perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Epilogi; Joulun jumalallinen yhtälö

Tämä vaatimaton kirjoitus on pieni joululahjani Sinulle, blogini lukija.
Vetäydyn joulun viettoon pohjoiseen ja palaan bloggailemaan ensi vuoden puolella.

Sydämen joulua Sinulle,
-gs

- - -

Edellisessä viestissä nostin esiin käsitteen "kristustietoisuus".

Olisin voinut kirjoittaa myös "Kristusminuus".

Pidän kuitenkin parempana tietoisuuden käsitettä, sillä se suuntaa huomiota pois ihmisen minästä, joka tyypillisesti on esteenä kehityksen polulla.

Tietoisuus on eräänlaista minättömyyttä ("en enää minä...") ja kristustietoisuus on siis "minättömyyttä", jossa Kristus vallitsee ("...vaan Kristus minussa").

Siksi kahdentoista sanan mittainen viesti edellä oli;

viisauteen
itsensä tuntemisen kautta
minuuden ylittämiseen
rakkaudessa
viimeinen kiusaus voittamalla
kristustietoisuuteen rauhaan


- - -

Kristuksen käsitteen ja kohta koittavan joulun myötä on luonnollista nostaa esiin Kristus Jeesus.

Mikä tai kuka hän oli (tai on)?

Mikä on hänen tärkein viestinsä?

Olen tutkaillut asiaa reilun viidentoista vuoden ajan ja kolmisen vuotta sitten päädyin seuraavaan käsitykseen.

Jeesuksen tärkein opetus on Rakkauden merkitys kaikessa ja kaikelle;

Hän kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä ja mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt 22:37). Tässä on huomattava, ettei kyse ole ”joko tai” –asetelmasta, vaan ”sekä että”; Jumalaa ja lähimmäistä. Ja kuka on lähimmäinen? Jokainen. Rakkauteen sisältyy kaikki, sillä Jumala on rakkaus ja ”joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa (1.Joh 4:8).

Mikä tarkkaan ottaen oli tai on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde?

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus oli yhtä Jumalan kanssa (Joh. 10:30). Jeesus oli Jumalassa ja Jumala oli Jeesuksessa. Tai kuten 300-luvulta peräisin olevassa Nikaian uskontunnustuksessa todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta.

Jumalan ja Jeesuksen ykseyttä siis korostetaan.

Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä ((1.Joh 4:8) esitetyn määrityksen Jumalasta rakkautena, niin päädymme arkista matematiikkaa käyttäen jumalliseen yhtälöön

Kristus Jeesus = Jumala ja Jumala = Rakkaus

tästä seuraa että

Kristus Jeesus = Rakkaus.

Pidetään tämä mielessä ja tarkastellaan Jeesuksen kenties radikaaleinta lausumaa, jokaiselle tuttua;

”minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6)

Tämä on rajua.

Totuutta, elämää, tietä etsivä kohtaa Jeesuksen sanat, joiden mukaan Hän on vastaus. Ja vielä hämmästyttävämpää on Johanneksen evankeliumin jatko;

”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Tämä lienee yksi UT:n eniten siteerattuja kohtia; Jeesus vastauksena, ainoana vastauksena.

Hämmentävää. Tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle, mutta perin hämmentävää vaikkapa muslimille tai hindulle tai buddhalaiselle tai monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Tämä on virallisena, oikeana pidetyn kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Perin hämmentävää.

Mitä tapahtuu, jos edellä kuvattuun yhtälöön nojautuen tarkastelemme uudestaan edellä lainattua Raamatun kohtaa? Yhtälön perusteellahan Jeesus on Rakkaus. Niinpä:

Rakkaus on Tie, Rakkaus on Totuus, Rakkaus on Elämä.

Ei kukaan pääse Jumalan luo muuten kuin Rakkauden kautta.


Miltä tämä sinusta kuulostaa? Miltä sydämessäsi tuntuu? Mitä järkesi sanoo?

Minun sydämessäni tämä tuntuu todelta ja oikealta.
Minun järkeni pitää tätä loogisena.
Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus.
”All you need is Love”, kuten Liverpoolin nelikko julisti.

Edellä kuvasin lyhyesti Kristustietoisuutta.

Se on Rakkaustietoisuutta.

Se on Rakkautta, jossa minätön ihminen on Jumalassa ja Jumala on ihmisessä.

Tämän valossa myös joulun ydintä voi pohtia toisella painotuksella:

Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Jospa tämä onkin kuva rakkauden syntymisestä? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä, sinusta ja minusta? Jospa siirrämme mielessämme seimen ja tallin sisällemme, sydämeemme? Tällä sisäisellä rakennustyömaalla voi tapahtua joulun ihme - meissä syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sydämessämme syntyy rakkaus.



Tulkoon joulun ihme todeksi,

-gs

(kuva 1; kotikuusi jouluna 2007)
(kuva 2; Holy Family (1935). Simone Hudon (1905-1983?). Engraving. © Musée de la civilisation. PMA:J99.1518. The blanket motif is the Star of Charlevoix.
http://www.virtualmuseum.ca/Exhibitions/Annodomini/THEME_11/EN/theme11-4.html)

10 kommenttia:

M.BoneS kirjoitti...

Näin uskonnottomana en teologiasta yleensä paljon perusta, mutta tämä tulkinta miellytti minua kovasti.

gnothi seauton kirjoitti...

Vaikka en ensisijaisesti ketään pyri pohdiskeluillani miellyttämään, täytyy silti tunnustaa että palautteesi lämmittää mieltäni.

-gs

sahrami kirjoitti...

Tulkoon joulu sydämiimme! Hyvää joulua, gs!

puujalka kirjoitti...

Hei! Joulukiireissä olen jättänyt blogikommentoimiset väliin. Haluan kuitenkin kiittää sinua 'punnituista sanoista'. Se on ollut aika haastava ja mielenkiintoinen tehtävä. Erittelet hyvin siinä ihmisen perusongelmia ja omia löytöjäsi elämän tiellä.

Olen lueskellut tekstejäsi. Voi olla, että aikaisemmasta keskusteluhistoriasta johtuen jonkinlainen 'opillinen poliisi' koittaa minussa nostaa päätään - ja olenhan kirkkoinstituutiolta palkkaani nostava ihminen :)

Teet kuitenkin hienoja ja tärkeitä huomioita. Mystinen tie kristillisessä viitekehyksessä on tuota kuvaamaasi polkua. Suurin ongelma meillä on takertuminen maailmaan ja omaan itseemme - ratkaisu elämän umpikujaan tulee ihmiselle ulkopuolelta omien mahdollisuuksien, mutta tapahtuu tietysti ihmisessä = kristuksen syntyminen sydämessä.

Hyvää joulua

olematon kirjoitti...

Hyvää
Joulua,
GS!

3.40 kirjoitti...

Hyvää Joulua gs:lle perheineen, toivottaa koko Karjalohjan koirafarmi!

kkuukkeli kirjoitti...

Ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä ja hyvää Joulua!

Pikkuliina kirjoitti...

Kiitos pohdiskelujesi kirjoittelemisesta. Niitä on mukava lukea kun joutuu itsekin mielessään ottamaan kantaa ja miettimään mitä tästä ajattelen.
Joulunpyhät ovat jo meneillään, joten toivotan hyvää uutta vuotta!

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos toivotuksista!

puujalka;
sisäinen ulottuvuus on todellakin muodostunut tärkeäksi löydöksi. On tärkeä korostaa ettei sen kuitenkaan tule johtaa minäkeskeisyyteen. Sisäinen ulottuvuus (mystinen Kristus ihmisessä) on yhteydessä minuuden pienenemiseen, vain siten tuo toinen voi kasvaa - se lienee sitä Jumalan valtakuntaan integroitumista (joka Mestarin mukaan on sisäisesti meissä).

-gs

merlinprincesse kirjoitti...

Hello.... Just saw your image of Simone Hudon.(1905-1983?) Since her husband was a friend of my late father, I can tell you that she died in 1984... :) My family owns many of her paintings and engravings... :)