...alkoi tänään. Sen kunniaksi päivitin kuvani tuohon oikealle. Se on viikon takaisen hellepäivälenkin loppuverryttelystä...
Eilisellä junamatkalla lueskelin erästä juoksulehteä ja siinä sattui sopivasti olemaan kolme 8 viikon ohjelmaa eritasoisille juoksijoille. Tähtäimessä on siis Tukholman maraton 9. kesäkuuta.
Valitsin ohjelmista sopivaksi arvioimani ja leikki käynnistyi tänään 12 kilometrin pk-lenkillä (pk = peruskestävyys). Lenkki tehdään noin 60-65% teholla sykereservistä. Sykereservillä tarkoitetaan leposykkeen ja maksimisykkeen välistä aluetta. Minun kohdalla käytetään laskukaavaa (0.65 x (190-50)) + 50 (ns. Karvosen kaava) mikä antaa tulokseksi 141. Tuo maaginen 141 on siis tavoitesyke pk-lenkille. Ilman sykemittaria en olisi malttanut juosta riittävän hitaasti - nyt siinä onnistuin ja Polar kertoi keskisykkeeksi täsmälleen 141.
Aiemmin minun on ollut vaikea malttaa juosta riittävän paljon rauhallisia lenkkejä. Voi sanoa myös niin, että rauhallisena pitämäni lenkki onkin ollut keskisykealuetta vahvistava kohtalaisen kova lenkki. Gurut kuitenkin sanovat, että hidasvauhtisilla lenkeillä on hyvin tärkeä merkitys juoksukunnon rakentamisessa. Ehkäpä näin tosiaan on - nyt aion ottaa asiasta selvää. Huomenna on ohjelmassa 10 km pk-vauhtia.
-gs
2 kommenttia:
Hauskaa, että sinun blogistasi on tullut tällainen "juoksublogi".
Mutta sehän sopii teemaan.
Tunne itsesi. Siihen liittyy myös kehon tuntemus. Ruumiimme on temppelimme ja siitä täytyy pitää huolta.
*sanoo eräs, joka ei kertakaikkiaan harrasta mitään liikuntaan*
Juu - on näemmä fyysiseksi mennyt. Mutta pistänpä kohta taas vastapainoa...
Minulle liikunta on ollut tärkeä osa elämää ja identiteettiä niin kauan kuin muistan. Juoksun osalta meni useampi vuosi vähemmällä mutta viime kesänä löysin vanhan rakkauden uudestaan... Sopiva liikunta (mitä se kullekin sitten onkaan) tuntuu ainakin minulla olevan yksi keskeinen avain onnelliseen olemassaoloon.
Jo johan vanhat viisaatkin sen totesivat - "anima sana in corpore sano"...
-gs
Lähetä kommentti