torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Heartbreak Hill


Tänään oli juhlapäivä; kolmen peruskestävyyslenkin jälkeen vuorossa oli mäkiharjoitus. Sain siis juosta kovaa ja vielä vähän kovempaa ja ihan luvan kanssa. Juu, tämä saattaa asiaan vihkiytymättömän korvissa kuulostaa oudolta. On kuitenkin upea tunne kun pääsee hidasvauhtisten lenkkien (ma 12.7 ti 10.0 ke 12.7 km) jälkeen kokeilemaan kuinka liukkaasti tossu liikahtaa. Ja liikahtihan se - parhaimmillaan kadenssi oli 104 (= 208 askelta minuutissa) joten ilmeisesti pyöräily ja drillit ovat tehneet tehtävänsä.

Juoksin 15.4 kilometriä, joka koostui noin 4 km alkuverryttelystä, 6 km loppuverryttelystä ja niiden väliin mahtui 14 kpl 100 - 160 metrin täysivauhtisia vetoja (4 kpl jyrkkenevään vastamäkeen ja 10 kpl loivaan myötämäkeen) niiden välisine palautusjuoksuineen. Juoksu tuntui vetojen aikana hyvältä (mäen päällä pahalta), vahvalta, rytmikkäältä.

Nyt sitten kevennetään huomenna (pk 12 km) ja lauantaina on tarkoitus tehdä pitkä (pk > 20 km, en ole vielä päättänyt pituutta). Sunnuntai on lepopäivä sikäli kuin päivän kestävää matkustusta voi levoksi kutsua. Vuonojen maa nimittäin kutsuu ja koko ensi viikko menee siellä. Kotiin palaan vasta lauantai-illaksi ja hieman askarruttaa kuinka saan ensi viikon treenit hoidettua. Konferenssissa on nimittäin luvassa ohjelmaa aamusta iltaan. Ja Tukholman maratonin kannalta seuraavat pari kolme viikkoa ovat hyvin tärkeitä. Tietysti otan juoksuvarusteet mukaan ja vakaa aikomukseni on skipata ainakin osa iltaohjelmasta ja livahtaa tunturiin juoksemaan...

Otsikko vaatinee selityksen. Vaikka mäen päällä välillä tuntui hieman pahalta niin mikään heartbreak -kokemus ei sentään ollut kysymyksessä. Ilmaisu vaan tuli mieleen mäkiharjoituksestani. Kyse on erään legendaarisen maratonin legendaarisesta mäestä, joka osuu 32-33 kilometrin kohdalle. Siis varsin tiukkaan paikkaan. Nimi juontaa vuoden 1936 kisaan, jolloin Bostonin maratonin edellisen vuoden mestari John Kelley tavoitti kisaa johtaneen Ellison Brownin juuri tässä mäessä. Kelley ohitti Brownin samantien ja taputti tätä samalla olkapäälle. Brown ei jäänyt elettä ihmettelemään, vaan sai jostakin lisää tarmoa, ohitti Kelleyn uudestaan ja rynnisti voittoon. Kelleyn näkökulmasta mäestä siis muodostui unelmien ja vertauskuvallisesti sydämen rikkoja.

Ja aloituskuvan mäki löytyy sielä vuonojen maasta, kaukaa pohjoisesta. Altassa on tullut muutamaan otteeseen käytyä ja kuva on vuoden 2000 prätkäreissulta Altan Komsafjelletilta. Hieno paikka ihan kaupungin kupeessa ja päälle (212 mmpy) kävelee vajaassa puolessa tunnissa. Nousu kannattaa, sillä huipulta avautuu upea näköala Altavuonolle ja tietysti myös kaupunkiin. Vuono suuntautuu pohjoiseen, joten ilta-auringon kulun seurantaan ei parempaa paikkaa voisi olla. Jos Altassa käyt, niin nouse ihmeessä Komsafjelletin päälle!

-gs

Ei kommentteja: