihmisistä ja eri tilanteista, joissa juuri näin tapahtuu.

Tässä yksi ääriesimerkki:
Ystäväni mukaisesti anteeksipyyntö ja armoon tukeutuminen tulee olla jatkuvasti ihmisen huulilla. Kysyin, että jos vaikka jää katua ylittäessä auton alle ja on juuri manannut mielessään hullun autoilijan ja sitten kuolee. Hänen mielestään helvetin portit kolajavat auki siinä tapauksessa. Aika monella on senkaltaiset ajatukset pohjalla kun miettivät elämän tarkoitusta.

Nyt yritän saada selvää noista verification kirjaimista. Unohtuivat työlasit eilen päähäni kun lähdin töistä.

gnothi seauton kirjoitti...

Hyvinhän ne verificationit löytyivät!

Kyllä - anteeksiantamisen, -saamisen ja armon käsitteet ovat keskeisiä.

"Jatkuvasti ihmisen huulilla" - mieleen tulee vanha ohje "semper in ora psalmus, semper in corde Christus"... Sointuu mukavasti latinankielisenä - suomennettuna ei niin sujuva "rukous aina huulilla, Kristus aina sydämessä". Niin tai näin - ohje on mielestäni pätevä molempikielisenä.

-gs

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Mielenkiinnolla odotan miten selviät tästä 'itsekkyyden' muodostamasta umpikujasta. Kuinka pystymme rakastamaa? Mistä voima? Kykeneekö ihminen täyttämään tämän lain?

Huomisen jumalanpalvelus muuten käsittelee tätä teemaa. Sen yleisenä aiheena on rakkauden kaksoiskäsky. Mulla on aiheesta saarna. Jännitekenttä muodostuu kolmesta tekstistä: Siinailla annettiin dekalogi (10 käskyä), Paavali sanoo, että Kristus on lain loppu. Evankeliumissa Jeesus antaa oppilailleen uuden käskyn: rakastakaa toisianne.

gnothi seauton kirjoitti...

Niinpä - siinä on varsinainen haaste! Kuinka itsekäs voi rakastaa? Tämän solmun avaaminen lienee elämän mittainen haaste. Tuon esille joitakin näkökohtia jäljellä olevissa teksteissä (ajatuksia ratkaisuksi osassa 5 ja mahdollisessa epilogissa).

-gs

Juhani kirjoitti...

Jumalan rakastaminen. Raamattu sanoo, että me rakastamme Jumalaa, koska Hän on ensin rakastanut meitä! Ensimmäinen asia on ymmärtää Jumalan rakastavan meitä. Mikä olisi sen suurempaa rakkautta kuin Herran Jeesuksen sovitusuhri meidän syntiemme tähden. Pyhä, puhdas ja viaton Herra Jeesus kuoli syntisten tähden ja hankki kuolemallaan verensä kautta meille iankaikkisen elämän. Meidän on myös syytä muistaa, että Jumala on lahjoittanut meille elämän, joka henkäyksellään teki kohdussa olevan lapsen eläväksi. Edellä lueteltujen asioiden ymmärtäminen johdattaa meidät kasvuun Jumalan rakastamisessa. Seuraava vaihe toteutuu Jesajan opetuksen mukaisesti: Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita, Jes 40:10,11.

Herran käsivarsi, joka vallitsee (hebr. mashal - hallita) on Herra Jeesus, jonka työn (sovitustyö) ansio on Isän Jumalan edessä. Luota Herran Jeesuksen ansioon, älä omaasi! Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala on sinua ensin rakastanut, ja jos et tätä ymmärrä, et voi rakastaa Jumalaa. Kun sen ymmärrät, niin sen jälkeen opit rakastamaan Jumalaan. Miten rakastan Jumalaa? Jesaja kuvaa Jumalan Paimenena, joka kokoaa karitsat käsivarrelleen ja kantaa niitä sylissänsä ja imettäviä lampaita Hän johdattelee. Parhaiten rakastat Jumalaa siten, että annat Hänen ottaa sinut syliinsä ja hoitaa sinua. Sylihoidossa oleminen tarkoittaa sitä, että annat Hänen rakastaa sinua ja kantaa sinua sylissään. Sylihoito on käytännössä myös sitä, että suostut uskomaan ja toimimaan siten kuin on Jumalan tahto, näin et kulje omin voimin, vaan olet Isän sylissä, josta käsin Hänen läsnäolossaan käytännön tasolla toimit niin kuin on Jumalan tahto, eli elät totuuden mukaisesti. Tämän kaiken teet sen ymmärryksen ja voimavaikutuksen mukaisesti mikä on kasvuvaiheesi tila uskon elämässä. Karitsan oleminen Paimenen sylissä kuvaa juuri sitä ettet kulje omin voimin, vaan Hänen voiman vaikuttamana. Ja kun olet kasvanut ja oppinut enemmän, pääset sylihoidosta kävelemään omin jaloin niin kuin lampaat Paimenen laumassa. Ja kun olet kypsynyt niin Jesajan kuvauksen tavoin sinäkin saat kulkea omin jaloin, mutta et omassa voimassasi, vaan Herran voimassa Hänen johdattelemanaan eteenpäin.

Uuden karitsan synnyttyä laumaan paimen otti karitsan syliinsä ja piti karitsaa paljon sylissään. Paimen myös kantoi karitsaa sylissään johdatellessaan laumaa eteenpäin. Tämän kaiken paimen teki siksi, että karitsa oppisi tuntemaan laumansa paimenen, oppisi erottamaan paimenen äänen ja hajun perusteella. Karitsan myös tuli oppia luottamaan paimeneen, että paimen johdattaa läpi louhikkoisten kivien sekä kuuman erämaan vesilähteille sekä viheriäisille niityille. Tämä kaikki siksi, että kerran karitsan varttuessa hän luottavaisesti seuraisi paimenta muun lauman mukana, eikä poukkoilisi pelokkaana sinne tänne. Samoin on sinun laitasi uskovana. Sinunkin tulee oppia näkemään kuinka Jumala sinua rakastaa ja oppia luottamaan Häneen. Lammaspaimenen tehtäviin kuului pitää mukanaan öljysarvea. Kun ja jos lampaita alkoi uuvuttamaan kovassa helteessä, paimenen tuli kaataa öljyä lampaiden päähän, joka viilensi heidän oloaan. Samoin usein terävät kivet ja piikkiset oksat repivät haavoja lampaisiin, kun paimen huomasi lampaiden haavat hän kaatoi öljyä haavoihin, jolloin haavat nopeammin paranivat ja myös suojasivat haavoittunutta kohtaa. Jumala on tällainen Paimen, joka Pyhässä Hengessä virvoittaa pientä lastaan sekä Pyhässä Hengessä hoitaa meidän haavamme (synnin haavat) kuntoon. Jumalan armo ja rakkaus on ihmeellinen se virvoittaa ja hoitaa ihmissydäntä ja saa sydämemme iloitsemaan sekä ylistämään kiitosta ja kunniaa Jumalalle.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/rakkaudenkaksoiskasky.html