Joskus tekee mieli sulkea silmät.
Iltapäivälehtien kirkuvat lööpit osuvat silmiin monessa, liian monessa paikassa. Onko minun tarpeellista tietää, että pikkupojat räjäyttivät pommin (Ilta-Sanomat 10.9.), vammainen huonetoveri todisti surmaa (IS 7.9.), oliko äitini murhaajan uhri (IS 5.9.) tai että mies ja nainen ammuttiin koululla (IS 1.9.)? Lööpit eivät kunnioita ihmisen itsemääräämisoikeutta, valinnan mahdollisuutta, vaan ne tuovat säälimättömästi esille todellisuuden ikäviä ulottuvuuksia.
Iltapäivälehden toimituksessa työskentelevä saattaa perustella, legitimoida tekemisiään sillä, että hän on tärkeä osa totuuden torvea, jonka suoranainen velvollisuus on informoida lukijoita myös ikävistä asioista. Ehkä näin onkin.
Mutta miksi ihmeessä tämä totuuden torvet soivat joka paikassa kenestäkään piittaamatta? Eikö niiden oikeampi paikka olisi siellä jossakin takana lehtihyllyssä ns. miestenlehtien osastolla, muovikääreessä?
-gs
2 kommenttia:
Yhteiskuntamme on lööppiytymässä. Meillä ei ole enää aikaa pureutua asioiden taustoihin, vaan haluamme kaiken valmiiksi lyhennettynä ja helposti omaksuttavaan muotoon tiivistettynä. Tähän henkiseen laiskuuteemme lööpit vastaavat tarjonnalla erinomaisen hyvin.
Media on tulosvastuullinen toimija, jolle lööppiytyvä sensaationälkäinen yksilö on tuotonlähde.
Ihan niinkuin sinä ja minä luemme vuosikaudet peräänsä samat jutut Juoksija-lehdestä. Tänään muuten tuli uusi. Otsikot on varmaan kopioitu edellisen vuoden samaisesta numerosta. Sisältöön en ole vielä ehtinyt paneutua.
Näinhän se menee - tuohon viittaankin kirjoituksen toisessa osassa. Hyväksyäkö vain - vai voiko yksittäisillä valinnoilla ottaa kantaa (ja jopa vaikuttaa)?
-gs
Lähetä kommentti