Mieli liimailee käsitteellisiä tarralappuja kaiken päälle. Kyllä, niistä on monesti hyötyä. Juuri nyt koetan käyttää tarralappuja taiten. Uskon ja toivon, että näet ja koet itse, mihin viittaan. Kovin usein tarralapuista tulee kärpäspaperia. Mieli kieppuu käsitteestä käsitteeseen. Se takertuu sanoihin. Se pitää tarralappuja todempana kuin tätä hetkeä. Mieli pureskelee elottomia sanoja ja ihmettelee elämän mauttomuutta. Se kerää sylin täyteen pahvisia kulisseja ja kummastelee olemisen onttoutta. Mieli määrittää minäkuvan tarralappukokoelman varaan ja koettaa varjella sitä maailman tuulilta.
Mikään tarralappukokoelma ei määritä sinua. Mitkään tarralaput eivät voi vangita tämän hetken rajattomuutta. Voit katsoa tarralappujen parissa puuhastelevaa mieltä tuomitsematta, myötätunnolla. Kyllä sille tilaa löytyy. Tarralapuilla on aikansa ja paikkansa. Niiden alla, takana ja ympärillä sykkivä elämä on kuitenkin enemmän.
Tämän hetkeen sopii valoa ja varjoja, kohtaamisia ja eroja, loppuja ja alkuja, kulisseja ja käsityksiä, hämmästystä ja tylsistymistä.
Tämä hetki ja sinä. Tässä. Nyt. Loppumaton mysteeri. Ikuinen "On".
t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti