tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Suunnitelmallisuus vs. katastrofi

Esoteerisesti voidaan erottaa kaksi koulukuntaa;

a) aineellisuuteen sukeltamisen välttämättömyyttä (tarkoituksellisuutta, suunnitelmallisuutta) korostava koulukunta; siinä ajatellaan että alkuperäisen (henki)ihmisen piti jumalallisen suunnitelman mukaan laskeutua aineeseen oppimaan jotakin tärkeää ja oppimisen myötä se myös (automaattisesti) nousee pois aineesta (takaisin hengen valtakuntaan)

b) aineellisuuteen sukeltamisen katastrofaalisuutta korostava koulukunta; siinä ajatellaan että ihmisen paikka piti olla hengen sfäärissä mutta ihminen ajattelemattoman eksperimentaalisuuden kautta suistui (suistettiin) aineellisuuteen (= syntiinlankeemus, joka eri muodoissaan sisältyy moniin uskontoihin ja myytteihin) ja että aineellisuudessa ihminen joutuu kiertämään kunnes hän herää, murtaa minän ja syntyy uudestaan jumalan valtakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

-gs

5 kommenttia:

M:R kirjoitti...

Tällä jaolla on tietysti myös seurauksia siihen, miten koulukuntien edustajat suhtautuvat ihmisen asemaan maailmassa, vrt. tantrinen hindulaisuus ja jooga-filosofia, joissa materiaalisen maailman "luonne" on ihmisen vapauttaminen (ja näinollen fyysinen keho toimii henkisyyden välineenä), tai vaihtoehtoisesti esim. sellaiset kristinuskon tulkinnat ja askeettiset perinteet, joissa kaikki maailmallinen, kehollinen jne. nähdään pahana.

gnothi seauton kirjoitti...

Totta.

Polttopisteeseen nousee mielestäni kysymys; kuinka ihminen pelastuu? Onko maailmassaoleminen (automaattista) kehitystä jossa ihminen riittävän monta luokkaa (inkarnaatiota) "suoritettuaan" vapautuu? Vai onko ihmisen aktiivisesti ja tietoisesti työskenneltävä vapautuakseen? Vai onko kristinuskon klassinen pelastusopillinen skenaario ratkaisu?

-gs

Hannelen paratiisi kirjoitti...

niin, oppimaan jotakin tärkeää, vaikka uuden tanssin

M:R kirjoitti...

Itse kallistun kannalle, jonka mukaan ihmisen aktiiviset pyrkimykset "pelastumiseen" ovat ennen kaikkea alttiiksi asettumista sen vastaanottamiselle. "Pelastus" ei siis riipu ihmisen pyrkimyksistä, mutta ihminen voi edesauttaa sen toteutumista, ikäänkuin avautumalla sen mahdollisuudelle. Eli vastaukseni on, että työtä on tehtävä, mutta tulos ei tule automaattisesti sen seurauksena. Tosin, tämä on lähinnä mielipide, ei kokemusperäinen tieto. Tavallaanhan "pelastuminen" on maailmassa elävälle ihmiselle vain filosofinen hypoteesi, jonka suhteen on mahdollista sanoa mitä tahansa, eikä mistään kannata olla liian varma.

gnothi seauton kirjoitti...

Hyvin sanottu.

-gs