maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Piispan ja kirkon haasteista

Komeasti paistelee aurinko - piti oikein kaivaa aurinkolasit esille kun pyörähdin postissa! Linnut laulaa ja vesi tippuu räystäästä - keväistä, vaikka eihän vielä voi kevät tulla. Toisenlaista oli eilen - yöllinen lumisade teki juoksukelin raskaaksi ja vesisade lisäsi vaikeusastetta sopivasti. En kuitenkaan antanut periksi, vaan juoksin 20 km noin 5.15 min/km-vauhtia. Kesällä sitten nautitaan näiden punnerrusten hedelmistä... Lenkin jälkeen oli sankarifiilis.

Mikkelin hiippakunta sai sitten uuden piispan - seurasin toimituksen televisiosta ennen juoksulenkkiä ja satuin bongaamaan juhlaväkeä ja pari tuttua pappia juoksulenkin aikana Tuomiokirkon ja Kenkäveron tuntumassa. Tuore piispa pohti saarnassaan kirkon haasteita moniarvoisessa ja -uskontoisessa yhteiskunnassa. Pohdittavaa varmasti riittää - kuinka pitää kiinni kirkon perinteisestä (ja joidenkin mielestä vanhentuneesta) sanomasta ja samalla tavoittaa kirkosta vieraantuneet?

Kauan sitten pohdin dogmien merkitystä (kritillisessä) metafysiikassa ja tulin siihen tulokseen, että dogmeja on määritetty jotta ihmiset muistaisivat tärkeitä asioita. Dogmit siis parhaimmillaan auttavat muistamaan. Dogmeista ei kuitenkaan saisi tulla ajattelua kahlitsevia kieltoja. Vilpittömän totuudenetsijän on sallittava löytää, eksyä, erehtyä ja taas löytää. On ikään kuin löydettävä oma totuus. Kannettu vesi ei tunnetusti kaivossa pysy. Nasaretin miehen sanoma avautuu etsijöille eri aikakausina ja eri elämäntilanteissa eri tavoin. Joissakin tilanteissa saattaa painottua Christo pro Nobis, Kristus meidän puolestamme ja toisissa Christo in Nobis, Kristus meissä. Dogmiksi kiteytetty totuus on elävä totuus vain sikäli kun etsijä kokee löytämisen iloa ja sisäistä yhteyttä mysteerin ääressä.

-gs

Ei kommentteja: