Elämässä kohtaan monenlaista. Jatkuvasti voin nähdä itseni tilanteissa, joissa minun on mahdollista toimia eheyttävästi, rakentavasti, rakkaudella. Liian usein käy kuitenkin niin että päädyn itsekkäisiin ratkaisuihin. Minäminäminä... Huonoa omatuntoa voi sitten yrittää paikata monenlaisilla selityksillä; "kyllähän minä muuten mutta kun olin niin väsynyt... minulla oli niin kiire..."
- Mestari, mikä on paras tapa kehittyä täydelliseksi?
- Jos minä voisin asialle jotakin, järjestäisin optimaaliset olosuhteet täydellisyyden saavuttamiseksi.
- Onko missään sellaisia olosuhteita?
- Onhan toki. Elämässä.
-gs
(kuva http://www.raglanroad.org/weblog/archives/zenmasterflash.jpg)
2 kommenttia:
Tähän pitää kyllä kertoa eräästä Lottoarvonnan jälkeen tulleesta tietoiskusta, joka jäi mieleeni.
Siinä Pirkko K. Koski, entinen joku jonkun johtaja, nykyinen eläkeläinen (anteeksi jos nimi on väärin, mutta pelaan nyt täysin muistin varassa) sanoi, että:
"Nykyaikana tärkeintä olisi lopettaa elämän suorittaminen ja alkaa elää sitä" (vapaasti mukalleen)
Kuinka hienosti sanottu! Kuinka moni ihminen tänä päivinä suorittaa elämäänsä eikä elä sitä?
Täsmälleen näin! Paradoksi piilee läsnäolemisen ja nykyisyyden idean yksinkertaisuudessa. Miksi se on niin vaikeaa?
-gs
Lähetä kommentti