torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Pylkönmäki here I come

Gurun kohtaamisesta ja buddhan tap(p/a)amisesta on kirjoittanut moni, mm. allaolevat tekstit herättävät mukavasti ajatuksia:
rita mentor 1
rita mentor 2
sahrami
hahmo

Taidamme olla samaa mieltä siinä, ettei guruun tai opettajaan tule takertua. Onhan sanottu, että totuus tekee vapaaksi – ehkäpä gurun rooli voi olla myötävaikuttamassa meitä löytämään vapauttava totuus.

Skeptikko saattaa tähän tietysti todeta, että toisen ihmisen vaikutuksella löydetty totuus on suodattunut tai jotenkin värittynyt, siinä on toisen ihmisen jälki. Ja jos puhutaan Suurista asioista, kuten vaikkapa Jumala tai Rakkaus – emme löydäkään todellista Jumalaa tai Rakkautta itseään, vaan ainoastaan gurun käsityksen siitä.

Miten on?

Kuvitellaanpa, että joku etsii tietä Pylkönmäelle ja minä satun tietämään tien ja neuvon sen hänelle, niin minkä Pylkönmäen hän löytää? Minun Pylkönmäkeni? Oman Pylkönmäkensä? "Pelkän" Pylkönmäen? Vai eksyykö hän matkalla?

Ohjeideni perusteella Pylkönmäki saattaa löytyä tai sitten matkalainen kysyy lisäohjeita joltakin toiselta. Saattaapa matkalaisella olla kartta, jonka perusteella suunnistus sujuu - sikäli kun kartta on totuudenmukainen.

Pylkönmäen löytäminen on yksi juttu ja Jumalan ja Rakkauden löytäminen on toinen juttu. Onko Jumalan luo pitkästi? Missä Rakkaus majaansa pitää? Kokemukseni sekä viisaitten todistuksen perusteella totean, että Jumala on paljon lähempänä meitä ja paljon todellisempi meille kuin Pylkönmäki. Jumalassa, ”Hänessä me elämme, olemme ja liikumme” (Apt. 17:27-28). Pylkönmäki sen sijaan – se on kuulemma jossakin Karstulan eteläpuolella – sinne pitää matkustaa. Kuinka todellinen paikka se on? Minä olen käynyt siellä – viime sunnuntaina ajoin uneliaan Pylkönmäen kirkonkylän läpi moottoripyörälläni. Hiljaista, hyvin hiljaista oli, mutta siellä se kylä oli ja uskon, että se löytyy tälläkin hetkellä ihan siitä samasta paikasta. Uskotko minua? On monia, jotka uskovat Pylkönmäen olemassaoloon, vaikka eivät ole koskaan siellä käyneet. On monia, jotka eivät usko Jumalan tai Rakkauden olemassaoloon, vaikka sen perustan varassa tiedostamattaan joka hetki elävät, ovat ja liikkuvat.

Kohtaammepa Jumalan yksinäisen vaelluksen myötä tai gurun opastusta hyödyntäen, itse kohtaaminen on sisäisyydessä tapahtuva henkilökohtainen kokemus. Kukin kohtaa Jumalan yksilöllisesti – meitä ei pakoteta tiettyyn muottiin. Samalla tavalla kuin jokainen voi löytää oman Pylkönmäkensä, jokainen kohtaa Jumalan yksilöllisesti. Sinulle Pylkönmäki on jotakin muuta kuin minulle. Jotakin yhteistä voimme Pylkönmäki-käsityksistämme löytää, mutta paljon on yksilöllistä.

Samalla tavalla Jumalan, joka on jotakin äärettömän suurta, voi kokea monella tavalla – ehkäpä kokemuksia yhdistävänä tekijänä voisi kuitenkin olla kokemus Rakkaudesta, kokemus anteeksiannosta, hyväksymisestä?

-gs

5 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, että linkkasit minun omaan kirjoitukseeni! Miten voinkin kirjoittaa noin kannustavia ja sitten itse unohtaa, että välillä tulee hankaliankin kausia.

Kirjoitin:

Oivalla, hyväksy ja tunne itsesi.
Tunnista unelmasi.
Ole läsnä tässä hetkessä.
Rakasta itseäsi.
Opettele ottamaan vastaan rakkautta.
Rakasta lähimmäisiäsi ja osoita se.

Olin totisesti äsken itse oma guruni, kun luin vanhaa juttuani...hih.

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Sanos muuta, hyvin olet kirjoittanut!

Taitaa olla niin, että niitä samoja totuuksia joutuu toisinaan tankkaamaan useampaan kertaan, jotta ne oppii elämään todeksi. Ja vain todeksi elettynä totuuksilla on todellista arvoa.

-gs

Foxy kirjoitti...

"...että toisen ihmisen vaikutuksella löydetty totuus on suodattunut tai jotenkin värittynyt, siinä on toisen ihmisen jälki..."

no harvallepa jumalat suoraan puhuvat, ja ihmiset (tarkemmin: miehet) ne on raamatunkin kirjoittaneet. että mikäpä olisi *puhdasta* *tietoa*?

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

miss foxy,
tarjoan vastaukseksi intuition kautta paljastuvaa tietoa; intuitiolla tarkoitan asian ytimen suoraa näkemistä ilman älyllistämistä, ilman käsitteellistämistä, ilman kategorisoimista.

Noin muuten kannatan tietokäsitystä, jossa ylitetään klassinen dualistinen harha subjektin ja objektin välillä.

-gs, puhtaan tiedon ja tietämisen puolesta :-)

Rita A kirjoitti...

Kiitos linkittämisestä. Efharisto (kai) kreikaksi ;D

Onko Pylkönmäki olemassa jos ketään ei ole sitä havainnoimassa?

Jos puu kaatuu Pylkönmäen metsässä eikä ketään ole sitä kuulemassa, syntyykö siitä kuitenkin ääni?

Jos tien kysyjä ääntää Pylkönmäen väärin, neuvotaanko hänet Pilkonmajelle?

Älköön kukaan tuhlatko aikaansa vastaamalla näihin täysin turhiin kysymyksiin. Tien ja totuuden voi ehkä paremmin löytää ellei takerru ihmismieltä tyypillisesti askarruttaviin ja harhauttaviin asioihin ja ajatuksiin.

Jokohan vihdoinkin alkaisin lukea sitä Buddha-kirjaa jonka eilen hain? Tässä vaan kulutan aikaa kaikkeen muuhun, kuten bloggailuun. Hih. Kylläpä olen eksynyt matkalla valaistumiseen - vai onko tämä sittenkin oikea tie?