Onnen ohikiitävät hetket?

Elohopean lailla liikkuva mieli on kuin ongelmanratkaisukone. Ongelmat ovat sille polttoainetta, joten se voimaantuu löytäessään tästä hetkestä virheen. Mieli uppoutuu korjaustoimenpiteisiin tai se keskittyy tuskailuun ja valittamiseen. Molemmissa tapauksissa mieli vahvistuu. ”Minä osasin! Minä löysin!” Mieleen samaistuva identiteetti kokee olevansa olemassa, kun se tuntee kitkaa itsensä ja tämän hetken välillä. Kitka on sille elinehto.

On olemassa myös toinen tie. Sillä tiellä identiteetti ei enää ole minkään tarinan, ajatuksen, tunteen tai tuntemuksen rajaama. Ei ole enää kulissiminää, jota olisi tarve korjata ja kiillottaa. Ei ole enää identiteettitarinaa, jota tulisi varjella ja vaalia.

Mieli rauhoittuu, eikä käy enää sotaa tätä hetkeä vastaan. Vastakkainasettelu identiteetin ja tämän hetken välillä katoaa. Mielen melun hiljentyessä huomio asettuu hyväksyvästi tähän hetkeen. Maailma ei enää ole rikki. Onnen tie on rauhan tie. Onnessa avautuu kokemus identiteetistä avarana tilana, jossa mieli liikkuu. Aistimuksia, ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia – onnessa on tilaa kaikille. Onnen tiellä hengität tämän hetken raikasta ilmaa.