perjantaina, syyskuuta 08, 2006

"Världens bästa maratonlopp"...


...väitetään ja joka tapauksessa se on nostettu suurten klassikoiden - Lontoo, New York, Boston, Berlin - rinnalle. Kaupunkimaraton parhaasta päästä siis!

Arvostetun Runner's Worldin top 10 lista näyttää tältä:
1. London Marathon, April
2. Berlin Marathon, September
3= New York City Marathon, November
3= Chicago Marathon, October
5. Boston Marathon, April
6. Stockholm Marathon, June
7. Rotterdam Marathon, April
8. Paris Marathon, April
9. Honolulu Marathon, December
10. Amsterdam Marathon, October
(http://www.runnersworld.co.uk/news/article.asp?UAN=563)

Aikani asiaa mietittyäni ilmoittauduin tänään ensi vuoden kesäkuussa juostavalle 29. Tukholman maratonille. Päätin ilmoittautua, vaikka tänään oloni on ollut varsin epäurheilullinen. Flunssa vei voimat, joten päivä on mennyt kotosalla makoillessa ja teetä juodessa.

Varmistin hyvissä ajoin, että pääsen joukkoon mukaan. Osallistujamäärä on rajoitettu 17000 juoksijaan, joten tapahtuma on Helsinki Cityyn verrattuna merkittävästi isompi.

Onpahan nyt sitten motiivia tehdä juoksulenkkejä talvellakin. Tämän lisäksi hiihto pysyy edelleen talviohjelmassa. Ihan uusi haaste tämä ei minulle ole, sillä Helsinki City Maratonin olen juossut kahdesti - vuosina 1989 ja 1994. On siitä aikaa!

Ajattelin tehdä tuosta juoksusta juhlamaratonin itselleni; kahdeksan vuoden juoksukisatauon tämänkesäisen päättymisen huipentuma ja sattuupa vielä syntymäpäiväni osumaan hyvin lähelle kisapäivää.

Tunnen muutamia Tukholman maratonin juosseita ja heiltä kuulemani perusteella kyseessä on erittäin hyvätunnelmainen ja hieno tapahtuma. Jos vain jalat pysyy ehjänä ja äijä muutenkin terveenä, niin tulenpa näkemään tuon itsekin. Juoksijan näkökulmasta. Maratoonarin.

"Running makes me a child, a child at play. That is the aim of life: to become an adult while remaining a child at heart. Play is the key. When we play, we do things because we want to, without thought of payment."
(George Sheehan)

-gs

2 kommenttia:

Pikkuliina kirjoitti...

Mukavaa lukea kun ihmisellä on tavoitteita. Tsemppiä! Minäkin ilokseni huomasin jaksavani juosta kokonaista kaksi korttelin mittaa. Vähästä se on aloitettava jossain vaiheessa.

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Kiitos! Tavoitteet ja haaveet sekä ponnistelu niiden saavuttamiseksi kehittää henkisesti (ja tässä tapauksessa myös fyysisesti :-)

Jokainen juoksee omista lähtökohdistaan - kaksi korttelia on enemmän kuin yksi ja siitä on hyvä jatkaa!

-gs