tiistaina, tammikuuta 15, 2008

Vuorikiipeilystä

Sir Edmund Hillary kuoli muutama päivä sitten. Hän oli hieno mies ja Wikipedian mukaan "omisti suuren Hillary omisti suuren osan elämästään sherpa-kansan auttamiseen Nepalissa perustamansa Himalaja-rahaston avulla".

Mikä oli Hillaryn suurin saavutus?

Valtaosa vastaisi tähän varmaankin että hän kirjoitutti nimensä historiaan kiipeämällä ensimmäisenä Mount Everestin huipulle. Hillary itse kuitenkin piti tärkeimpänä saavutuksenaan edellämainittua rahstoa ja sen mahdollistamaa humanitaarista apua.

Hillaryn kuolemaan liittyvässä uutisoinnissa minua häiritsi jälleen vuorikiipeilyyn liittyvä outo kielenkäyttö. Esimerkkinä muutama otsikko:

"Sir Edmund Hillary (1919-2008) valloitti ensimmäisenä Mount Everestin"

"Ensimmäinen Everestin valloittaja Hillary kuollut"

"Everestin valloituksen historia"

Arvannetkin, mistä on kyse.


Valloittaminen. Miten ihmeessä jonkun vuoren kukaan voisi valloittaa? Majesteettinen Everest on siellä paikallaan tälläkin hetkellä ja ainakin minun on vaikea käsittää että sitä kukaan tai mikään olisi valloittanut. Moni on onnistunut käymään Everestin huipulla. Pikaisesti. Käynyt hetken viivähtämässä siellä. Hienoja saavutuksia varmaankin, mutta että "valloittanut".

Kun ensi kerran törmäsin Wikipediaan, suhtauduin siihen hyvin kriittisesti. Vähitellen olen alkanut arvostamaan sitä yhä enemmän yhtenä kätevänä tietolähteenä (johon tietysti tulee suhtautua mediakriittisesti siinä missä muihinkin tietolähteisiin), jonka avulla voi nopeasti haarukoida jostakin asiasta yleistietoa. Everestin kiipeämisen kohdalla Wikipediassa muotoillaan asia niin kuin se mielestäni todellisuudessa on "Ensimmäisen kerran Everestin huipulle pystyivät kiipeämään..." Pisteet siis Wikipedialle.

Onko tämä kaikki merkityksetöntä semantiikkaa? Mielestäni ei ole, sillä käsitteet ja sananvalinnat yhtäältä ilmentävät ajatuksia ja ennen kaikkea (usein implisiittisiksi jääviä) asenteita ja toisaalta muokkaavat kuulijan ja lukijan ajatusmaailmaa. Valloittamisen käsite on omiaan vahvistamaan epätervettä hybristä, jossa ihmistä pidetään jotenkin luontoa ylempänä hallitsijana, jonka tehtävä on ottaa haltuun, valloittaa "villi" luonto.

Nöyryyttä, pyydän.

Yksi elämäni tärkeimmistä kirjoista ilmaisee asian tyylikkäästi;

"Mountains should be climbed with as little effort as possible and without desire. The reality of your own nature should determine the speed. If you become restless, speed up. If you become winded, slow down. You climb the mountain in an equilibrium between restlessness and exhaustion. Then, when you’re no longer thinking ahead, each footstep isn’t just a means to an end but a unique event in itself. This leaf has jagged edges. This rock looks loose. From this place the snow is less visible, even though closer. These are things you should notice anyway. To live only for some future goal is shallow. It’s the sides of the mountain which sustain life, not the top. Here’s where things grow."

~ Robert Pirsig, Zen and the Art of Motorcycle Maintenance

-gs

(kuva http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/01/598768)

3 kommenttia:

karhurannanesa kirjoitti...

Kyllä tuohon valloittaminen sanaa liittyy paljon sellaista millä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Sama kuin ostaisi maata.

"Kuinka maata voi ostaa?", kysyy intiaani.

Anonyymi kirjoitti...

Valloittaneet, voittaneet, voittaneet pelkonsa/itsensä, ylittäneet entiset ennätyksensä. Eikös pimeiden keski-aikojen jälkeen jossakin kohtaa alkanut siirtomaakausi, jolloin valloitettiin kaikki maat, joista voi jotakin imaista.Valloittaminen oli varmaan enemmän käytössä oleva sana. Mutta olen kanssasi samaa mieltä. Ei vuorta voi valloittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Piti palata, kun mieleen jäivät sanasi jotenkin näin, että sanavalinnat muokkaavat asenteitamme ja ajatuksiamme. Juuri tuo on minua rasittanut pitkään.
Olen ollut poissa Suomesta 30 v. Kun löysin blogit, olin innoissani kuin takaisin Suomessa. Mutta - karkea kielenkäyttö tökkäsi minua, tökkää yhä, koska ajattelen kuin sinä. Kun sallitaan jokin hyvä sana/paha sana kielenkäyttöön, se muokkaa asenteita. Kun olen moitiskellut tietyn V-sanan käyttöä, minulle sanotaan: Voi jos asuisit täällä, et edes huomaisi . . .
Pieni yksityiskohta tämä, mutta tukee teoriaasi.
(Gnothi se auton osti)
Älä pahastu, mun pitää pelleillä kans.