Tunteilua

Olet luultavasti kuullut, että olisi viisasta oppia käsittelemään ja hallitsemaan tunteitaan. Ohjeen tarkoitus on epäilemättä hyvä, mutta että "käsittelemään" ja "hallitsemaan"? Minusta tämä kuulostaa liukuhihnatyöltä. Seisot hihnan äärellä, ja sieltä jostakin niitä vyöryy - tunteita. Miellyttäviä, epämiellyttäviä, musertavia, ylitsevuotavia… tunteita, tunteita, loputtomiin tunteita. Ei muuta kuin rohkeasti käsiksi; viipaloimaan, pussittamaan ja punnitsemaan! Työ on tehtävä täsmällisesti ja tehokkaasti, jotta tuloksena olisi kaikin puolin moitteetonta ja tasalaatuista tavaraa. Tarralappu pussin kylkeen ja siinä se on - 100 grammaa 100% käsiteltyjä tunteita!

Asioita ja esineitä käsitellään. Tunteet eivät ole kumpaakaan. Ne eivät ole myöskään vihollisia, joita vastaan olisi taisteltava. Tunteet eivät ole sinusta erillään oleva saareke. Voit toki rakennella sisäisiä patoja ja poteroita, voit kaivaa ojia ja vallihautoja. Voit pyrkiä osoittamaan tunteille niiden oma paikka. ”Tässä teidän kuuluu olla. Olkaa kiltisti ja ennen kaikkea - olkaa hiljaa. Älkää häiritkö! Tässä ei ole aikaa tunteilulle. Minulla on tärkeää tekemistä. Palaan teidän pariin jos muilta kiireiltä ennätän.” Tämänkaltaiset ratkaisut ovat yleisiä ja ne saattavat toimia jonkin aikaa. Sitten se tapahtuu. Ojat tulvivat ja padot murtuvat.

Tunteet eivät ole seisovaa vettä. Ne ovat elämän liikettä sinussa ja sinun kauttasi. Ne ovat sinun ainutlaatuista sykettä tässä hetkessä. Ne ovat energiaa, elävää voimaa. Tunteet eivät ole käsittelemistä varten – tunteet ovat tuntemista varten. Älyllisten väistöliikkeiden, kyyristelyn, vastakkainasettelun, ehdollistuneiden luokittelujen, tarinoiden ja tulkintojen sijaan tunteet kutsuvat sinua lähemmäksi. Luota kehosi viisauteen ja suo energian liikkua sinussa. Näin elämä koskettaa sinua juuri nyt. Tunnetko? Mene vielä lähemmäksi. Kyllä – toisinaan sinua pelottaa. Et tiedä mistä tämä epämääräinen polttava tunne vatsan seudulla johtuu. Selitysten sijaan suot tunteelle lempeän huomion. Pidät tunnetta sylissä ja kuuntelet sitä. Lokeroinnin sijaan hyväksyt tunteen sellaisena kuin se on nyt, käsittämättömänä, arvaamattomana. Syiden ja seurausten puntaroinnin sijaan lausut: ”Sinä olet tervetullut.” Saattaa olla, että myötätuntoisen läsnäolosi lämmössä alkaa tapahtumaan ihmeitä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)