New York Times

Image-lehti tuli tänään postilaatikkoon - jonkin toisen lehden tilaukseen liittyvästä lahjasta muistaakseni oli kysymys. Kiinnostavia juttuja ensisilmäyksen perusteella.

Yksi artikkeli kuvaa netin uusia mahdollisuuksia mm. arkistoinnin suhteen. Vanhan median ykkösasia oli uutisten tuoreus ja eilinen lehti kelpasi lähinnä kalankäärepaperiksi. Netissä julkaistujen juttujen ja uutisten painoarvo määrittyy linkitysten perusteella.

Esimerkiksi tässä voin kätevästi viitata BBC:n kolmen ja puolen vuoden takaiseen juttuun, jossa referoitiin erästä tutkimusta jonka mukaan myönteinen asenne viivästyttää vanhenemista. Jos olisin tuon jutun aikoinaan lukenut sanomalehdestä, olisi se kenties mieleeni jäänyt, mutta siihen olisi ollut hyvin hankala viitata (netti)keskustelussa; "muistaakseni jossakin tutkimuksessa on selvitetty että positiivinen asenne hidastaa vanhenemista". Nyt sen sijaan on helppo osoittaa lähde ja itse asiassa myös tutkimusryhmän vetäjä referensseineen ja yhteystietoineen on klikkauksen päässä.

Perinteiset sanomalehdet ovat valinneet erilaisia strategioita netin suhteen;

1) netissä koko lehti ilmaisena
2) netissä muutama tuore juttu/otsikkotasot, muut maksullisena palveluna

New York Times siirtyi jälkimmäisestä edelliseen viime syksynä. Suomen suurin pitää kiini vielä 2-tavasta. Kauanko?

-gs

ps. Youtuben kaikkien aikojen ladatuin video on Judson Laipplyn Evolution of Dance, jossa hän kuvaa poptanssin kehittymisen Elviksestä tähän päivään kuudessa minuutissa. Tätä kirjoitettaessa video on ladattu 73 127 468 kertaa.

Kielletäänkö uskonnot?

Olen monesti pohtinut uskonnon merkitystä. Hiljattain kävin taas mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä keskusteluja.

Katson, että uskonnon avulla ihminen voi hahmottaa suhdettaan Jumalaan, tuonpuoleiseen, ihmisyyteen, lähimmäiseen. Uskonto ei siis ole itsetarkoitus, sillä ei ole itseisarvoa, vaan se on väline.

Uskonto on kuin tikapuut, joita joku voi käyttää ylettyäkseen jonnekin - joku toinen saattaa päästä samaan paikkaan muulla keinoin.

Uskontovastaiset ihmiset saattavat vaatia uskontojen kieltämistä. Heidän mielestään maailma olisi parempi paikka ilman niitä. Ymmärrän tämän kannan, mutta olen toista mieltä.

Uskontoa niin kuin tikapuita tai vaikkapa kirvestä voi käyttää rakentavasti tai väärin; kirves on mainio halonhakkuussa mutta väärinkäytettynä tuhoisa. Pitäisikö siis kirveet kieltää?

Autolla pääsen paikasta A paikkaan B kätevästi. Toisaalta autolla on moni ajanut ihmisen päälle - pitäisikö siis autot kieltää?

Uskonnot ovat oikeinkäytettynä apuvälineitä transsendenssin hahmottamiseen mutta väärinkäytettynä ne voivat toimia esimerkiksi alistamisen välineenä.

Pitäisikö siis uskonnot kieltää?

-gs

(kuva http://www.vatican.va/liturgy_seasons/holy-week/holy-week2003_en.html)

Katumaasturi - vihreä valinta?

Ollaan alustavasti harkittu hybridiauton hankkimista;

Wikipedian määritys:
"Hybridiautojen polttoaineenkulutus on huomattavasti perinteistä polttomoottoriautoa pienempi - ja vastaavasti hiilidioksidipäästöt ovat vähäisemmät - sähkömoottorin huomattavasti suuremman hyötysuhteen ansiosta (enegiatehokkuus jopa 95%, bensiinimoottorissa puolestaan vain 25%)."

Olen ollut siinä käsityksessä että poltto- ja sähkömoottorin yhdistelmä olisi tässä siirtymävaiheessa ihan kestävä ja ympäristötietoinen valinta ja olen jo Suomen markkinoilla oleviin vaihtoehtoihin tutustunutkin, mutta viikonloppuna osui silmiini Hesarin juttu:

"Tutkimus: Hybridiauto onkin energiasyöppö

Ympäristöystävällisyyttä tavoittelevat hybridiautot eivät ole vielä ekologisia, toteaa amerikkalainen CNW-tutkimuslaitos. Ne kuluttavat elinkaarensa aikana selvästi enemmän energiaa kuin moni jykevä katumaasturi.

Hybrideistä paras, Toyota Prius, kuluttaa ajettua kilometriä kohti yli kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin katumaasturit Honda CR-V, Kia Sportage ja Kia Sorento.

Tutkimuksessa otettiin huomioon esimerkiksi valmistus, huolto, kierrätys ja polttoaineen kulutus."

Eli ne paljon parjatut katumaasturit olisivatkin vihreitä valintoja? Hummeriko tässä pitäisi laittaa että ekomies olisi...

Vähän epäilyttää tuo tutkimuksen tekijä, "amerikkalainen CNW-tutkimuslaitos" - olisiko intresseissä ollut pelastaa katumaastureihin nojaavat valmistajat?

- - -
lisäys - Hesarin palstalla juttu on herättänyt kovasti keskustelua, tässä muutama poiminta:

"Pistäkääpä google töihin. On tainnut toimittaja Jukka Pertulta jäädä tekemättä.

Kyseisen CNW-nimisen konsultti- ja lobbausfirman (toimeksiantoja autoteollisuudelle) takana oleva Art Spinella on tunnetu ristiretkestään SUV-kulttuurin puolesta.

Kyseinen CNW:n "Dust to dust" on disinformaatiota, josta on löydettävissä suuri määrä virheitä, epärealistisia lukemia ja perusteettomia väitteitä. Suurin osa keskustelusta on jo viime keväältä.

Hakuja Yhdysvalloissa käytyyn keskusteluun ko. aiheesta:

http://www.google.fi/search?hl=fi&q= art+spinella

http://www.google.fi/search?hl=fi&q= art+spinella+bogus

http://www.google.fi/search?hl=fi&q= art+spinella+lobbying

Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Harmi vaan että lehdessä ollut humpuukiin pohjautuva juttu muuttuu Esson baarissa todeksi. Ihmiskunnan typeryydellä ei ole rajaa."

- - -

"Hesari hoi, tsekatkaa nyt vähän mitä julkaisette. Tämä on tyypillistä jenkkitutkimusta poliittisista lähtökohdista. Koko tutkimus on sisällöllisesti täysi vitsi. Se käytännössä väittää, että jos kaikki amerikkalaiset ajaisisivat Hummereita Toyota Priuksen sijaan, niin energiaa kuluisi puolet vähemmän. (Hummer n. 10 mailia gallonalla ja Prius noin 50).

Auton energiankulutuksesta karkeasti 85 prosenttia tulee polttoaineen kulutuksesta ja 15 prosenttia valmistuksesta. Hybridiautot vähentävät polttoaineenkulutusta 20-30 prosenttia. Tämä hyvin helposti kattaa lisääntyneen energiankulutuksen valmistuspuolella.

Googlatkaa ja katsokaa mitä siitä tutkimuksesta sanotaan ennen kuin julkaisette roskaa totena."

- - -

"CNW onkin koko nimeltään CNW Marketing Research, eli laitos joka tuottaa asiakkaille mieluisia tuloksia, vähän niinkuin tupakkateollisuuden vastaavat - silloin kun ne vielä saivat hyväuskoisia toimittajia painamaan tarinoitaan lukematta materiaalia."

- - -

"raportti yliarvioi reilusti (antamatta tietenkään referenssejä omille numeroilleen) toisen ja kolmannen asteen tuotantokustannuksia, jotka he sitten kuolettavat suhteessa hyvin mataliin autontuotantomääriin, sanoo Ron Fischer."

- - -

"uutisessa mainittu tutkimuslaitos on, yllätys-yllätys, Yhdysvaltojen hallituksen rahoittama tutkimuslaitos."

- - -

"Varsinainen tila-autojen myynninedistämiskampanja. Jukka Perttu voisi kirjoittaa artikkelin kampanjan tuloksista. Aivan varmasti esitetty tutkimustulos on mieluinen myyntiargumentti autojen myyjille. Väite: "Hesarin mukaan" ... menee hyvin läpi, ainakin joidenkin ostajien kohdalla. Oli näppärää repäistä tuollainen otsikko, joka näkyi Hesarin etusivullakin. Suuri on lukijoita ei vaivaudu lukemaan artikkelia, vaan antavat vain otsikon vaikuttaa itseensä."

- - -

"Ennen kuin mietitään, mikä auto on ekologinen, tehdäänpä pieni todellisuuteen pohjautuva laskelma siitä kannattaako CNW:n lukujen pohjalta keskustella:

Asuin Kaliforniassa 2003-2005 ja toin auton palatessani Suomeen. Myin sen elokuussa 2006 ajettuani 67 800 mailia. Energian hinta CNW:n mukaan on keskimäärin $2.95 per maili eli minun osallani siis $200 010. Pidin kirjaa aivan kaikista kuluistani. Ostohinta ja kaikki kulut olivat yhteensä $46 003 ilman autosta Suomessa maksettua vaihtohyvitystä ($28 773, nettokuluni siis todellisuudessa $17 230). Autoni oli pieni japanilainen SUV, keskikulutus 9.5 l/100 km.

Oletetaan kuitenkin, että olisin romuttanut autoni elokuussa, jolloin muut kuin polttoainekulut ovat taatusti maksimissaan. Käytin $46 000, autoni kulutti $200 000. Joku siis subventoi kulutustani 154 000 $. Mielenkiintoinen väite... Kuinka moni uskoo?

Toyota on oikeassa tyrmätessään CNW:n "tutkimuksen", jonka on pakko liioitella rajusti muita kuin polttoainekuluja. CNW:n mukaan Hummer H3 ($2.07/mi) on ekologisempi kuin VW Golf ($2.70/mi)! Kenenhän etuja tämän kaltaiset laskelmat ajavat? Mielenkiintoista pohtia, kun tietää, että SUV-myynti on USA:ssa laskussa ja ainakin Kaliforniassa siihen on syynä energian hinnan nousun ohella kasvava ympäristötietoisuus... "

- - -

"Toivottavasti hs:n kokonaisessa artikkelissa edes hieman kyseenalaistetaan tutkimuksen tuloksia. Joka tapauksessa on mielestäni tökeröä antaa nettisivuilla ymmärtää että tutkimus nielaistaan kohoineen päivineen yhtään pureskelematta.

Tämä ei nimittäin ole mitenkään ainoa tutkimus joka asiasta on tehty, ja yleensä on päästy toisenlaisiin johtopäätöksiin.
Esimerkiksi:

On the Road in 2020: A Life-cycle Analysis of New Automobile Technologies
Energy Laboratory Report # MIT EL 00-003
(Energy Laboratory Massachusetts Institute of Technology)

http://web.mit.edu/energylab/www/pubs/el 00-003.pdf

En ole oikein vakuuttunut myöskään CNW Marketing Research - "tutkimuslaitoksen" kompetenssista arvioida aihetta samalla tieto- ja taitotasolla kuin edellämainittu MIT tai Argonne National Laboratory, joka myös pääsi MIT:n suuntaisiin tuloksiin omissa tutkimuksissaan.

Ettei vaan olisi tutkimusta tehty heikosti kannattavien amerikkalaisten autotehtaiden rahoittamana? Tämä liitto takaisi molemmille hyödyn; GE, Ford ja kumppanit saisivat kylvettyä epäilyksen siemenen yleiseen mielipiteeseen kuten ilmastonmuutoksen kanssa kävi aikanaan, ja CNW saisi lyhyellä tähtäimellä rahaa ja pitkällä tunnettuutta. Varmasti ainakin lisäklikkauksia webbisivuilleen.."

- - -

"Tämä tutkimus on vanha juttu (vuodelta 2006) joka on jo debunkattu.

Tässä tiivistelmä muista aiheeseen liittyvistä tutkimuksista:

http://hybridblog.typepad.com/my_weblog/ 2006/08/about_that_cnw_.html

kertoo, että tavallisen auton elämänkaaressa valmistuksessa käytetty energia on jotain 15% luokkaa. Vaikka tämä tuplattaisiin, olisi vaikea uskoa että Hybridi kuluttaisi merkittävästi enemmän kuin Hummer maasturi jota tutkimuksessa verrattiin.

Lisäksi luin jostain muualta, että tutkimuksen käyttämät kilometrimäärät olivat epärealistisia ja erilaiset eri autoille."

-gs

Ei metodia

Viime viikolla eräs todistettavasti älykäs ihminen totesi kristustietoisuuden ideasta kuultuaan että moiselle tasolle hyppääminen vaatii "ympäristön tarkkailua" eikä "sisäänpäin käpertymistä meditoimalla". Olen iloinen siitä, että hän myönsi korkeamman tietoisuuden tason olemassaolon. Mutta se metodi...

Metodi-orientoitunut ajattelee suoraviivaisesti, ja tämä toki toimii monessa asiassa. "Tee temput yksi, kaksi ja kolme niin saavutat vaiheet a, b ja c..." Mutta miten saavuttaa tieto? Miten viisastua? Miten löytää valo?

Välineellistävällä otteella niitä ei saavuta. Itsetärkeyteen tähtäävä ei niihin ulotu. Hybristä havitteleva jää tyhjin käsin. Egokeskeisyys vie eksyksiin.

Eli metodinälkäiselle vastaan - ei metodia.

Samainen henkilö, johon tekstin alussa viittasin, totesi että ajattelun tulee pohjautua realiteetteihin.

Tietysti hän on oikeassa, realiteetteja tarvitaan. Mutta mitä ne ovat?

Klassisesti tässä kohtaa asetetaan vastakkain havainnon (empirismi) ja ajattelun (rationalismi) tiet. Kumpaa tietä kulkea? Suuntautuako ulospäin, maailman havainnointiin? Vai kääntyäkö sisäiseen ja luottaa puhtaan älyn voimaan? Ollako empiristi vai rationalisti?

Molemmilla teillä on sudenkuoppansa.

Tulee tähdätä empirismin ja rationalismin väliin. Tarvitaan sekä ulkoisen että sisäisen maailman havainnointia. Königsbergin pieni viisas mies oli aivan oikeassa rakentaessaan sillan empirismin ja rationalismin välisen kuilun ylitse; "käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita".

On siis ylitettävä kuilu ja ennen kaikkea on janottava viisautta, joka ylittää kapean analyyttisen rationaliteetin. Tarvitaan viisautta, jossa äly ja tunne ovat yhdistyneet. Tarvitaan viisautta, jonka olemus on rakkautta.

Tarvitaan nöyryyttä. Tarvitaan minästä pois kuolemista. Tämä salaisuus ja siihen kätketty viisaus johtaa totuuden tuntemiseen.

-gs

Jumallinen yhtälö, osa 2

Palaan vielä jumalalliseen yhtälöön, jonka ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan.

Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat tien sinne. Tuomasta vastaus ei tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille.

Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia

"Minä olen tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

Jumalallisessa yhtälössä esitin (ja yhä esitän) että tämä voidaan raamatun muissa kohdissa esitettyjen seikkojen perusteella muotoilla myös:

"Rakkaus on tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin rakkauden kautta."

Mietin tätä kohtaa taas eilen ja puntaroin, että jos olen oikeassa, miksi Jeesus ei sitten sanonut, että "rakkaus on tie ja totuus ja elämä" jne. vaan hän nimenomaan sanoi "minä olen tie ja totuus ja elämä"?

Päättelin jotenkin tähän tapaan, että koska Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on...". Dualistinen ilmaisu olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, olemuksesta puhumattakaan - tosin tämä ilmaisutapa ei myöskään ekplisiittisesti olisi sulkenut sitä pois). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsi (ja vallitsee) niin vahva samuus, että Jeesus puhui Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa.

-gs

Vuorikiipeilystä

Sir Edmund Hillary kuoli muutama päivä sitten. Hän oli hieno mies ja Wikipedian mukaan "omisti suuren Hillary omisti suuren osan elämästään sherpa-kansan auttamiseen Nepalissa perustamansa Himalaja-rahaston avulla".

Mikä oli Hillaryn suurin saavutus?

Valtaosa vastaisi tähän varmaankin että hän kirjoitutti nimensä historiaan kiipeämällä ensimmäisenä Mount Everestin huipulle. Hillary itse kuitenkin piti tärkeimpänä saavutuksenaan edellämainittua rahstoa ja sen mahdollistamaa humanitaarista apua.

Hillaryn kuolemaan liittyvässä uutisoinnissa minua häiritsi jälleen vuorikiipeilyyn liittyvä outo kielenkäyttö. Esimerkkinä muutama otsikko:

"Sir Edmund Hillary (1919-2008) valloitti ensimmäisenä Mount Everestin"

"Ensimmäinen Everestin valloittaja Hillary kuollut"

"Everestin valloituksen historia"

Arvannetkin, mistä on kyse.


Valloittaminen. Miten ihmeessä jonkun vuoren kukaan voisi valloittaa? Majesteettinen Everest on siellä paikallaan tälläkin hetkellä ja ainakin minun on vaikea käsittää että sitä kukaan tai mikään olisi valloittanut. Moni on onnistunut käymään Everestin huipulla. Pikaisesti. Käynyt hetken viivähtämässä siellä. Hienoja saavutuksia varmaankin, mutta että "valloittanut".

Kun ensi kerran törmäsin Wikipediaan, suhtauduin siihen hyvin kriittisesti. Vähitellen olen alkanut arvostamaan sitä yhä enemmän yhtenä kätevänä tietolähteenä (johon tietysti tulee suhtautua mediakriittisesti siinä missä muihinkin tietolähteisiin), jonka avulla voi nopeasti haarukoida jostakin asiasta yleistietoa. Everestin kiipeämisen kohdalla Wikipediassa muotoillaan asia niin kuin se mielestäni todellisuudessa on "Ensimmäisen kerran Everestin huipulle pystyivät kiipeämään..." Pisteet siis Wikipedialle.

Onko tämä kaikki merkityksetöntä semantiikkaa? Mielestäni ei ole, sillä käsitteet ja sananvalinnat yhtäältä ilmentävät ajatuksia ja ennen kaikkea (usein implisiittisiksi jääviä) asenteita ja toisaalta muokkaavat kuulijan ja lukijan ajatusmaailmaa. Valloittamisen käsite on omiaan vahvistamaan epätervettä hybristä, jossa ihmistä pidetään jotenkin luontoa ylempänä hallitsijana, jonka tehtävä on ottaa haltuun, valloittaa "villi" luonto.

Nöyryyttä, pyydän.

Yksi elämäni tärkeimmistä kirjoista ilmaisee asian tyylikkäästi;

"Mountains should be climbed with as little effort as possible and without desire. The reality of your own nature should determine the speed. If you become restless, speed up. If you become winded, slow down. You climb the mountain in an equilibrium between restlessness and exhaustion. Then, when you’re no longer thinking ahead, each footstep isn’t just a means to an end but a unique event in itself. This leaf has jagged edges. This rock looks loose. From this place the snow is less visible, even though closer. These are things you should notice anyway. To live only for some future goal is shallow. It’s the sides of the mountain which sustain life, not the top. Here’s where things grow."

~ Robert Pirsig, Zen and the Art of Motorcycle Maintenance

-gs

(kuva http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/01/598768)

Onko kuolema subjektin loppu?

Olen kuullut sanottavan, että kaikki ihmissuhteet päättyvät aina lopulta onnettomasti; ero tai kuolema on väistämätön.

Todellakin, materialistisen ihmiskäsityksen kannalta näin on. Mikäli ihmissuhde ei pääty eroon, niin se päättyy kuolemassa, sillä se on tiedostavan minän päätepiste. Materialisti redusoi minuuden eläviin aivoihin ja kun aivot kuolevat, minuuden oleminen lakkaa.

Idealistisen ihmiskäsityksen valossa kuolema on portti johonkin toiseen tilaan jossa ihminen jatkaa olemassaoloaan jossakin toisessa muodossa, sillä minuus on jotakin muuta(kin) kuin elävien aivojen tila.

(idealismi tarkoittaa tässä tietysti filosofista idealismia joka on täysin toinen asia kuin arkikielen idealismi)

Ihmiskäsitykseni perusteella pätee

- kuolema on minän päätepiste
- kuolema ei ole minän päätepiste

Ristiriitaista?

Siinä määrin kuin olemme tietoisesti integroituneet ikuiseen meissä, siinä määrin me selviämme kuoleman koetuksesta. Se meissä mikä on vielä epäpuhdasta, itsekästä, egominäkeskeistä – se on katoavaista.

Käytännössä tämä tarkoittaa:
a) kuolema on subjektiivisen minän päätepiste – kyllä, sikäli kun minä on vielä egominäkeskeinen
b) kuolema on vain siirtymä toiseen tilaan – kyllä, sikäli kun minä on rakkausminä/kristustietoisuus -keskeinen

Henkisen ihmiskäsityksen valossa ihminen on ytimeltään ikuisuusolento jonka olemus on rakkaus.

Ihmisen haaste on kasvaa persoonaminän ylitse rakkausminuudeksi.

Olemuksensa kautta rakkausminuusihminen on ikuisessa suhteessa toisiin rakkausminuuksiin.

-gs

Polyteismiäkö?

On esitetty, että joulutekstissä esittämäni jumalallinen yhtälö merkitsisi että todellisuuskäsityksessäni olisi ainakin kaksi jumalaa.

Kyse on siis tästä;

Raamatun perusteella

Kristus Jeesus = Jumala ja Jumala = Rakkaus
=> Kristus Jeesus = Rakkaus

mistä seuraa mahdollisuus muotoilla Joh. 14:6
"Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani"

muotoon

Rakkaus on tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.

Yksi vai monta jumalaa?

Tiivistetysti voi sanoa, että dualismin ylittävässä näkökulmassa Jumala on yksi, ja sen ilmentymät ovat elävässä yhteydessä lähteeseen.

Kömpelö vertaus; katso vaikkapa oikean kätesi sormia. Niitä lienee viisi kappaletta. Jokainen sormi on yksilöllinen mutta paljon niillä on myös yhteistä.

Rajoittunut näkökulma tuijottaa vain yhtä sormea, vaikkapa etusormea. Hiukan laajempi näkökulma tunnustaa muidenkin sormien olemassaolon mutta priorisoi silti vain yhtä sinä ainoana oikeana. Vielä laajempi näkökulma näkee, että

a) käsi ja kämmen ovat sormien olemassaolon edellytys
b) sormet ovat käden ja kämmenen mahdollisuuksia ilmentää itseään

Laajennetaan vielä ja todetaan että käsivarsi edellyttää kehoa, toimivaa hermostoa jne. Viimein päästään ihmiseen kokonaisuutena ja vielä siihen tietoisuuteenkin. Sitten voidaan miettiä yksittäisten ihmisten tietoisuutta suhteessa toisiin jne.

-gs

Suunnitelmallisuus vs. katastrofi

Esoteerisesti voidaan erottaa kaksi koulukuntaa;

a) aineellisuuteen sukeltamisen välttämättömyyttä (tarkoituksellisuutta, suunnitelmallisuutta) korostava koulukunta; siinä ajatellaan että alkuperäisen (henki)ihmisen piti jumalallisen suunnitelman mukaan laskeutua aineeseen oppimaan jotakin tärkeää ja oppimisen myötä se myös (automaattisesti) nousee pois aineesta (takaisin hengen valtakuntaan)

b) aineellisuuteen sukeltamisen katastrofaalisuutta korostava koulukunta; siinä ajatellaan että ihmisen paikka piti olla hengen sfäärissä mutta ihminen ajattelemattoman eksperimentaalisuuden kautta suistui (suistettiin) aineellisuuteen (= syntiinlankeemus, joka eri muodoissaan sisältyy moniin uskontoihin ja myytteihin) ja että aineellisuudessa ihminen joutuu kiertämään kunnes hän herää, murtaa minän ja syntyy uudestaan jumalan valtakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

-gs

Tipaton ärsyttää

Oululainen ravintoloitsija Seppo "Edu" Koskinen on kovin näreissään tipattoman tammikuun yleistymisestä. 5.1. Kalevassa hän paheksuu kun ihmiset vetävät joulukuussa päänsä täyteen ja aloittavat helmikuussa uudestaan (tällaista meininkiä tietysti on syytäkin kritisoida) mutta sieltä syvältä täydellisestä asiantuntemattomuudesta on peräisin (pun intended) hänen näkemyksensä tipattoman tammikuun merkityksestä hyvinvoinnille, suora lainaus em. jutusta:

"Ei tuollaiset tipattomat kuukaudet tunnu ihmisen kehossa missään."

Minulla ei lääkärin koulutusta ole, mutta mikään Einstein ei tarvitse olla että voi päätellä päihteettömän elämän (vaikka vain kuukauden mittaisenakin jo) tekevän hyvää niin keholle kuin mielellekin.

Koskinen lienee enemmänkin huolissaan omista ravintolabusineksistaan; onhan se liikemiehen näkökulmasta kurjaa jos suuri prosentti potentiaalisista asiakkaista ei ravintolaan edes yhtä lasillista tule juomaan. Voi ravintoloitsijaparkaa, voi.

-gs

Ei riitä,

että tiedostaa rakkauden olemassaolon.

Sillä rakkauden tiedostaminen merkitsee vielä dualistista otetta, kahtiajakoa tiedostajan (minuus) ja tiedostetun (rakkaus) välillä.

Tämä dualismi ylittyy Kristustietoisuudessa tai Rakkaustietoisuudessa, sillä siinä minuus on yhtä rakkauden kanssa eikä siis kahtiajakoa tiedostajan ja tiedostettavan välillä ole.

Silloin tien kulkija on löytänyt (sisäisen) Jumalan valtakunnan, kuollut pois itsekkäästä minästä ja astunut sitten täysivaltaisena tuohon valtakuntaan. Mutta ahdas on tuo portti ja tie kapea eikä sitä persoonallisen minänsä varassa voi kulkea.

-gs

Valoa ja varjoja

Elämä todella on arvaamatonta. Olen asian uskonut käsittäneeni - olen joskus kiteyttänyt sen ajatelmaan

huominen on hypoteesi

Niin suuri osa arjesta kuluu merkityksettömään puuhasteluun, tyhjänpäiväisyyksiin joiden ainoa tarkoitus on paeta sisäistä tyhjyyttä, sisältä kaikuvia kysymyksiä. Kuka olen? Mistä tulen? Minne menen? Miksi? Ei riitä, että ihmiset puurtavat töissään - he puurtavat myös vapaa-ajallaan, pakenevat, sulkevat silmänsä ja korvansa täyttämällä ne mediateollisuuden vyöryttämällä ontolla roskalla.

Tämän viikon aikana on minunkin perusarvoja koeteltu kovalla kädellä. Jossakin aiemmassa viestissäni hehkuttamani Pariisin kevätmaraton on saanut väistyä kauas taka-alalle kun päällimmäisenä ovat elämän kovat peruskysymykset. Hän olisi voinut kuolla. Hän on edelleen vaaravyöhykkeellä. Toivottavasti toipuu niin että pääsisi ensi viikolla kotiin.

Yritän pyörittää arkea mahdollisimman tavallisesti ja turvallisesti, siis samoin kuin aiemmin, jotta tyttömme perusturvallisuus ei järkkyisi. Päivän rakennetta on kuitenkin ollut pakko muuttaa; aamutoimien jälkeen sairaalaan. Sairaalassa tunti tai kaksi. Yhdessäoloa tytön kanssa, lounas, päiväunet ja sitten taas sairaalaan pariksi tunniksi. Kotiin, iltaleikit, iltapala, tyttö nukkumaan. Ja tässä kohtaa omaa aikaa pyykinpesun lomassa. Ensi viikolla alkaa muskari ja seurakunnan päiväkerho pyöriä joulutauon jälkeen, joten siltä osin tyttö pääsee takaisin tuttuihin rutiineihin.

Sairaalakäyntiemme myötä tyttö tuo valoa mukanaan koko osastolle. Hän on löytänyt tien niin potilaiden kuin henkilökunnankin sydämiin. Tänä iltana lauloi Maa on niin kaunista parin säkeistön verran rakkaan sängyllä istuen. Saivat huoneen muutkin potilaat nauttia iltalaulusta. Pikku enkeli, jota ilman tämä kaikki olisi paljon vaikeampaa.

- - -

Tässä ravistelussa on tullut taas mieleen nöyryyden merkitys.

Henkinen kasvu, todellinen viisauteen kasvaminen edellyttää nöyryyttä.

Sokrates totesi jotenkin niin että ”ainoa asia jonka tiedän varmasti, on etten tiedä mitään”. Siinä mallia meille. Paljon myöhemmin Cusanus puhui oppineesta tietämättömyydestä, ”docta ignorantiasta”, joka on jonkinlainen ihanne, itse asiassa välttämätöntä jotta voi todella oppia elämän isoja asioita. Oppineen tietämättömyyden tila syntyy kun opiskeltuamme ja opittuamme ymmärrämme, kuinka pientä tietämisemme yhä on.

Nöyryyttä tarvitaan toisaalta tietämisen suhteen - on tervettä (ja viisasta) myöntää oman tietämisen rajallisuus, toisaalta nöyryys liittyy minuuteen – itsekkään egominuuden viheliäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen tekee kipeää ja edellyttää nöyryyttä. Pidän tätä välttämättömänä jotta ihminen voi parantua ja tulla Hyväksi ihmiseksi.

Väitän, että nöyryyden läksy on välttämätön jokaiselle joka haluaa oppia, kasvaa, viisastua. Se on välttämätöntä jokaiselle joka haluaa oppia tuntemaan jumalallisen.

Minun päämääräni?

Päämääräni on oppia ihmisestä ja maailmasta. Opittavaa varmasti riittää. Motiivini ei ole pelkästään tiedollinen, vaan hyvin käytännöllinen: haluan käytännössä elää todeksi elämän tärkeitä oppeja, joista mainittakoon vaikkapa lähimmäisenrakkaus. Joka siinä pysyy, on totuudessa.

-gs

Valoa

Soitin heti aamulla kullan työpaikalle ja kerroin lyhyesti että leikkauksessa on oltu ja että kolmestä neljään viikkoa vähintään on sairaslomaa edessä niin että tietävät työtehtävät uudelleenjärjestellä.

Aurinko paistoi upeasti taivaanrannassa kun ajelimme kaupunkiin. Ja iloinen yllätys odotti meitä sairaalassa - rakas istui. Oli itse päässyt sängystä tuoliin. Ja väriäkin oli eilistä enemmän kasvoissa. Pieniä edistysaskeleita mutta niin tärkeitä!

Kunhan tässä on syöty niin mennään tytön kanssa uimaan. Ja päiväunien jälkeen taas kultaa katsomaan.

-gs