Tahdotko Sinä?

Koti on pikemminkin mielentila kuin jokin tietty paikka. Tämä hetki on kotini. Sydän on kotini. Silti tuntuu hyvältä palata kotiin - juuri tähän taloon reilun neljän viikon reissaamisen jälkeen. Pienen matkailuvaunun sijaan käytössä on nyt moninkertaisesti tilaa. Istun tutun pöydän ääressä.

Kuulostelen rankkasateen ja ukkosen ääniä. Ulkona on pimeää. Kontrasti on melkoinen - vielä hetki sitten sain kaukana pohjoisessa ihmetellä keskiyön valoa. Maailma näyttää jotenkin erityisen kauniilta kun aurinko on matalalla horisontissa. Valon ja varjon leikki korostaa maiseman muotoja. Hetki on taianomainen.

Ehkä ratkaisevinta on kuitenkin hyväntahtoisen utelias ja avoin asenne. Olosuhteet virittävät minut katsomaan tätä hetkeä kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa, kuin luomispäivän aamuna. Mieli on rauhallinen. Se ei yritä pakonomaisesti luokitella ja nimetä kaikkea. Viipyilen tämän hetken käsitteistä paljaan käsittämättömyyden taikapiirissä. Ihmettelen ja ihailen. Olen kiitollinen tästä ainutlaatuisesta hetkestä.

Hyväntahtoisen huomion lämpimässä valossa sisäinen ja ulkoinen - mielen maisema ja ulkoinen maisema lähestyvät toisiaan, koskettavat ja sulavat toisiinsa. Mielen niin suuresti alleviivaama raja minän ja maailman välillä häipyy. Olen maisemassa ja maisema on minussa. Kokemus tästä hetkestä on enemmän kuin mikään tieteellinen, taiteellinen tai uskonnollinen tarina. Täysi mysteeri. Silkkaa rakkautta. Kosmista leikkiä. Tämäkin hetki. ”Tahdotko?”, se kysyy. Tahdotko Sinä?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Mieleni minun tekevi...

Mieli on liikkuvainen. Se yksinkertaistaa, tekee tämän hetken käsittämättömyyttä käsitettäväksi ja kommunikoitavaksi siivilöimällä, luokittelemalla, nimeämällä, vertailemalla ja arvottamalla tämän hetken loputonta syvyyttä ja moneutta. Sinun ei tarvitse taistella mieltäsi vastaan, sillä se on monella tapaa hyödyllinen työkalu. Sinun ei kuitenkaan tarvitse uskoa jokaista mielesi tuottamaa ajatusta. Voit sen sijaan tyyneydestä käsin todistaa: "Siinä on ajatus."

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Nordkapp!

"Kauas on pitkä matka", miettii elämän tutkimusmatkailija Euroopan pohjoisimmassa kolkassa. Toisaalta tämäkin paikka on tässä ja tämä on nyt. Nordkappin karu kauneus viehättää. Aurinkoa ja hernerokkasumua. Jyrkkiä kallioseinämiä, poroja ja poronpolkuja. Meri. Maata pitkin kasvavia vaivaiskoivuja. Kukkasia. Kiihkeän kesän sykettä. Täyttä elämää.

- Jorma Ronkainen

Hehkuvaiset

Onni asustaa tässä hetkessä. Tämän hetken tarinoista paljas ydin ja sinun sisimpäsi ovat yhtä - ne ovat tässä hetkessä hehkuvan arvoituksen ulkopuoli ja sisäpuoli. Suomalaisen aforismin pioneeri Juhana Heikki Erkko osasi asian oivasti kiteyttää yli sata vuotta sitten.

"Ei onni tule etsien, se tulee eläen. Ei onni saavu ulkoa, se nousee rinnasta."

Ihanaa ja hehkuvaista kesäpäivää sinulle!

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Komsii komsaa?

Elämän tutkimusmatkailija on päätynyt pohjoiseen. Hyvin pohjoiseen. Nämä kissankellot kasvavat maailman toiseksi pohjoisimmassa yli 10000 asukkaan kaupungissa, Altassa. Pienet kukkaset nauttivat pohjolan kesän valosta Komsa-tunturissa. Pysähdyin kuuntelemaan kukkien viisautta. Ne eivät muistele eilistä, eivätkä mieti huomista. Ne eivät märehdi mennyttä talvea eivätkä murehdi tulevaa syksyä. Kukat tanssivat Altavuonosta puhaltavan tuulen kanssa ja kuiskaavat: "Nyt se tapahtuu. Tätä se on. On."

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Kissankellojen kuiske

Maltatko pysähtyä kissankellojen hiljaisen viisauden äärelle? Niiden levollinen oleminen viestii, että maailma on aina tässä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Elämä yllättää

Pyörälenkki lapsuudesta asti tutuilla kaduilla ja kujilla sai odottamattoman käänteen. Mietteet ja muistelot keskeytyivät kun kohtasin sarvekkaita. Törmäyksen vaaraa ei sentään ollut, vaan mentiin sopuisasti peräkkäin. Kyllä kevyen liikenteen väylälle mahtuu! Toinen sarvipää ujosteli kameraa. Kuusamo! Elämä yllättää.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Olemisen hiljaisesta viisaudesta

Rinkka selkään ja polulle. Alkuun sitä hakee sopivaa rytmiä. Pää pyörii ja mieli vaeltaa. Rinkan säätämistä. Vaatetuksen vähentämistä. Pikkuhiljaa matkanteko pelkistyy. Asiat yksinkertaistuvat. Tämä askel. Tämä sisäänhengitys.

Tämä maisema. Tämä hetki. Mieli rauhoittuu. Vuoden 2014 retkikohteeksi valittu Karhunkierros tuntuu yhä yhtä maagiselta kuin lapsuudessa. Hengitän tämän hetken raikasta ilmaa. Puut, kalliot ja kivet lepäävät olemisessa. Kosket virtaavat vapaana ja vaivatta. Luonnon sanaton viisaus ylittää kaikki sanat.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Valoa poteroon

Mieli saattaa supatella ja sepitellä tarinaa elämästä taistelukenttänä. Tarinan mukaan epämieluisa yllätys saattaa väijyä seuraavan kulman takana. Elämä voi vetää maton jalkojen alta minä hetkenä tahansa. On siis varottava ja varauduttava, On rakennettava suoja. Poteron rakennus- ja korjaustöissä aika kuluu rattoisasti. Mielen bunkkerista kelpaa vihollista väijyä.

Sisällä bunkkerissa saattaa toki olla turvallista, mutta näkymä on kovin rajallinen. Sodankäynti on uuvuttavaa. Voit sittenkin valita. Et ole uhri. Elämä ei tapahdu ulkopuolellasi, jossakin toisaalla. Elämä on aina tässä. Vastakkainasettelu sinun ja elämän välillä on vain ajatus. Olet tila, jossa maailma tulee todeksi. Olet valo, jossa maisema kylpee. Olet ihme.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Harmaata, niin harmaata?

Tämä hetki voi paljastua harmaana, sateisena ja tuulisena niin kuin juuri nyt täällä Kiantajärven rannassa Suomussalmella. Itätuuli puhaltaa koleasti, lämpötila on hädintuskin kymmenen astetta ja välillä tunnen kuinka tuulenpuuska ravistelee myös matkailuvaunua, jossa istun. "Kehno lomasää", mieli mielellään päivittelee ja haluaa kääntää tilanteelle selkänsä. Se haluaa vaihtaa tämän kokemuksen johonkin toiseen, johonkin parempaan. "Äkkilähtö etelään, jonnekin missä on lämmintä ja aurinkoista..."

Totta - tämä keli ei ole sopiva esimerkiksi auringonottoon, mutta sittenkin... Katson vaunun vieressä tuulessa tanssivia koivuja, sinnikkäitä pikku puita jotka elävät tässä hetkessä, juuret tiukasti maassa. Huomaan rantakallion sileyden. Kuuntelen tuulen suhinaa ja vaunun kattoa piiskaavaa sadetta. Tunnen kahvikupin lämmön käsissäni, nuuhkaisen ja maistelen. Kyllä, olen asiasta täysin varma. Tämä hetki on hyvä hetki olla olemassa. Sade ja koleus ovat yhtä väistämättömiä kuin pouta ja lämpö - elämä on vastakohtien tanssia. En voi tietää esimerkiksi lämmöstä mitään ellen tiedä mitä on kylmyys. Tämä kokemus, tämä säätila ei ole virhe. Tämä on ainutlaatuinen ja etuoikeutettu hetki. Todellisuus ilmenee nytkin kaikessa täyteydessään. Se ei pihtaile eikä nirsoile. Se ei odottele tämän säätilan vaihtumista johonkin toiseen, johonkin parempaan. Minunkaan ei tarvitse, sillä nyt se tapahtuu. Elämä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Tämä hetki ja Sinä

Tämä hetki ja sinä - enemmän kuin mikään ajatus, käsitys tai oppi.

Tämä hetki ja sinä - täysi arvoitus.

Tämä hetki ja sinä - rakastavaiset.

Tämä hetki ja sinä - erottamattomat.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Rakkauslukko ilta-auringossa, Vehmersalmen silta 28.6.2014)

Todellisuus on ihmeellisempi

Ihastelen taivaallista näytelmää: kaksi valtaisaa ympyrää sateenkaaren väreissä komeilee auringon ympärillä. Ällistelen. Käyn välillä kaupassa ja ulos tullessa katse etsiytyy taas taivaalle. Siinä se yhä on. Vau! Tiedän, että tieteen näkökulmasta ilmiö ei ole arvoitus. Halo johtuu valon taittumisesta ja heijastumisesta ilmakehän jääkiteissä. Asia loppuunkäsitelty. Selitetty. Paketoitu ja purkitettu.

Mutta sittenkin... "valo", "ilmakehä", "heijastua", "taittua", "jääkiteet"... käsitteitä, malleja ja teorioita, kuin kokoelma toisiinsa kytkettyjä tarralappuja. Toki niillä on vaihteleva määrä selitys- ja ennustusvoimaa ja sen myötä oma tärkeä roolinsa. Viime kädessä ne ovat kuitenkin vain tarinoita, joilla rajatonta todellisuutta rajataan ja yksinkertaistetaan jostakin näkökulmasta. Todellisuutta luokitellaan, sanallistetaan ja kuvataan tieteen lisäksi mm. taiteen ja uskonnon keinoin. Mieli elää käsitteistä, selityksistä ja tarinoista. Mieli sepittää loputtomia tarinoita itsestä ja maailmasta. Ällistyminen, ihastuminen, mykistyminen tai haltioituminen voi toki tapahtua tieteellisen, taiteellisen tai uskonnollisen tarinan äärellä. Matemaattisen yhtälön eleganssi, van Goghin vehnäpellon värit ja inspiroituneen mystikon runolliset sanat voivat koskettaa, mutta kaikki kuvaukset kalpenevat tämän hetken tarinoista paljaan kauneuden rinnalla.

Katson kokosivun ilmoitusta Hesarissa. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää", julistaa muuan tiedettä tunnetuksi tekevä lehti. Se antaa ymmärtää, että sillä on tarujen sijaan avaimet todelliseen todellisuuteen. Todellisuus on jossakin tuolla ja tieteellinen lehti paljastaa mistä siinä oikeasti on kysymys. Lukemalla tätä lehteä en jää sivuraiteelle, vaan varmistan itselleni eturivin paikan, josta seurata todellisuuden spektaakkelia. Lehti mainostaa tarjoavansa ”elämyksiä uteliaalle”. Ymmärrän pointin.

Mutta sittenkin… todellisuus ei ole jossakin tuolla, vaan se tapahtuu nyt ja tässä. Tässä hetkessä ilmenevä todellisuus on enemmän kuin mikään tarina, teoria tai malli. Tämän hetken taianomaisuus laimentamattomana, paljaana, lisäaineettomana kokemuksena pysäyttää. Halo, juhannusruusun tuoksu, tuulen hiljainen henkäys, väriloisto niityn laidassa, lapsen kikatus, ventovieraan hymy, kosketus, auringonlasku, kyyneleet, tietokoneen jäähdyttimen hurina... Elämä liikkuu tässä hetkessä lukemattoman käsittämättömin tavoin. Tämä hetki yllättää. Tämä hetki sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä on avara. Tämä hetki on kuin iso ja varaukseton ”kyllä”. Se sallii mielen puuhastelun käsitteellisten lippusten ja lappusten, tieteellisten tarinoiden ja tarujen parissa. Tämä hetki sallii, sillä todellisuus on ihmeellisempi.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Koskaan ei voi tietää

Juhannuksen aikaan vietimme aikaa mökillä. Lapsen kalastusintoa oli hauska seurata. Samalla muistelin lapsuuteni kalareissuja. Saalista tuli toisinaan ja toisinaan taas ei - sillä ei itse asiassa ollut niin väliä. Oleellista oli läsnäolo. Tämä heitto. Siima juoksee iloisesti. Molskis. Rauhallista kelaamista. Maiseman ihailua. Nyt nappasi? Jännitys. Tarttuiko sittenkin pohjaan? Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.

Havahduin mietteistäni kun rannasta raikui iloisesti: "Minä sain hauen, minä sain hauen!" Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kalastat tai et. Tämä hetki on arvoitus. Kelaatko?

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

Ovi on auki

Kysymys: Masentuneisuus on ikävä, ihan kuin harmaa usva laskeutuisi yhtäkkiä. Siihen voi vaikuttaa, luulen. Jotkin ajatukset ovat selkeästi myrkkyä. En ole vielä oikein löytänyt millä niistä pääsee eroon. Vaikka kehän käynnistävän ajatuksen jotenkin onnistuukin huomaamaan ei jaksa irtaantua siitä, ei tunnu tietävän parempaa.

Vastaus: Näen tässä kaksi tietä. On olemassa ongelmakeskeinen tie. Siinä uskot tietäväsi mistä tässä hetkessä on kysymys. Arvotat tämän hetken hyväksi tai huonoksi. Tämä hetki on hyvä, sillä... Niinpä haluat pitää tästä kiinni. Tämä on onnea! Haluat viipyä tässä. Sinulla ei ole kiire. Tämä hetki on huono, sillä... Niinpä käännät selkäsi ja odotat seuraavaa, parempaa hetkeä. Saatat myös kokea, että tämä hetki on sekoitus hyvää, huonoa ja yhdentekevää. Sekoitus vaihtelee arvaamattomasti, joten olet varuillasi. Haluat pitää jonkinlaista etäisyyttä tähän hetkeen – sinua ei tällä kertaa yllätetä. Olet vakuuttunut siitä, että viileä välinpitämättömyys on älykkään ihmisen strategia sudenkuoppia ja väijytyksiä vilisevässä maailmassa. Ongelmakeskeisellä tiellä nimeät tämän hetken kokemuksen ongelmaksi tai mahdolliseksi ongelmaksi, joka on pyrittävä ratkaisemaan jollakin tavoin. Sinun on parannuttava, on tultava ehjäksi, onnelliseksi, viisaaksi, valaistuneeksi... Tähän kirkkauden tilaan pääset sitten kun teet temput a, b ja c, käyt kurssit 1, 2 ja 3, löydät gurut x, y ja z. Sitten kun, jos, mutta…

Toinen tie ei itse asiassa ole tie ensinkään. Siinä kokemus tästä hetkestä on aina ”valmis”, ”oikea”, "validi", "relevantti", "oikeutettu". Elämä ja todellisuus on niin kuin se on juuri nyt. Et tartu mihinkään tarinaan esimerkiksi armottomasta elämästä ja sinusta sen uhrina, vaan olet yhdessä tarinoista paljaan kokemuksen kanssa. Et käännä selkää epätoivon tai tuskankaan kokemukselle, vaan suot sille tilan ja huomion. Et käy sisäistä sotaa, vaan olet hyväksyvässä, jopa rakastavassa suhteessa tämän hetken kokemukseen. Ehkä huomaat sittenkin vastustavasi tätä hetkeä? Sekin kokemus on sallittu, se mahtuu tämän hetken avaraan tilaan. Katsot tätä hetkeä uteliaasti. Voit todistaa aistimuksia, tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia, jotka liittyvät itseen, toisiin ihmisiin, maailmaan, tilanteisiin, kohtaamisiin. Voit astua lähemmäksi. Voit katsoa tätä hetkeä niin kuin näkisit sen ensimmäistä kertaa. Päästäessäsi irti odotuksista, tarinoista ja tulkinnoista näet ja koet tämän hetken elävyyden. Käsitteillä rakennetun tarralapputodellisuuden sijaan huomaat olevasi loputtoman arvoituksen äärellä. Tunnet miten elämä liikkuu sinussa. Et enää epäröi myöntää, ettet tiedä mistä tässä hetkessä on kysymys. Tämän hetken ainutlaatuisuus lyö sinut ällikällä.

Korostan, etten vähättele ajattelun merkitystä. Päinvastoin - arvostan kirkasta, loogista ja pitkäjänteistä ajattelua. Parhaimmillaan käsitteet ja käsitteellinen ajattelu auttavat tienviittojen ja karttojen tavoin löytämään ja näkemään tärkeitä asioita. Pahimmillaan käsitteet peittävät todellisuuden. Tällöin ajattelun pimennysverho laskeutuu sinun ja tämän hetken paljaan kauneuden väliin. Olet mysteerin sijaan tekemisissä käsitteellisesti rajattujen mielikuvien kanssa. Elävän elämän sijaan tyydyt pahvisiin kulisseihin. Olet vaarassa jäädä älyn ja ajattelun vangeiksi.

Tämä hetki on avoin ovi. Sinut on kutsuttu.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)

(kuva: Auringonlasku Kinnulan Kivijärvellä 22.6.2014)

Oppiminen ei aina ole hauskaa

mutta ehkäpä suuren seikkailun tunnusmerkki on juuri tämä: unelma, epävarmuutta, jännitystä, onnistumisia, odottamattomia juonenkäänteitä, epäonnistumisia, läpimurto. Vaikeuksien kautta voittoon! Onnittelut kaikille koulunsa päättäville! Vaikka sinä et olisikaan päättämässä opintojasi jossakin tietyssä oppilaitoksessa, olet kuitenkin mukana siinä kaikkein ihmeellisimmässä koulussa. Viittaan tietysti elämänkouluun. Aina on jotakin uutta opittavaa. Jokainen päivä tarjoaa tukun mahdollisuuksia. Joskus suuria, joskus pienenpieniä. Tässä hetkessä ihme voi yllättää. Toisinaan suuri paljastuu pieneksi ja pieneksi luulemassasi avautuu loppumaton syvyys. Tänäänkin sinulla on mahdollisuus nauttia oppimisen seikkailusta!

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)