Pari postausta sitten totesin vääntäneeni ja kääntäneeni eräälle moottoripyöräänsä kaupittelevalle saksankielistä (doch doch) viestiä, jossa ilmaisin kiinnostukseni ja esitin pyörästä joitakin tarkentavia kysymyksiä.
Todettakoon, että jo lähtötilanteessa olin hieman skeptinen, sillä pyörän hinta oli noin puolet siitä mitä vastaavista yleensä Saksan markkinoilla pyydetään. Kuvauksen perusteella pyörä oli loistokunnossa ja hyvin varustein joten ajattelin kuitenkin katsoa tämän kortin.
Vastaus tuli pian. Englanniksi.
"Hello,
I still have the bike for sale. Overall condition is excellent and runs great. Always garage kept. Never been dropped or down. Very well maintained. The bike was bought for personal use. Never been raced. Mechanically this bike is excellent and all systems are fully functional.
This bike is a one owner. It comes with all the manuals, records, receipts, keys and tools. Total price is xxxx Euro NOT negotiable, with all shipping taxes included.
Contact me soon."
Äkkiseltään kuulosti ihan hyvältä. Pari ihmetyksen aihetta kuitenkin. Ensinnäkin maininta siitä ettei pyörällä ole kisattu. Nyt on niin, että kyseisellä pyörämallilla ei todellakaan ole tapana kisailla (luksus cruiser -tyyppinen matkapyörä).
Toinen ihmettelyn aihe oli tietysti hinta.
Ja kolmanneksi luonnollisesti ihmetytti saksankielisen ilmoituksen laatijan rennon letkeä englannin kielentaito.
Well - maailmaan mahtuu monenlaista, joten lisätiedusteluja laitoin herra x:lle, kutsukaamme häntä vaikkapa Wilhelmiksi...
Kysyin Wilhelmiltä miksi hän on pyöräänsä myymässä. Ihmettelin myös hintaa ja ilmoitin paljon yleensä vastaavista pyydetään. Lisäksi toivoin saavani pyörästä lisäkuvia. Lopuksi sanoin että mikäli pyörä on kunnossa, matkustan tapaamaan Wilhelmiä, maksan pyörän ja ajan sen Suomeen.
Wilhelm vastasi varsin pian.
Hello,
First of all i have to tell you that you have missed understood. Location of the bike is London, United Kingdom but it can be shiped through a local shipping service to Germany. Because i do not have plenty time at my disposal and i`m always very busy with my work i will make arrangements for delivery thorugh a shipping service.
Also my main reason for selling my bike over the Internet is that i am a very busy man. So the bike will be shipped from here trough a local shipping company. As i`ve told you i will cover all the shipping fees and i think you will receive it in aprox. 5 working days at your home address.
The bike was purchased in Germany so it has german papers. You will not have problems to register it in Germany on your name. I will send you once with the bike all the receipts and papers needed. I wish it could have been possible to meet you in person and arrange this transaction but at this moment this is not possible.
Contact me soon."
Kävi siis ilmi, että pyörä onkin Lontoossa. Ja että Wilhelm on hyvin kiireinen mies.
Lisäkuvia en saanut. Enkä selitystä siitä, miksi Wilhelm on pyöräänsä myymässä. Enkä selitystä myyntihinnan roimasta alennuksesta yleiseen hintatasoon nähden.
Mutta Wilhelm lupasi lähettää pyörän minulle. Saksaan. Vaikka ensimmäisessä viestissäni olin todennut asuvani Suomessa. Hmmm... Wilhelm taitaa olla todella kiireinen mies. Ehtiikö hän edes lukea ajatuksella aiemmin lähetettyjä viestejä?
Vastauksessani totesin asuvani Suomessa, en Saksassa. Totesin myös, että minun on luonnollisesti nähtävä pyörä ennen ostopäätöstä. Totesin, että voin kaikin mokomin matkustaa Lontooseen katsomaan pyörää ja että jos kaikki on ok, maksan pyörän ja ajan sen Suomeen. Pyysin uudestaan lisäkuvia pyörästä. Kysyin myös, voisiko Wilhelm kertoa tarkan ajankohdan pyörän hankinnalleen sekä paikan josta hän pyörän osti.
Kiireinen Wilhelm vastasi jälleen varsin pian.
Hello,
I`ve attached you some photos with my bike. But there is a small problem. Because i`m very busy at work i don't have time for unexpected meetings. This is also the reason of selling my bike over the Internet. Please try to understand me about this matter. So i will have to ship you the bike if you want to purchase it. I need to sell my bike because of some health problems with my spinal column. I can't ride it anymore. So there is no reason to keep a bike i can't use it.
Contact me soon.
Viestin ohessa ei mitään lisäkuvia ollut.
Ongelmana on edelleen se, että Wilhelm on erittäin kiireinen mies. Hän ei ehdi tapaamaan minua, joten hän edelleen ehdottaa pyörän laivaamista minulle. Pyörästä luopumisen syyksi hän kertoo selkävaivat.
Vastasin Wilhelmille, etten edelleenkään voi ostaa pyörää jota en ole nähnyt ja josta en pyynnöstä huolimatta ole saanut lisäkuvia. Totesin, että eiköhän ole mahdollista sopia jokin päivämäärä, jolloin voisimme tavata Lontoossa.
Kiireinen Wilhelm vastasi jälleen nopeasti (parin tunnin viiveellä). Hän totesi olevansa kovin kiireinen ja matkustavansa paljon, joten ei olisi kerta kaikkiaan mahdollista järjestää tapaamista. Hän myös väitti lähettäneensä minulle lisäkuvia pyörästä.
Päätin sitten heittää pallon Wilhelmille. Totesin, että minun puolesta hinta on ok ja että mikäli pyörä on kuvauksen mukainen, olen valmis ostamaan sen. Kysyin Wilhelmiltä, millaista menettelytapaa hän ehdottaa.
Kiireiseltä Wilhelmiltä tuli vastausviesti jälleen perin nopeasti. Kahden tunnin kuluttua. Proseduuri oli valmiiksi mietitty. Kas näin kätevästi se sujuisi, kuin tanssi:
Hello,
This is how i propose you to complete a safe transaction for both sides. I`m going to make arrangements for shipment using a local shipping company wich will be responsable for delivery of the bike, all papers needed and also the sale contract.
I think it could be arranged to provide you the tracking number of the shipment so you will be able to check all the delivery details, so you will have proof of shipment and see that everything is OK.
The shipping company who will take care of the shipment is BIDTrans (http://www.bidtrans.com/). I`ve used them a couple of times and i trust them. Now if you will enter on their website you will see that they act also as a Third Party service (http://www.bidtrans.com/services.php.htm).
So if you want to purchase my bike, you can send the money at the company. They will keep the money untill you will receive the bike, and if you decide to keep it, than you will have to instruct them to release the money to me. Like this you will have the chance to check the bike in person and i will see that you are a serious buyer.
So let me know what do you think about this.
Contact me soon.
Kovin olisi siis helppoa. Laitan rahat bidtrans-nimiselle kolmannelle osapuolelle, joka huolehtii pyörän kuljetuksen minulle ja Wilhelm saa rahat vain jos päätän pitää pyörän.
But it takes two to tango.
Joten luonnollisesti tutustuin Bidtransin sivuihin ja nehän osoittautuivat ihan tyylikkäiksi. Sopivilla työkaluilla niiden väsäämiseen saattaa kulua jopa kokonainen päivä tai kaksikin. Sivuillaan bidtrans totesi toimineensa alalla vuodesta 1997 asti.
Bidtrans? Tokihan tällaisesta toimijasta löytyy tietoa netistä... Google auttanee, ajattelin. Haun tulokset olivat odotetut. Firman omien nettisivujen lisäksi referenssejä ei löytynyt. Kävi ilmi, että jossakin vaiheessa bidtrans-domainnimi oli vanhentunut. Mielenkiintoista.
Vastauksessani Wilhelmille totesin bidtransin olevan perin kiintoisa yritys. Kysyin, kuinka on mahdollista ettei kymmenen vuotta toimineesta yrityksestä löydy referenssejä. Tässä vaiheessa minusta tuntui, että olin saanut Wilhelmistä hupia riittävästi ja totesin että kaupanhierominen taitaa päättyä tähän ja että hankin pyörän toisten kanavien kautta.
Tätä kirjoitettaessa bidtransin sivuille ei pääse lainkaan. Villi arvaukseni on, että sivuja muokataan sen verran, että firman nimi seuraavassa kaupantekotilanteessa on jotakin muuta.
Monenlaisia sankareita maailmaan mahtuu.
-gs
kuva 1: http://www.usps.com/postalinspectors/intscamr2.jpg
kuva 2: http://www.msnbc.com/news/269673.jpg
"Intuitiosi avulla näet rastin. Järkesi avulla piirrät kartan." - Jorma Ronkainen (OnLähde.fi)
lauantaina, tammikuuta 27, 2007
torstaina, tammikuuta 25, 2007
To pose or not to pose?
I have faith. Minulla on luottamusta ja tietoa pose-tekniikan toimivuudesta. Olen tutkinut pose-juoksutekniikkaa vajaan kahden kuukauden ajan niin teoreettisesti kuin käytännön tasollakin ja kaikki viittaa siihen että kyseessä on käänteentekevä tapa tarkastella juoksua. Ja ennenkaikkea kyseessä on käänteentekevä tapa juosta. Nopeasti, tehokkaasti, vammoitta.
Kuhn lanseerasi aikoinaan paradigman käsitteen ja näkemyksen tieteen kehittymisestä ns. normaalitieteen tasolla ja toisinaan tapahtuvista hyppäyksellisistä kehitysaskeleista paradigmavaihdoksen kautta. Paradigmalla tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyä käsitystä asioiden olemuksesta, menettelytavoista, ohjeista. Se on siis eräänlainen status quo. Yleisesti hyväksytty käsitys asioiden tilasta. Paradigmaan sopimattomia tapauksia pidetään normaalitieteellisessä kehitysvaiheessa "vain" poikkeuksina, jotka vahvistavat säännön.
Joskus käy kuitenkin niin, että poikkeustapauksia, malliin sopimattomia havaintoja kertyy niin paljon, että ne edellyttävät tieteenalan peruskysymysten rakentavankriittistä uudelleenarviointia. Tämän tuloksena voi muotoutua kokonaan uusi tapa, uusi teoria, uusi paradigma. Se on jossakin kohtaa vanhaa näkökantaa kattavampi, totuudellisempi. Sen puitteissa käsitetään aiemmat, vanhat tutkimukset ja sen puitteissa selittyvät myös aiemmin "poikkeuksina" pidetyt havainnot.
Klassinen esimerkki on tietysti maailmankuvan muuttuminen geosentrisestä heliosentriseksi - kopernatiivinen kumous siirsi maapallon kiertämään aurinkoa. "Roskaa", sanoi kirkko ja sen edustama vanhakantainen ajattelu. Mutta murros oli tosiasia ja vuosisatoja myöhemmin kirkkokin myönsi erehtyneensä ja pyysi postuumisti anteeksi esimerkiksi Galileo Galilein kohtelua. Urheilun saralla voidaan nostaa esiin vaikkapa mäkihyppy ja siirtymä v-tyyliin. Boklövin viritykselle naurettiin aluksi, mutta niin vain oli taivuttava myöntämään, että v-tyylille mennään pidemmälle.
Nähdäkseni juoksutekniikkaa koskevassa tietämyksessä eletään murrosvaihetta. Olemme paradigmaattisen muutoksen ääressä - kenties sen sisässäkin. Juoksua harrastamattomalle tämä voi olla yhdentekevää, mutta sadoille miljoonille juoksua harrastaville tämä on mullistavaa. Useiden tutkimusten valossa kaksi kolmesta juoksua harrastavasta kärsii eriasteisista vammoista joka vuosi. Kaksi kolmasosaa. Tämä oli fakta 70-luvulla ja sama fakta pätee nyt, vuosikymmeniä myöhemmin. Tämä on hämmästyttävää, kun ottaa huomioon huiman kehityksen valmennustiedossa ja ennen kaikkea juoksukengissä. Nykyiset kengät ovat moninverroin kestävämpiä, iskuavaimentavampia, tukevampia, kuin 70-luvun tennarit. Tästä huolimatta kaksi kolmasosaa juoksijoista kärsii vammoista joka vuosi.
Ja sitten väitetään, että juoksu olisi ihmiselle hyväksi.
Pose-tekniikka ("pose method of running) on venäläissyntyisen, 1990-luvulla amerikkalaistuneen Nicholas Romanovin kehittämä kokonaisvaltainen teoria juoksusta. Romanov alkoi pohtia juoksuvalmennuksen problematiikka 1970-luvun puolivälissä kokiessaan turhautumista yleisesti hyväksytyn juoksuteorian puuttumisesta.
Onko todella niin, että jokaisella on oma yksilöllinen, luontainen juoksutyyli, joka parhaiten sopii juuri hänelle?
Olisiko sittenkin niin, että juoksu onkin taitolaji siinä missä vaikkapa korkeushyppy? Olisiko sittenkin muodostettavissa yleinen teoreettisesti pätevä malli, jonka voisi myös käytännössä osoittaa olevan optimaalinen kaikille juoksijatyypeille kaikilla matkoilla?
Pose-tekniikka on yritys osoittaa, että jälkimmäinen pitää paikkansa.
Jokainen juoksua harrastava ymmärtää, että tämä on mullistava näkemys.
Pose-tekniikassa askelrytmi on korkea (vähintään 180 askelta minuutissa), maakosketus tapahtuu päkiällä vartalon alla (paino päkiällä, kantapää voi koskettaa maahan) ja jalkaterä nostetaan mahdollisimman pian suoraan ylös (lantiota kohti) maakontaktin jälkeen.
Posen idean voi kiteyttää kolmeen avainsanaan; pose, fall, pull. Tekniikka perustuu perusasentoon (pose), jossa paino on päkiällä, tukijalka on hieman taivutettu. Juoksu perustuu hallittuun kaatumiseen (fall), jolloin hyödynnetään painovoimaa. Kaatuminen käynnistyy nojaamalla eteenpäin - kasvoilleen ei sentään kaaduta, sillä tukipistettä vaihdetaan nostamalla (pull) tukijalka ylös toisen jalan tipahtaessa alas. Kevyttä etunojaa (ei lantio, vaan koko vartalo nojaa) ylläpidetään ja jalkoja nostetaan vuorotellen takareisilihaksilla (hamstrings) ylös -> matka etenee vaivattomasti, tehokkaasti, kevyesti, herkästi.
Pose-tekniikka vs. non-pose
Pysäytyskuvassa näkyy oleellinen.
Koko video (15 Mb) löytyy täältä.
Mielenkiintoinen arvio Jesse Owensin, Bob Beamonin ja Michael Johnsonin juoksutekniikasta tästä.
-gs
Kuhn lanseerasi aikoinaan paradigman käsitteen ja näkemyksen tieteen kehittymisestä ns. normaalitieteen tasolla ja toisinaan tapahtuvista hyppäyksellisistä kehitysaskeleista paradigmavaihdoksen kautta. Paradigmalla tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyä käsitystä asioiden olemuksesta, menettelytavoista, ohjeista. Se on siis eräänlainen status quo. Yleisesti hyväksytty käsitys asioiden tilasta. Paradigmaan sopimattomia tapauksia pidetään normaalitieteellisessä kehitysvaiheessa "vain" poikkeuksina, jotka vahvistavat säännön.
Joskus käy kuitenkin niin, että poikkeustapauksia, malliin sopimattomia havaintoja kertyy niin paljon, että ne edellyttävät tieteenalan peruskysymysten rakentavankriittistä uudelleenarviointia. Tämän tuloksena voi muotoutua kokonaan uusi tapa, uusi teoria, uusi paradigma. Se on jossakin kohtaa vanhaa näkökantaa kattavampi, totuudellisempi. Sen puitteissa käsitetään aiemmat, vanhat tutkimukset ja sen puitteissa selittyvät myös aiemmin "poikkeuksina" pidetyt havainnot.
Klassinen esimerkki on tietysti maailmankuvan muuttuminen geosentrisestä heliosentriseksi - kopernatiivinen kumous siirsi maapallon kiertämään aurinkoa. "Roskaa", sanoi kirkko ja sen edustama vanhakantainen ajattelu. Mutta murros oli tosiasia ja vuosisatoja myöhemmin kirkkokin myönsi erehtyneensä ja pyysi postuumisti anteeksi esimerkiksi Galileo Galilein kohtelua. Urheilun saralla voidaan nostaa esiin vaikkapa mäkihyppy ja siirtymä v-tyyliin. Boklövin viritykselle naurettiin aluksi, mutta niin vain oli taivuttava myöntämään, että v-tyylille mennään pidemmälle.
Nähdäkseni juoksutekniikkaa koskevassa tietämyksessä eletään murrosvaihetta. Olemme paradigmaattisen muutoksen ääressä - kenties sen sisässäkin. Juoksua harrastamattomalle tämä voi olla yhdentekevää, mutta sadoille miljoonille juoksua harrastaville tämä on mullistavaa. Useiden tutkimusten valossa kaksi kolmesta juoksua harrastavasta kärsii eriasteisista vammoista joka vuosi. Kaksi kolmasosaa. Tämä oli fakta 70-luvulla ja sama fakta pätee nyt, vuosikymmeniä myöhemmin. Tämä on hämmästyttävää, kun ottaa huomioon huiman kehityksen valmennustiedossa ja ennen kaikkea juoksukengissä. Nykyiset kengät ovat moninverroin kestävämpiä, iskuavaimentavampia, tukevampia, kuin 70-luvun tennarit. Tästä huolimatta kaksi kolmasosaa juoksijoista kärsii vammoista joka vuosi.
Ja sitten väitetään, että juoksu olisi ihmiselle hyväksi.
Pose-tekniikka ("pose method of running) on venäläissyntyisen, 1990-luvulla amerikkalaistuneen Nicholas Romanovin kehittämä kokonaisvaltainen teoria juoksusta. Romanov alkoi pohtia juoksuvalmennuksen problematiikka 1970-luvun puolivälissä kokiessaan turhautumista yleisesti hyväksytyn juoksuteorian puuttumisesta.
Onko todella niin, että jokaisella on oma yksilöllinen, luontainen juoksutyyli, joka parhaiten sopii juuri hänelle?
Olisiko sittenkin niin, että juoksu onkin taitolaji siinä missä vaikkapa korkeushyppy? Olisiko sittenkin muodostettavissa yleinen teoreettisesti pätevä malli, jonka voisi myös käytännössä osoittaa olevan optimaalinen kaikille juoksijatyypeille kaikilla matkoilla?
Pose-tekniikka on yritys osoittaa, että jälkimmäinen pitää paikkansa.
Jokainen juoksua harrastava ymmärtää, että tämä on mullistava näkemys.
Pose-tekniikassa askelrytmi on korkea (vähintään 180 askelta minuutissa), maakosketus tapahtuu päkiällä vartalon alla (paino päkiällä, kantapää voi koskettaa maahan) ja jalkaterä nostetaan mahdollisimman pian suoraan ylös (lantiota kohti) maakontaktin jälkeen.
Posen idean voi kiteyttää kolmeen avainsanaan; pose, fall, pull. Tekniikka perustuu perusasentoon (pose), jossa paino on päkiällä, tukijalka on hieman taivutettu. Juoksu perustuu hallittuun kaatumiseen (fall), jolloin hyödynnetään painovoimaa. Kaatuminen käynnistyy nojaamalla eteenpäin - kasvoilleen ei sentään kaaduta, sillä tukipistettä vaihdetaan nostamalla (pull) tukijalka ylös toisen jalan tipahtaessa alas. Kevyttä etunojaa (ei lantio, vaan koko vartalo nojaa) ylläpidetään ja jalkoja nostetaan vuorotellen takareisilihaksilla (hamstrings) ylös -> matka etenee vaivattomasti, tehokkaasti, kevyesti, herkästi.
Pose-tekniikka vs. non-pose
Pysäytyskuvassa näkyy oleellinen.
Koko video (15 Mb) löytyy täältä.
Mielenkiintoinen arvio Jesse Owensin, Bob Beamonin ja Michael Johnsonin juoksutekniikasta tästä.
-gs
lauantaina, tammikuuta 20, 2007
Tuhkaa ja timantteja
I'm a believer...
ja vahvistun uskossani. Uskoni ei ole sokeaa, sillä se perustuu omakohtaisesti ajateltuun ja koettuun. Onko se siis uskoa lainkaan?
Englannin kielessä on belief ja faith -käsitteet. To believe in something vs. to have faith in something. Olisiko sitten believe enemmän uskomista kun taas faith perustuu johonkin?
Kenties uskomisen sijaan olisikin kuvaavampaa puhua luottamisesta. Uskomisen käsite kun on kovin arvoladattu ja synnyttää helposti harhaanjohtavia mielikuvia. Metafysiikan tasolla (= todellisuuden ja ihmisen luonnetta koskeva näkökulma) minä voin todeta olevani luottavainen, vakuuttunut siitä, että maailma ja ihminen on perin ihmeellinen. It's a wonderful world.
Ihmiskäsitykseni mukaan ihminen ei ole pelkästään biologinen olento, jolla on evoluution myötä kyky käsitteelliseen ajatteluun. Ihminen on myös henkinen olento, jolla on kyky ylittää biologismateriaalinen taso - kyky ylittää rajallisuus, kuolema. Ihmisellä on kyky saavuttaa olemisen taso, jossa hänestä tulee ikuisuusolento. En pidä näkemystäni eskapismina enkä toiveajatteluna, vaan se perustuu ajateltuun ja koettuun. Toki siinä on oleellisena osana mukana luottamus - siihen sisältyy epävarmuustekijöitä.
Minulla on enemmän tai vähemmän subjektiivinen näkemys siitä, että asenteeni on oikeutettu. Onko se objektiivisesti ottaen tosi? Riippuu subjektiivisen asenteeni perusteesta. En siis pidä tätä mielipideasiana - en ajattele että jokainen mielipide on yhtä oikea. Mielipide voi olla lähempänä tai kauempana totuutta.
Olen pragmatisti; käytäntö on teorian koetinkivi. Ihmis- ja todellisuuskäsitykseni totuudellisuuden mittari on maailma, todellisuus. Sikäli kun ymmärrän ihmisyyttä, minuutta, maailmaa ja koen oppivani, edistyväni, viisastuvani - käsitän olevani oikeilla jäljillä. Sikäli kun koen vapautuvani tunteen ja järjen dualismin puristavasta otteesta, käsitän olevani oikeilla jäljillä.
Ihmiskäsityksessäni meidät on kutsuttu eheytymään, viisastumaan. Tähän prosessiin sitoutumisen myötä sisimmässämme tapahtuu monenlaisia asioita - merkillisiä asioita, iloisia asioita, mutta myös raskaita asioita. On erittäin tyypillistä, että joudumme käymään läpi erämaavaelluksen - keskiajan mystikot kutsuivat tätä jaksoa sielun pimeäksi yöksi. Erämaa, pimeys, yö - ne ovat osa sisimpäämme. Voi sanoa, että sisäinen totuutemme on niiden verhoama.
Todellista minuuttamme, ikuisuutta meissä, voi verrata sädehtivään jalokiveen. Sopivissa olosuhteissa saatamme nähdä vilahduksen kiven kauneudesta. Moni jatkaa elämäänsä vanhaan tapaan.
Mutta näky ei jätä rauhaan niitä, joiden sielun janoa totuuteen ja kauneuteen maailma ei pysty sammuttamaan. Joku jättää kaiken ja lähtee etsimään näkemäänsä. Jonkun etsintä suuntautuu maailmaan, toinen ymmärtää työn tapahtuvan sisältä käsin. Moni turhautuu, väsyy, unohtaa. Moni alkaa pitää näkemäänsä harhana, toiveajatteluna, illuusiona. On myös niitä, jotka jaksavat tehdä sisäisen erämaavaelluksen, jaksavat valvoa sielun pimeän yön, eivät pelkää sielustaan löytyvää palanutta maata, tuhkaa, ylittävät vanhan itsekkään minänsä ja saavuttavat timantin, todellisen itsensä, rakkausminuuden, joka säihkyy sateenkaaren kaikissa väreissä. He ovat kulkeneet ristin tien, päässeet perille, heistä on tullut nöyriä mutta lujia, vaatimattomia viisaita joilla on sisäinen yhteys elävään tietoon, gnosikseen.
Kuuletko kutsun?
-gs
(kuva http://www.chm.bris.ac.uk/pt/diamond/)
ja vahvistun uskossani. Uskoni ei ole sokeaa, sillä se perustuu omakohtaisesti ajateltuun ja koettuun. Onko se siis uskoa lainkaan?
Englannin kielessä on belief ja faith -käsitteet. To believe in something vs. to have faith in something. Olisiko sitten believe enemmän uskomista kun taas faith perustuu johonkin?
Kenties uskomisen sijaan olisikin kuvaavampaa puhua luottamisesta. Uskomisen käsite kun on kovin arvoladattu ja synnyttää helposti harhaanjohtavia mielikuvia. Metafysiikan tasolla (= todellisuuden ja ihmisen luonnetta koskeva näkökulma) minä voin todeta olevani luottavainen, vakuuttunut siitä, että maailma ja ihminen on perin ihmeellinen. It's a wonderful world.
Ihmiskäsitykseni mukaan ihminen ei ole pelkästään biologinen olento, jolla on evoluution myötä kyky käsitteelliseen ajatteluun. Ihminen on myös henkinen olento, jolla on kyky ylittää biologismateriaalinen taso - kyky ylittää rajallisuus, kuolema. Ihmisellä on kyky saavuttaa olemisen taso, jossa hänestä tulee ikuisuusolento. En pidä näkemystäni eskapismina enkä toiveajatteluna, vaan se perustuu ajateltuun ja koettuun. Toki siinä on oleellisena osana mukana luottamus - siihen sisältyy epävarmuustekijöitä.
Minulla on enemmän tai vähemmän subjektiivinen näkemys siitä, että asenteeni on oikeutettu. Onko se objektiivisesti ottaen tosi? Riippuu subjektiivisen asenteeni perusteesta. En siis pidä tätä mielipideasiana - en ajattele että jokainen mielipide on yhtä oikea. Mielipide voi olla lähempänä tai kauempana totuutta.
Olen pragmatisti; käytäntö on teorian koetinkivi. Ihmis- ja todellisuuskäsitykseni totuudellisuuden mittari on maailma, todellisuus. Sikäli kun ymmärrän ihmisyyttä, minuutta, maailmaa ja koen oppivani, edistyväni, viisastuvani - käsitän olevani oikeilla jäljillä. Sikäli kun koen vapautuvani tunteen ja järjen dualismin puristavasta otteesta, käsitän olevani oikeilla jäljillä.
Ihmiskäsityksessäni meidät on kutsuttu eheytymään, viisastumaan. Tähän prosessiin sitoutumisen myötä sisimmässämme tapahtuu monenlaisia asioita - merkillisiä asioita, iloisia asioita, mutta myös raskaita asioita. On erittäin tyypillistä, että joudumme käymään läpi erämaavaelluksen - keskiajan mystikot kutsuivat tätä jaksoa sielun pimeäksi yöksi. Erämaa, pimeys, yö - ne ovat osa sisimpäämme. Voi sanoa, että sisäinen totuutemme on niiden verhoama.
Todellista minuuttamme, ikuisuutta meissä, voi verrata sädehtivään jalokiveen. Sopivissa olosuhteissa saatamme nähdä vilahduksen kiven kauneudesta. Moni jatkaa elämäänsä vanhaan tapaan.
Mutta näky ei jätä rauhaan niitä, joiden sielun janoa totuuteen ja kauneuteen maailma ei pysty sammuttamaan. Joku jättää kaiken ja lähtee etsimään näkemäänsä. Jonkun etsintä suuntautuu maailmaan, toinen ymmärtää työn tapahtuvan sisältä käsin. Moni turhautuu, väsyy, unohtaa. Moni alkaa pitää näkemäänsä harhana, toiveajatteluna, illuusiona. On myös niitä, jotka jaksavat tehdä sisäisen erämaavaelluksen, jaksavat valvoa sielun pimeän yön, eivät pelkää sielustaan löytyvää palanutta maata, tuhkaa, ylittävät vanhan itsekkään minänsä ja saavuttavat timantin, todellisen itsensä, rakkausminuuden, joka säihkyy sateenkaaren kaikissa väreissä. He ovat kulkeneet ristin tien, päässeet perille, heistä on tullut nöyriä mutta lujia, vaatimattomia viisaita joilla on sisäinen yhteys elävään tietoon, gnosikseen.
Kuuletko kutsun?
-gs
(kuva http://www.chm.bris.ac.uk/pt/diamond/)
lauantaina, tammikuuta 13, 2007
...heizbare Griffe und Cruise Control...
Väänsin juuri viestin eräälle keskisessä Saksassa asuvalle herralle, joka on pyöräänsä myymässä. Mit freundlichen Grüßen, tietysti. Ruosteessa se on. Sehr ruosteessa.
Ei pyörä.
Mutta viestin väsääjä.
Saksan kielen osalta. Entschuldigen. Mutta sanakirjaa kääntelin ja saksaksi vääntelin; dürch für gegen ohne um herum ja kiinnostukseni osoitin aus bei mit nach ja muutamia tarkentavia zeit von zu kysymyksiä tein. Saa nähdä, kehkeytyykö tästä jotakin. Pyörän malli on kohdallaan kuin myös varustelu. Väri ei ole suosikki, mutta kelpaa sekin. Sehr interessiert.
Jonkinmoinen kuume pyörän vaihtamisesta isompaan on siis noussut. Nykyinen on hyvä ja mieleinen, eikä sitä periaatteessa tarvitsisi vaihtaa. Niinsanottu järkisyy vaihtoon (sikäli kun moottoripyöräilyssä koskaan kyse on järkiasioista - fiiliksiä, hyviä reissufiiliksiä siinä koetaan) liittyy tyttäreen ja hänen jo nyt osoittamaan suureen kiinnostukseen moottoripyöräilystä - isin ja äitin pyörät vaikuttavat kovin houkuttelevilta ja pitäähän pyörä tietenkin sellainen olla, että tytön voi hyvin kyytiin ottaa (muutaman vuoden kuluttua). Niinpä uskollinen rautainen ratsu on vaihtumassa. Ajattelemaani mallia on Suomessa olemattoman vähän tarjolla, joten katseeni on suuntautunut Ruotsiin ja Saksaan.
Kaikkea se teettää. Pyöräkuume.
-gs
Ei pyörä.
Mutta viestin väsääjä.
Saksan kielen osalta. Entschuldigen. Mutta sanakirjaa kääntelin ja saksaksi vääntelin; dürch für gegen ohne um herum ja kiinnostukseni osoitin aus bei mit nach ja muutamia tarkentavia zeit von zu kysymyksiä tein. Saa nähdä, kehkeytyykö tästä jotakin. Pyörän malli on kohdallaan kuin myös varustelu. Väri ei ole suosikki, mutta kelpaa sekin. Sehr interessiert.
Jonkinmoinen kuume pyörän vaihtamisesta isompaan on siis noussut. Nykyinen on hyvä ja mieleinen, eikä sitä periaatteessa tarvitsisi vaihtaa. Niinsanottu järkisyy vaihtoon (sikäli kun moottoripyöräilyssä koskaan kyse on järkiasioista - fiiliksiä, hyviä reissufiiliksiä siinä koetaan) liittyy tyttäreen ja hänen jo nyt osoittamaan suureen kiinnostukseen moottoripyöräilystä - isin ja äitin pyörät vaikuttavat kovin houkuttelevilta ja pitäähän pyörä tietenkin sellainen olla, että tytön voi hyvin kyytiin ottaa (muutaman vuoden kuluttua). Niinpä uskollinen rautainen ratsu on vaihtumassa. Ajattelemaani mallia on Suomessa olemattoman vähän tarjolla, joten katseeni on suuntautunut Ruotsiin ja Saksaan.
Kaikkea se teettää. Pyöräkuume.
-gs
perjantaina, tammikuuta 05, 2007
Talisker 18 years old and Nike Free 7.0
Oikein hyvää alkanutta vuotta 2007! Olkoon tämä vuosi hyvä meille kaikille!
1. tammikuuta 2006 - siis reilu vuosi sitten tulin aloittaneeksi tipattoman tammikuun ja niinhän siinä kävi kuten arvelin...
Helmikuussakaan ei tehnyt mieli ja samoissa merkeissä meni loppuvuosi. Tämän vuoden ensi minuuteilla harkitsin otsikossa mainitun marraskuun alussa Brysselin lentoasemalta vaimolleni ostaman jalon juoman maistamista, mutta jäi tekemättä. Ja nyt tuntuu, että taitaa mennä toinenkin vuosi perään. Tipattomana siis.
Mukavalta on tuntunut; energiataso on pysynyt tasaisesti ylhäällä koko ajan, yöuni on ollut laadukasta, aamut (myös ne maanantait) helppoja (sikäli kun joku kaamosajan aamu voi helppo olla) - ylipäätään elämisen laatu on pysynyt korkeana koko ajan. En toki väitä, että tuo kaikki olisi raittiuden seurausta. Pikemminkin on niin, että pitkien henkisten löytöretkien tulokset ovat vähitellen jalostuneet siihen muotoon, että nykyisen kaltainen olemisen tapa on mahdollistunut. Ja raittius on ollut "vain" yksi luonteva seuraus niille asioille ja arvoille, joita olen oppinut pitämään arvossa.
- - -
Toinen otsikon tuote liittyy tietysti(?) juoksemiseen. Löysin eilen alennusmyynnistä itselleni aivan uuden tyyppisen juoksukengän. Ideana on mahdollistaa jalkaterän luonnollinen toiminta joustavan pohjarakenteen avulla ja sitä kautta tukea hyvää juoksutekniikkaa. Keskeinen tavoite on ollut jäljitellä paljasjalkajuoksua, jonka edut on todettu moneen kertaan. On mielenkiintoista, että vaikka juoksukengät ovat kehittyneet valtavasti kestävyyden ja iskunvaimennuskyvyn suhteen 1970-luvulta alkaen, juoksijoiden erilaiset jalkavaivat eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Onkin aiheellisesti esitetty kysymys; ehkäpä nykykengät aiheuttavat ongelmia ruokkimalla virheellistä juoksutekniikkaa? Jalkavaivoja ei ensisijaisesti ratkaista erilaisia pronaatiotukia omaavilla kengillä, vaan korjaamalla virheet askelluksessa.
Marrasjoulukuussa pitämäni kuuden viikon juoksutauon (ylimenokausi pienen jalkavamman vuoksi, korvaavina harjoitteina kuntopyöräily ja painoharjoittelu)aikana tutustuin POSE-juoksutekniikkaan ja heräsin pohtimaan omaa (aiemmin hyvänä pitämääni) juoksutekniikkaani. Tulin siihen tulokseen (ja vahvistin tämän videoanalyysillä) että olen käyttänyt liian pitkää ja pomppivaa ja klassista kestävyysjuoksijalle oikeaoppisena pidettyä kantapäätekniikkaa. POSE-koulukunnassa kyseenalaistetaan tämä oppi ja esitetään, että juoksutekniikka on perusidealtaan samanlainen niin pika- kuin kestävyysjuoksussa; askelfrekvenssi, ei -pituus on ensisijainen kriteeri.
Kaikkein mullistavin näkemys liittyy jalan maakontaktiin. Perinteisesti on ajateltu, että jalkaterä rullaa kantapäältä päkiän kautta varpaille, ja loppuponnistus tehdään varpailla nilkan ojentuessa suoraksi. POSE-tekniikassa sen sijaan maakontaksi tapahtuu pikajuoksunomaisesti päkiällä (kantapää voi kosketaa maata) ja juoksussa pyritään mahdollisimman lyhyeen maakontaksiin nostamalla jalkaterä välittömästi ylös maasta - juokseminen on jalkojen nostelua. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta itse koettuna avaa aivan uudenlaisen tuntuman juoksuun. Biomekaanisena mallina POSE-tekniikka tarjoaa parhaan (ja ainoan) johdonmukaisen mallin juoksun pohjaksi.
Juoksutauon jälkeiset lenkit (noin 10 kpl) olen pyrkinyt tekemään POSE-tekniikalla ja kaikki merkit viittaavat siihen, että lupaavasti sujuu ja jos ehjänä pysyn, niin mielenkiintoista on nähdä kuinka ensi kesänä maantiekisoissa kulkee. Ja tietysti mielessä on myös se Tukholman maraton, jonne ilmoittauduin jo syksyllä.
Tähänastisen POSE-kokemuksen perusteella uskallan todeta, että mikäli harrastat juoksua ja olet valmis rakentavan kriittisesti arvioimaan nykyistä tekniikkaasi, kannattaa aiheeseen tutustua esimerkiksi Runner's Worldissä pari vuotta sitten julkaistun artikkelin kautta. POSE-vaihtoehto on erityisen mielekäs, mikäli erilaiset jalkavaivat ovat ongelmasi ja/tai et ole tyytyväinen juoksutulostesi kehittymiseen. Tieteellistä näyttöä vaativalle löytyy myös materiaalia POSE-tekniikan toimivuudesta.
-gs
1. tammikuuta 2006 - siis reilu vuosi sitten tulin aloittaneeksi tipattoman tammikuun ja niinhän siinä kävi kuten arvelin...
Helmikuussakaan ei tehnyt mieli ja samoissa merkeissä meni loppuvuosi. Tämän vuoden ensi minuuteilla harkitsin otsikossa mainitun marraskuun alussa Brysselin lentoasemalta vaimolleni ostaman jalon juoman maistamista, mutta jäi tekemättä. Ja nyt tuntuu, että taitaa mennä toinenkin vuosi perään. Tipattomana siis.
Mukavalta on tuntunut; energiataso on pysynyt tasaisesti ylhäällä koko ajan, yöuni on ollut laadukasta, aamut (myös ne maanantait) helppoja (sikäli kun joku kaamosajan aamu voi helppo olla) - ylipäätään elämisen laatu on pysynyt korkeana koko ajan. En toki väitä, että tuo kaikki olisi raittiuden seurausta. Pikemminkin on niin, että pitkien henkisten löytöretkien tulokset ovat vähitellen jalostuneet siihen muotoon, että nykyisen kaltainen olemisen tapa on mahdollistunut. Ja raittius on ollut "vain" yksi luonteva seuraus niille asioille ja arvoille, joita olen oppinut pitämään arvossa.
- - -
Toinen otsikon tuote liittyy tietysti(?) juoksemiseen. Löysin eilen alennusmyynnistä itselleni aivan uuden tyyppisen juoksukengän. Ideana on mahdollistaa jalkaterän luonnollinen toiminta joustavan pohjarakenteen avulla ja sitä kautta tukea hyvää juoksutekniikkaa. Keskeinen tavoite on ollut jäljitellä paljasjalkajuoksua, jonka edut on todettu moneen kertaan. On mielenkiintoista, että vaikka juoksukengät ovat kehittyneet valtavasti kestävyyden ja iskunvaimennuskyvyn suhteen 1970-luvulta alkaen, juoksijoiden erilaiset jalkavaivat eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Onkin aiheellisesti esitetty kysymys; ehkäpä nykykengät aiheuttavat ongelmia ruokkimalla virheellistä juoksutekniikkaa? Jalkavaivoja ei ensisijaisesti ratkaista erilaisia pronaatiotukia omaavilla kengillä, vaan korjaamalla virheet askelluksessa.
Marrasjoulukuussa pitämäni kuuden viikon juoksutauon (ylimenokausi pienen jalkavamman vuoksi, korvaavina harjoitteina kuntopyöräily ja painoharjoittelu)aikana tutustuin POSE-juoksutekniikkaan ja heräsin pohtimaan omaa (aiemmin hyvänä pitämääni) juoksutekniikkaani. Tulin siihen tulokseen (ja vahvistin tämän videoanalyysillä) että olen käyttänyt liian pitkää ja pomppivaa ja klassista kestävyysjuoksijalle oikeaoppisena pidettyä kantapäätekniikkaa. POSE-koulukunnassa kyseenalaistetaan tämä oppi ja esitetään, että juoksutekniikka on perusidealtaan samanlainen niin pika- kuin kestävyysjuoksussa; askelfrekvenssi, ei -pituus on ensisijainen kriteeri.
Kaikkein mullistavin näkemys liittyy jalan maakontaktiin. Perinteisesti on ajateltu, että jalkaterä rullaa kantapäältä päkiän kautta varpaille, ja loppuponnistus tehdään varpailla nilkan ojentuessa suoraksi. POSE-tekniikassa sen sijaan maakontaksi tapahtuu pikajuoksunomaisesti päkiällä (kantapää voi kosketaa maata) ja juoksussa pyritään mahdollisimman lyhyeen maakontaksiin nostamalla jalkaterä välittömästi ylös maasta - juokseminen on jalkojen nostelua. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta itse koettuna avaa aivan uudenlaisen tuntuman juoksuun. Biomekaanisena mallina POSE-tekniikka tarjoaa parhaan (ja ainoan) johdonmukaisen mallin juoksun pohjaksi.
Juoksutauon jälkeiset lenkit (noin 10 kpl) olen pyrkinyt tekemään POSE-tekniikalla ja kaikki merkit viittaavat siihen, että lupaavasti sujuu ja jos ehjänä pysyn, niin mielenkiintoista on nähdä kuinka ensi kesänä maantiekisoissa kulkee. Ja tietysti mielessä on myös se Tukholman maraton, jonne ilmoittauduin jo syksyllä.
Tähänastisen POSE-kokemuksen perusteella uskallan todeta, että mikäli harrastat juoksua ja olet valmis rakentavan kriittisesti arvioimaan nykyistä tekniikkaasi, kannattaa aiheeseen tutustua esimerkiksi Runner's Worldissä pari vuotta sitten julkaistun artikkelin kautta. POSE-vaihtoehto on erityisen mielekäs, mikäli erilaiset jalkavaivat ovat ongelmasi ja/tai et ole tyytyväinen juoksutulostesi kehittymiseen. Tieteellistä näyttöä vaativalle löytyy myös materiaalia POSE-tekniikan toimivuudesta.
-gs
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)