Paris 4.-9.4. (kisan aattopäivä; mm. Montmartre ja pää kainalossa juoksenteleva piispa sekä juoksupaidan modausta veitsellä... )

Avenue Foch oli suljettu liikenteeltä ja niinpä sain kaikessa rauhassa kävellä kohti yhtä Pariisin tunnetuinta monumenttia. Place Charles de Gaullella sijaitseva massiivinen Riemukaari (kuva) teki taas vaikutuksen. Itse asiassa pitäisi kai puhua Voittokaaresta tai Voitonkaaresta, sillä ranskalaiset kutsuvat tätä Napoleonin vuonna 1806 alkuunsaattamaa ja lopullisesti vasta 1836 valmistunutta monumenttia nimellä Arc de Triomphe. Siihen on kaiverrettu Napoleonin sodissa kuolleiden nimet ja sen juurelle on myöhemmin tehty tuntemattoman sotilaan hauta.

Järkäle mikä järkäle - 49.5 metrin korkeus, 45 metrin leveys ja 22 metrin syvyys tekee siitä maailman suurimman tämäntyyppisen rakennelman. Aukostahan voisi lentää vaikka pienkoneella läpi. Ja juuri sen Charles Godefroy tekikin vuonna 1919 (kuva)!

Kiersin monumentin ja pääsin ihailemaan legendaarista Champs-Élysées -katua. "Tästä starttaa iso kisa huomisaamuna", ajattelin. Tämä maailman kauneimmaksi sanottu Pariisin levein katu täyttyisi aamulla hermostuneista juoksijoista, joilla on
mielessään vain yksi asia; selättää 42.2 kappaletta kilometrejä tai muuten ne selättäisivät juoksijan.

Hyppäsin metroon ja ajoin jo kotoisalta tuntuvaa linjaa nro 1 tutulle Saint-Paulin asemalle. Jempsu ja kulta olivat juuri syöneet aamupalan, söin vähän itsekin ja lähdimme sitten Place des Vosgesille. Leikkituokion jälkeen päätimme suunnata Pariisin korkeimmalle kukkulalle, "Marttyyrien vuorelle". Montmartren kerrotaan saaneen nimensä, kun Pariisin ensimmäinen piispa Pyhä Denis mestattiin siellä vuonna 272. Tarinan mukaan piispa ei teloituksesta hätkähtänyt, vaan nappasi päänsä kainaloon ja kirmasi karkuun (kuva). Uskottavamman tarinan mukaan nimi tulee roomalaisten Mars-jumalalle rakennuttamasta temppelistä (Mons Martius).

Montmartren juurella sijaitsee klassinen karuselli, Ameliestakin tuttu ja menimme siihen koko perhe. Lyhyehkön ajelun jälkeen nousimme mäelle ja muistelimme samalla syksyä 1988, jolloin kipusimme ylös samaa reittiä. Vähän ennen huippua sijaitseva suihkulähde tuntui tutulta ja totesinkin tästä kullalle. Sain kuulla, että meillä on kuva jossa seison kyseisessä suihkulähteessä. Noo - se oli varmaankin ollut lämmin päivä... tai jotakin.

Kukkulan huipulla sijaitseva aurinkoisen päivän sattuessa valkoisena hohtava Sacré-Coeur (kuva) lienee Pariisin tunnetuimpia kirkkoja Notre-Damen ohella. Hengähdimme hetken kirkossa ja jatkoimme sitten läheiselle taiteilija-aukiolle (Carré aux artistes). Muotokuvan piirtäjät, karikatyristit, silhuettistit saksineen ja monet muut löytyivät tutuilta paikoiltaan.

Evästeltyämme viereisessä pikkupuistossa laskeuduimme Boulevard de Clichylle. Ostimme täytetyt patongit Moulin Rougen kulmalta (kuva). Pitkä jono luikerteli kohti kuuluisaa myllyä. Tanssishow ja Doriss-tytöt hyöhenineen saivat jäädä toiseen kertaan, sillä palasimme asunnolle.

Herkuttelimme tukevalla pasta-aterialla ja tytön nukahdettua laitoin juoksuvarusteet kuntoon; magnesiumilla höystetty vesi pulloihin, kisanumero uuteen paitaan ja kymmenen vuotta vanhan juoksupaidan raaka modifiointi lyhyeksi veitsellä (kuva). Arvioin hihattoman juoksupaidan käyvän liian kepeäksi, sillä odotettavisa oli vain muutama lämpöaste starttihetkeksi. Valmistauduin siihen, että heittäisin paidan menemään kun sopiva käyntilämpötila on saavutettu. Sovimme 25 km kohdalle treffipaikan, jossa antaisin pois tyhjän juomavyön.

Sitten vaan unta palloon, herätys olisi klo 5.30, reilu kolme tuntia ennen starttia.

-gs

(jatkuu...)

Kuvalähteet
Omia kuvia, paitsi
Lentokone: http://www.histoire-image.org/photo/portfolio/bour2_godefroy_001i.jpg
St Denis: http://www.terrace.qld.edu.au/academic/lote/french/notredame/Denis.gif