Tieteen rajat asettuvat heti lähtökohdissaan. En tietenkään kiistä tieteen upeita saavutuksia - se olisi järjetöntä. Kritiikkini ydin kohdistuu
a) tieteelliseen metodiin ja tieteelliseen tapaan määrittää rationaliteetti (järki) - tiede on ikään kuin monopolisoinut rationaliteetti-käsityksen. Toiminta ja ajattelu on rationaalista jos ja vain jos se on harmonista tieteellisen otteen kanssa. (Tämä viritys ei ole kaukana fundamentalisesta tavasta perustella raamatun totuudellisuus.)
b) tieteen kaksinkertaisesti dualistiseen tapaan käsittää todellisuus. Dualismi on toki hyödyllinen ajatusmalli monessa kohtaa ja käsitteistömme on pitkälti rakentunut dualistisen maailmannäkemistavan varaan. Mutta samalla menetämme todellisuudesta ja ihmisyydestä olennaisia ulottuvuuksia. Kaksinkertaisella dualismilla tarkoitan olevan jakamista minään ja ei-minään ja toinen jako on olevan jakaminen sisäiseen ja ulkoiseen, subjektiiviseen ja objektiiviseen. Tästä seuraa paljon sotkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti