Kiireen alleviivaamisesta on näyttänyt tulevan jonkinlainen statussymboli. Tässä mittaamisen vimman vaivaamassa ajassa on näytettävä kiireiseltä, sillä se viestii tehokkuudesta, tärkeydestä ja korvaamattomuudesta. Joutilaisuuden vaikutelmaa vältellään kuin ruttoa. On oltava monta rautaa tulessa, on multitaskattava sitä ja tätä. On oltava vakava, otsan on oltava kurtussa. Kiireisyys ja suorituskeskeisyys tarttuu töistä myös kotiin ja vapaa-ajalle.
Joutilaisuus... suloinen joutilaisuus. Jospa joutilaisuudesta, kiireettömyydestä, huolettomuudesta käsin avautuukin olemisen tapa, jossa luovuus ja todellinen tehokkuus asustaa?
Siinä missä oravanpyörässä juoksevalle kaikki asiat ovat tärkeitä, kiireettömyydestä käsin näkee kirkkaasti mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei ole niin kovin tärkeää. Asiat asettuvat mittasuhteisiin. Uusia ideoita ilmaantuu tietoisuuden kentälle.
3 kommenttia:
Oi tämä on ihana kirjoitus!
Juuri näin olen itsekkin asiaa ajatellut =)
Mutta se painostus, mikä muualta tulee on aivan valtava.
Se uuvuttaa mielen.
Pitäisi olla sitä, pitäisi olla tätä, parantua nopeasti, vaikka aikaa onkin parannella itseään.
Uupuneena mennä kaikenmaailman hoitosuunnitelmat läpi, kun tahtoisi vain olla edes hetken, ja unohtaa.
Elää itseleen, voimaantua.
Aina läsnä olemisen pakko, kiireen pakko uuvuttaa kropan.
Sitten kun pää sekä kroppa ovat uupuneita, mistään ei tule mitään.
Kiitos Pitää olla tehokas, että olet hyvä ihminen - yhteiskunnan.
Se on melko... hmmm.. sairasta :(
Viedään ihmisarvoa heiltä, jotka vain eivät jaksa, tai eivät ole kiinnostuneita olemaan ns hyvä ihminen olemalla kiireinen ja aina läsnä, kaikille ja kaikelle.
Kiitos Jazmine, kiva kun tykkäsit!
Näin se on - maailma kehottaa kiireisyyteen... Kun taas sielu, sisin rakastaa hitautta, ajattomuutta.
- Jomppe
Voi koskahan sitä opittaisiin virheistä ja raadollisuudesta?
Tulevan ajattelu hirvittää.
Kuinkahan paljon esim. työuupumuksesta kärsiviä ihmisiä silloin on?
Apua!
En halu ajatella.
Lähetä kommentti