Mukavaa oli Kiila08:ssa tavata vanhoja ja uusia tuttuja. Juoksemaankin ehdin - noin 60 kilometrin verran hikoilin Vekarajärven mainioilla kuntopoluilla. Viiden kilometrin reitti on hyvin mäkinen ja käy mainiosta voimaharjoittelusta. Onkin mielenkiintoista nähdä kuinka juoksu kulkee seuraavissa kisoissa - jos vaikka kymppiä kokeilisi tulevana viikonloppuna ja puolikasta seuraavana.
Juoksu ja erityisesti maraton vaikutti olevan varsin kova juttu niin reserviläisten kuin kantahenkilökunnan keskuudessa. Tervehenkistä menoa!
Kultakin jäi lomille, joten nyt on aikaa... Keskikesän juhlaa vietimme perinteiseen tapaan mökillä ja nyt olemme Keski-Pohjanmaalla. Loma ja mahdollisuudet - voi tehdä sitä sun tätä ja myös olla ihan joutilaana. Vaikka muistan joskus kuulleeni että "idle mind is a devil's playground", pidän vapausasteita luovan ajattelun edellytyksenä. Tuossa kun aamupäivällä sohvalla lojuin, monenlaisia kirjoitusideoita päähän putkahti. Merkitsin pääkohtia ylös ennen kuin unohtuu - jospa niistä jotakin jatkossa syntyy.
Jaana Venkulan mietteitä lomasta:
Tee toisenlaista! Lomalla kannattaa tehdä jotakin ihan muuta kuin työssään tekee. Kännykkää ja sähköpostia ei lomalla pitäisi pitää auki, eikä työasioista puhua.
Käytä aistejasi mahdollisimman monipuolisesti. Levitä lantaa tai tyhjennä ulkohuussi. Kun hoidat kukkapenkkiä tai kasvimaata, unohda suojakäsineet. Kulje metsässä, jossa maasto on epätasaista. Ryömi, konttaa.
Seuraa päivittäin jotakin luonnonilmiötä, esimerkiksi lintujen pesimäpuuhia tai jonkun kasvin kasvua. Tee havaintosi aina samaan aikaan päivässä. Parissa viikossa huomaat, että siitä on tullut tapa.
Aloita jonkun uuden taidon opetteleminen. Jos et ole koskaan esimerkiksi ommellut, ompele vaikka mökille verhot.
Tee jotain mitä inhoat, mutta mikä olisi hyödyllistä. Noudata vaikka säännöllistä päivärytmiä tai opettele heräämään aikaisin aamulla.
Kokeile toisenlaisia asioita. Aamu-unisen kannattaa edes muutaman kerran kesässä kokea aamun ihanuus, linnunlaulu ja raikkaus.
Ole rauhassa. Unohda puuhamaat ja ostoskeskukset.
Lue jotakin syvällistä, ei pelkkiä lehtiä. Kuuntele hyvää musiikkia ja hiljaisuutta.
Puno lomaasi joku ylevä säie: kata pöytä juhlavasti tai sijaa vuoteeseen kauniit lakanat.
Perheriidan uhatessa on luultavasti laiskoteltu liikaa. Keksikää jotakin yhteistä tekemistä, rakentakaa vaikka uusi laituri. Lapset ovat luonnollisesti hommassa mukana jo suunnitteluvaiheessa.
-gs
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Tunnelmasta toiseen
Tuli sitten tehtyä historiallinen Helsingin reissu - tyttö jäi ensimmäistä kertaa yön yli isovanhempien huostaan meidän ihmetellessä ison maailman show-menoa Hartwall Areenalla. Celine Dionin konsertti oli ihan hieno kokemus, mutta upeasta äänestä ja hienoista biiseistä huolimatta meistä ei ainakaan vielä tainnut varsinaisia faneja tulla. Oltiin saatu liput lahjaksi - kiitos vielä kerran Ullalle ja Pertille!
Tänään sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa Joutsan seudulla - Suomi meloo jo 24. kerran ja hauska oli ilmapiiriä haistella. Vesisade antoi sopivaa haastetta (?) hommaan ja kieltämättä oli mukava vetäytyä kuivaan ja lämpimään autoon saateltuani Annen matkaan...
Ja huomenna something completely different - lähden sotimaan viikoksi joten blogin päivittyminen on epätodennäköistä vaikka tietokoneen ääressä olenkin. Optimistina otan juoksukamppeet mukaan - toivon mukaan ainakin alkupäivinä pääsisi juoksemaan... Lauantain kisasta jäi hampaankoloon sen verran että motivaatio on korkealla ja kolmen viikon päästä pitäisi päästä mittaamaan todellinen suoritustaso.
-gs
Tänään sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa Joutsan seudulla - Suomi meloo jo 24. kerran ja hauska oli ilmapiiriä haistella. Vesisade antoi sopivaa haastetta (?) hommaan ja kieltämättä oli mukava vetäytyä kuivaan ja lämpimään autoon saateltuani Annen matkaan...
Ja huomenna something completely different - lähden sotimaan viikoksi joten blogin päivittyminen on epätodennäköistä vaikka tietokoneen ääressä olenkin. Optimistina otan juoksukamppeet mukaan - toivon mukaan ainakin alkupäivinä pääsisi juoksemaan... Lauantain kisasta jäi hampaankoloon sen verran että motivaatio on korkealla ja kolmen viikon päästä pitäisi päästä mittaamaan todellinen suoritustaso.
-gs
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Aina ei onnistu...
Puolikas ei tänään sujunut suunnitelmien mukaan - 1.30.xx ei todellakaan ole sitä mitä lähdin hakemaan.
Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;
a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)
b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä
Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!
-gs
Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;
a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)
b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä
Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!
-gs
perjantaina, kesäkuuta 06, 2008
Spiraali ja Tyrsky - liikenneturvallisuuden puolesta?
Pari viikkoa sitten Mikkelin ainoaan (?) liikenneympyrään pystytettiin 60 000 euroa maksanut taideteos, Suuri Spiraali. Talousvaikeuksissa painivan kaupungin toimintaa on kritisoitu ankarasti. Teosta on moitittu rumaksi ja kalliiksi.
(kuva http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/05_tiedotus/13_lehdistotiedotteet_05_2008/suuri_spiraali)
Uuden näkökulman esitti arkkitehti Pertti Mertaoja tämänpäivän Länsi-Savossa. Hänen mukaansa taideteokset ja muut näkökenttää rajoittavat esineet eivät kuulu liikenneympyrään, koska ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Mertaojan mukaan "ne haittaavat keskittymiskykyä ja vievät huomion pois ajotapahtumasta ja muun liikenteen seuraamisesta."
Pidän Mertaojan näkökulmaa yleisesti ottaen pätevänä, mutta juuri liikenneympyröiden kohdalla asian voi nähdä myös toisin. Esimerkiksi pitkän ajomatkan jälkeen huomiokyky saattaa herpaantua niin ettei risteyksiä väistämissääntöineen huomaa. Ratkaisuna tähän liikenneympyrä ikään kuin pakottaa hidastamaan vauhtia ja väistämissääntö on erittäin yksinkertainen. Liikenneympyrän tulee vain erottua riittävän selvästi niin ettei autoilija epähuomiossa aja suoraan. Näyttävä teos ympyrän keskellä tuo näkyvyyttä ja toisinaan estetiikkaakin - ympyrä varmasti huomataan.
Kuusamosta löytyy mainio esimerkki. Viitostien ja Ouluntien risteys oli pitkään kolariherkkä. Viitostien suunnasta ajaneet eivät pitkän ajorupeaman myötä huomanneet olevansa väistämisvelvollisia Ouluntiehen nähden, vaan paahtoivat viimeistä parinkymmenen kilometrin pätkää Rukaa kohti, joskus kohtalokkain seurauksin. Kymmenisen vuotta sitten risteykseen rakennettiin liikenneympyrä ja keskelle pystytettiin Aaro Vitikan Tyrsky.
Teos esittää voimakasta kuohuvaa aaltoa sekä kuvaa "Kuusamon asemaa tärkeänä kulkuväylänä itään ja länteen". Kauniisti ilmaistu, mutta teoshan on kammottavan näköinen, jäykän brezneviläisen muotokielen ilmentymä. Mutta ehkäpä juuri näin onkin hyvä? Kuvitellaan Helsingistä Rukalle suuntaavaan uneliaan autoilijan reaktiota kun hän 796 kilometrin ajomatkan jälkeen kohtaa tämän näyn. Veretseisauttava monumentti karistaa unen rippeet silmistä ja uutta virtaa saanut kuljettaja herättää myös muut autossa torkkuvat ihmettelemään taiteilijan aivoituksia. Teos siis ehdottomasti parantaa liikenneturvallisuutta. Mikkelin seudulla yleisön tähänastiset reaktiot viittaavat siihen, että Suurella Spiraalilla on sama positiivinen vaikutus. Siinä valossa 60 000 euroa saattaakin olla varsin onnistunut sijoitus.
- - -
Huomenna sitten puolimaraton... Laitanpa tavoitteen näkyviin niin tulee sopivasti painetta :-)
1. unelma - täyskäsi, eli viisi viimeisintä starttia ja viisi rekordia (lokakuun 2007 lopussa Åland maraton, Marathon de Paris huhtikuun alussa, Warkaus marathon huhtikuun lopulla, Yyteri-maraton kolme viikkoa sitten), edellyttää Yyterin 1.28.19 alitusta mikä selvästi raskaammalla reitillä on haasteellista
2. alle 1.29 erittäin hyvä tulos
3. alle 1.30 hyvä tulos
Tasainen 4.05 min/km -vetoapu otetaan kiitollisuudella vastaan...
-gs
(kuva http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/05_tiedotus/13_lehdistotiedotteet_05_2008/suuri_spiraali)
Uuden näkökulman esitti arkkitehti Pertti Mertaoja tämänpäivän Länsi-Savossa. Hänen mukaansa taideteokset ja muut näkökenttää rajoittavat esineet eivät kuulu liikenneympyrään, koska ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Mertaojan mukaan "ne haittaavat keskittymiskykyä ja vievät huomion pois ajotapahtumasta ja muun liikenteen seuraamisesta."
Pidän Mertaojan näkökulmaa yleisesti ottaen pätevänä, mutta juuri liikenneympyröiden kohdalla asian voi nähdä myös toisin. Esimerkiksi pitkän ajomatkan jälkeen huomiokyky saattaa herpaantua niin ettei risteyksiä väistämissääntöineen huomaa. Ratkaisuna tähän liikenneympyrä ikään kuin pakottaa hidastamaan vauhtia ja väistämissääntö on erittäin yksinkertainen. Liikenneympyrän tulee vain erottua riittävän selvästi niin ettei autoilija epähuomiossa aja suoraan. Näyttävä teos ympyrän keskellä tuo näkyvyyttä ja toisinaan estetiikkaakin - ympyrä varmasti huomataan.
Kuusamosta löytyy mainio esimerkki. Viitostien ja Ouluntien risteys oli pitkään kolariherkkä. Viitostien suunnasta ajaneet eivät pitkän ajorupeaman myötä huomanneet olevansa väistämisvelvollisia Ouluntiehen nähden, vaan paahtoivat viimeistä parinkymmenen kilometrin pätkää Rukaa kohti, joskus kohtalokkain seurauksin. Kymmenisen vuotta sitten risteykseen rakennettiin liikenneympyrä ja keskelle pystytettiin Aaro Vitikan Tyrsky.
Teos esittää voimakasta kuohuvaa aaltoa sekä kuvaa "Kuusamon asemaa tärkeänä kulkuväylänä itään ja länteen". Kauniisti ilmaistu, mutta teoshan on kammottavan näköinen, jäykän brezneviläisen muotokielen ilmentymä. Mutta ehkäpä juuri näin onkin hyvä? Kuvitellaan Helsingistä Rukalle suuntaavaan uneliaan autoilijan reaktiota kun hän 796 kilometrin ajomatkan jälkeen kohtaa tämän näyn. Veretseisauttava monumentti karistaa unen rippeet silmistä ja uutta virtaa saanut kuljettaja herättää myös muut autossa torkkuvat ihmettelemään taiteilijan aivoituksia. Teos siis ehdottomasti parantaa liikenneturvallisuutta. Mikkelin seudulla yleisön tähänastiset reaktiot viittaavat siihen, että Suurella Spiraalilla on sama positiivinen vaikutus. Siinä valossa 60 000 euroa saattaakin olla varsin onnistunut sijoitus.
- - -
Huomenna sitten puolimaraton... Laitanpa tavoitteen näkyviin niin tulee sopivasti painetta :-)
1. unelma - täyskäsi, eli viisi viimeisintä starttia ja viisi rekordia (lokakuun 2007 lopussa Åland maraton, Marathon de Paris huhtikuun alussa, Warkaus marathon huhtikuun lopulla, Yyteri-maraton kolme viikkoa sitten), edellyttää Yyterin 1.28.19 alitusta mikä selvästi raskaammalla reitillä on haasteellista
2. alle 1.29 erittäin hyvä tulos
3. alle 1.30 hyvä tulos
Tasainen 4.05 min/km -vetoapu otetaan kiitollisuudella vastaan...
-gs
torstaina, kesäkuuta 05, 2008
Olla ihminen...
Satuin eilen näkemään Samuli Edelmannin Tastulan vieraana Punaisessa langassa. Isoja muutoksia miehen elämässä vuosituhannen vaihteessa... Vaikeuksien jälkeen balanssi ja itsensä löytäminen, omaksi itsekseen tuleminen. Tastulan kysyessä mieluisinta laulua, heinäkuussa 40-vuotta täyttävä Edelmann totesi niitä olevan monta, mutta nosti kuitenkin esiin virren 509;
Herra, elämääni
valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä
ohi ihmisten.
Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.
Vierelläni kulje,
askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin
kutsut auttamaan.
Sydäntäni ohjaa,
anna minun, Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.
Tuttu laulu minullekin, yläasteelta. Jonkinlaiseen tukioppilastehtävään valittiin jokaiselta luokalta muutama henkilö ja pidettiinpä yhtenä viikonloppuna oikein koulutuskin. Seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa käytiin läpi monenlaisia yläasteikäisen elämään liittyviä asioita. Välillä laulettiin ja jostakin syystä juuri tämän laulun kaunis melodia ja puhuttelevat sanat koskettivat erityisesti.
-gs
Herra, elämääni
valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä
ohi ihmisten.
Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.
Vierelläni kulje,
askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin
kutsut auttamaan.
Sydäntäni ohjaa,
anna minun, Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.
Tuttu laulu minullekin, yläasteelta. Jonkinlaiseen tukioppilastehtävään valittiin jokaiselta luokalta muutama henkilö ja pidettiinpä yhtenä viikonloppuna oikein koulutuskin. Seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa käytiin läpi monenlaisia yläasteikäisen elämään liittyviä asioita. Välillä laulettiin ja jostakin syystä juuri tämän laulun kaunis melodia ja puhuttelevat sanat koskettivat erityisesti.
-gs
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
Millaiset ihmiset toimittavat iltapäivälehtiä?
Olipa taas lööpit tänään - lasten silmien korkeudella tavattavana... Ja niin moni moista roskaa ihmisten silmille paiskovien tuotoksia ostaa.
Tulee mieleen reilu viikko sitten akateemikoksi nimitetyn Aki Kaurismäen määritelmä;
"Olen sitä mieltä ettei Iltalehti ole edes lehti.
Se lehtihän on disco- ja pornokulttuurin ja kvasitietämyksen ristisiitos."
-gs
Tulee mieleen reilu viikko sitten akateemikoksi nimitetyn Aki Kaurismäen määritelmä;
"Olen sitä mieltä ettei Iltalehti ole edes lehti.
Se lehtihän on disco- ja pornokulttuurin ja kvasitietämyksen ristisiitos."
-gs
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Kiimasen savu ja muita rykäisyjä 1995-96
Loppusyksyllä 1994 lenkkipolut vaihtuivat Helsingin Pirkkolasta Kouvolan Palomäkeen. Juoksuhaluja ei loppuvuonna juuri ollut - puolimaraton ei ollut kehittynyt kesän aikana toivotusti ja työ söi miestä siinä määrin että hyppäsin pois oravanpyörästä. Hypystä täysin tuntemattomaan ei sentään ollut kyse - olinhan jo lähes vuoden ajan ehtinyt ekskursioita Kouvolan suuntaan tehdä. Annen työ ja toinen asuntomme oli nimittäin siellä. Jossakin määrin hyppy oli kohti tuntematonta - sanoin nimittäin itseni irti tietämättä mitä työtä seuraavaksi tekisin. "Asioilla on tapana järjestyä", sanotaan ja niin kävikin. Otin kohta vastaan kolmen kuukauden pestin joka sitten piteni sitten reiluksi kuudeksi vuodeksi.
Juoksuhalut heräsivät vuodenvaihteessa. Uusi työ vaati alkuun pitkien päivien tekemistä ja niinpä kuukausikilometrit jäivät muutamaan kymmeneen (max 87 huhtik). Vasta kesäloman jälkeen pääsin tekemään enemmän treeniä ja elokuun 20. päivä juoksin puolimaratonin Lahdessa 1.32.23. Puolimatka enteili 1.30 alitusta mutta kun ei niin ei. Kuumassa juostu kisa oli kuitenkin pohjat huomioiden ihan kelpo suoritus. Syyskuun aikana juoksin myös pari muuta, lyhyempää kisaa. Seuraavaa kesää ajatellen otin syksyn ja talven aikana ohjelmaan kuntosalin ja palasin myös vanhan rakkauden, hiihdon pariin. Hankin luisteluhiihtovälineet ja hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 335 (juoksukilometrit noin 250). Jep, vaatimattomia määriä, mutta peruskamaa kuitenkin ja hiihtolenkit tyypillisesti kovalla sykkeellä.
Juhannuksena 1996 palasin Lannevedelle parin vuoden tauon jälkeen juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä ja nyt aika petraantui lähes minuutilla. 39.03 antoi aiheen olettaa että jospa puolimaratonia lyhyemmät matkat olisivat se oma juttu. Viikkoa myöhemmin hyökkäsin Hartolan Suomi-juoksussa jälleen puolentoista tunnin rajan kimppuun puolikkaalla. Tulos 1.31.05 oli ihan hyvä ja viitosen väliaikojen valossa varsin tasaista menoa (21.55, 21.35, 21.51, 21.34), mutta vielä jäi rajasta. Jälkikäteen arvioituna osaan arvostaa tulosta vasta nyt, sillä pohjat eivät olleet kovinkaan ihmeelliset. Lähinnä pitkien lenkkien puute lienee suurin syy siihen, etten 1.30-alitukseen pystynyt. Lisäksi iltakilpailun pohjalla oli autoillen vietetty päivä (Kuusamo - Kannus - Hartola) joten vetreimmilläni en varmasti ollut.
Samassa tapahtumassa juostiin myös 100 kilometrin (!) kisa. Naisissa Maire Kukkonen juoksi SE:n, 8.35.17. Miesten kisan voitti Tero Töyrylä ajalla 7.51.21. Käsittämättömiä suorituksia.
Lehtihaastattelussa Töyrylä totesi kauden päätavoitteen olevan 250 kilometrin (!) kisa Kreikassa - Spartathlon on sana, joka tänäänkin herättää ultrajuoksijoiden mielessä unelmoinnin ja kauhistelun sekaisia mietteitä... Töyrylä heittäytyi haastattelussa filosofoimaan;
"Nautin juoksussa henkisen ja fyysisen energian säätelyn hallinnasta. Juoksun aikana harjoittaa myös positiivista ajattelua. Matkalla tulee aina myös masennuksen hetkiä, mutta ne voi voittaa myönteisellä ajattelulla. Tässä oppii elämään myös rasituksen kanssa, mikä kantaa taas jokapäiväisessä elämässä. Opin myös ymmärtämään, että vaikka nyt olen lujilla, ei elämässä tarvitse joka päivä pystyä huippusuorituksiin."
Hienosti sanottu! Ja pätee myös lyhemmillä matkoilla. Nyt kun Perniössä juostavaan 100-kilometriseen on aikaa vajaa viikko niin voi taas omaa suhdetta ultrajuoksuihin määrittää... 80-luvulta muistan Kalevassa ilmestyneet isot jutut Kesäyön unelmasta, Oulun seudulla (?) järjestettävästä pitkästä juoksukilpailusta, jonka Risto Laitinen (2.19-maratoonari) tapasi voittaa. Itselleni maraton on riittävän ultra, siis riittävän pitkä, enkä tässä kohtaa näe tarvetta matkaa siitä pidentää. Never say never, joten kukaties joskus kun rajat lyhemmillä matkoilla tulevat vastaan, saatan matkaa pidentää... Mutta erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Se pidentäminen.
Heinäkuun aikana tein unohtumattomia juoksulenkkejä Montrealissa, Torontossa ja Superiorissa (Wisconsin) lomaillessamme kuukauden verran Kanadassa ja USA:ssa. Uuden mantereen juoksulenkkejä kertyi yhteensä 129.5 kilometrin verran. Tämän reissun muistoja ja muutakin seuraavassa...
-gs (jatkuu...)
Juoksuhalut heräsivät vuodenvaihteessa. Uusi työ vaati alkuun pitkien päivien tekemistä ja niinpä kuukausikilometrit jäivät muutamaan kymmeneen (max 87 huhtik). Vasta kesäloman jälkeen pääsin tekemään enemmän treeniä ja elokuun 20. päivä juoksin puolimaratonin Lahdessa 1.32.23. Puolimatka enteili 1.30 alitusta mutta kun ei niin ei. Kuumassa juostu kisa oli kuitenkin pohjat huomioiden ihan kelpo suoritus. Syyskuun aikana juoksin myös pari muuta, lyhyempää kisaa. Seuraavaa kesää ajatellen otin syksyn ja talven aikana ohjelmaan kuntosalin ja palasin myös vanhan rakkauden, hiihdon pariin. Hankin luisteluhiihtovälineet ja hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 335 (juoksukilometrit noin 250). Jep, vaatimattomia määriä, mutta peruskamaa kuitenkin ja hiihtolenkit tyypillisesti kovalla sykkeellä.
Juhannuksena 1996 palasin Lannevedelle parin vuoden tauon jälkeen juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä ja nyt aika petraantui lähes minuutilla. 39.03 antoi aiheen olettaa että jospa puolimaratonia lyhyemmät matkat olisivat se oma juttu. Viikkoa myöhemmin hyökkäsin Hartolan Suomi-juoksussa jälleen puolentoista tunnin rajan kimppuun puolikkaalla. Tulos 1.31.05 oli ihan hyvä ja viitosen väliaikojen valossa varsin tasaista menoa (21.55, 21.35, 21.51, 21.34), mutta vielä jäi rajasta. Jälkikäteen arvioituna osaan arvostaa tulosta vasta nyt, sillä pohjat eivät olleet kovinkaan ihmeelliset. Lähinnä pitkien lenkkien puute lienee suurin syy siihen, etten 1.30-alitukseen pystynyt. Lisäksi iltakilpailun pohjalla oli autoillen vietetty päivä (Kuusamo - Kannus - Hartola) joten vetreimmilläni en varmasti ollut.
Samassa tapahtumassa juostiin myös 100 kilometrin (!) kisa. Naisissa Maire Kukkonen juoksi SE:n, 8.35.17. Miesten kisan voitti Tero Töyrylä ajalla 7.51.21. Käsittämättömiä suorituksia.
Lehtihaastattelussa Töyrylä totesi kauden päätavoitteen olevan 250 kilometrin (!) kisa Kreikassa - Spartathlon on sana, joka tänäänkin herättää ultrajuoksijoiden mielessä unelmoinnin ja kauhistelun sekaisia mietteitä... Töyrylä heittäytyi haastattelussa filosofoimaan;
"Nautin juoksussa henkisen ja fyysisen energian säätelyn hallinnasta. Juoksun aikana harjoittaa myös positiivista ajattelua. Matkalla tulee aina myös masennuksen hetkiä, mutta ne voi voittaa myönteisellä ajattelulla. Tässä oppii elämään myös rasituksen kanssa, mikä kantaa taas jokapäiväisessä elämässä. Opin myös ymmärtämään, että vaikka nyt olen lujilla, ei elämässä tarvitse joka päivä pystyä huippusuorituksiin."
Hienosti sanottu! Ja pätee myös lyhemmillä matkoilla. Nyt kun Perniössä juostavaan 100-kilometriseen on aikaa vajaa viikko niin voi taas omaa suhdetta ultrajuoksuihin määrittää... 80-luvulta muistan Kalevassa ilmestyneet isot jutut Kesäyön unelmasta, Oulun seudulla (?) järjestettävästä pitkästä juoksukilpailusta, jonka Risto Laitinen (2.19-maratoonari) tapasi voittaa. Itselleni maraton on riittävän ultra, siis riittävän pitkä, enkä tässä kohtaa näe tarvetta matkaa siitä pidentää. Never say never, joten kukaties joskus kun rajat lyhemmillä matkoilla tulevat vastaan, saatan matkaa pidentää... Mutta erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Se pidentäminen.
Heinäkuun aikana tein unohtumattomia juoksulenkkejä Montrealissa, Torontossa ja Superiorissa (Wisconsin) lomaillessamme kuukauden verran Kanadassa ja USA:ssa. Uuden mantereen juoksulenkkejä kertyi yhteensä 129.5 kilometrin verran. Tämän reissun muistoja ja muutakin seuraavassa...
-gs (jatkuu...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)