Sillä olen monesti miettinyt mitä mitä filosofia on ja mitä se ei ole. Monesti.
Filosofian käsite on monelle ongelmallinen. Vaikuttaa siltä, että arkiajattelussa ja -kielessä käsite on saanut negatiivisen merkityksen; esimerkkinä vaikkapa varsin yleinen tapa päättää keskustelu tai ohjata sitä johonkin toiseen suuntaan toteamalla "ei nyt aleta filosofoimaan tästä asiasta". Tämän perusteella filosofointi on siis jotakin, joka estää tai hidastaa jotakin muuta oleellisesti tärkeämpää tapahtumasta.
Filosofian vähättely juontanee 1920-luvulle, jolloin niin sanotun Wienin piirin ajattelijat julistivat Moritz Schlickin johdolla metafysiikan kuolemaa ja korostivat tieteellisen otteen ulottamista myös filosofiaan. Filosofian tehtäväksi katsottiin jäävän tieteistä riippumattoman yleispätevän neutraalin kielen luonti. Kaikki aidot ongelmat piti voida kuvata kyseisellä kielellä. Tämä merkitsi sitä, että klassiset systeeminrakentajat kuten Hegel tai Kant hylättiin spekulatiivisuuteen vedoten. Samalla suuri osa filosofian perinteisistä kysymyksistä tulkittiin näennäisongelmiksi kun katsottiin, että käsitteiden käyttö ei ollut empiirisen tiede- ja tietokäsityksen mukaista. Syntyi akateeminen käsitefilosofia joka on todella kaukana filosofian alkuperäisestä ideasta. Toki toisinajattelevia filosofeja vielä löytyi – mainittakoon vaikkapa Husserlin ajattelulle pohjautuva fenomenologinen suuntaus ja Sartren eksistentiaalifilosofia. Akateeminen valtavirta vei kuitenkin empirismin ja loogisen positivismin suuntaan.
Muutos filosofiakäsityksessä heijastui yleisesti koko tieteen kenttään sekä myös arkiajatteluun. Perinteinen filosofia tuomittiin tyhjänä käsiteanalyysinä tai peräti hedelmättömänä käsiterunoutena. Vaikuttaa siltä, että tietoteorian tasolla palattiin vanhaan rationalismin ja empirismin väliseen juopaan.
Tässä kohtaa moni unohti kantilaisen ratkaisun, jonka avulla rationalismin ja empirismin välinen ristiriita voidaan ylittää; käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita. Tarvitaan siis sekä rationalistista käsitteenmuodostusta havaintomateriaalin jäsentämiseksi että empirististä havaintomateriaalia tyhjän käsiterunouden eliminoimiseksi.
(jatkuu...)
-gs
12 kommenttia:
Sinä varmaan puhut kohta dualismista. ;)
Olet kirjoittanut siitä niin paljon, että minäkin jo uskalsin käyttää sitä sanaa tuolla Kirjoittamalla-blogissa.
Kyllä. ;)
-gs
" ... yleinen tapa päättää keskustelu tai ohjata sitä johonkin toiseen suuntaan toteamalla "ei nyt aleta filosofoimaan tästä asiasta"."
Tuossa on usein takana myös meihin juurrutettu ajatus "toiminnasta" ja "rehellisestä työstä" vastakohtana "tyhjänpäiväiselle lässyttämiselle" ja "teoretisoimiselle". "Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin" - ajattelu.
Filosofian ystävänä en itse sanoisi "ei nyt aleta filosofoimaan", vaan esimerkiksi englannin tunnilla "Let's move on" tai "No ei juututa siihen". Takuulla en filosofiaa haluaisi halventaa. Iskeköön salama minuun jos sen teen :)
Suorastaan ahmin tämän kirjoituksesi ja odotan lisää.
Wittgenstainhan eli myös 1920 -luvulla ja hän tutki ja kirjoitti kielen ja puheen merkityksestä.
Mikä oli mielestäsi herra W. merkitys keskustelulle? Vai oliko hän juuri noita Wienin piiriläisiä?
Hän taisi ohittaa tunteen vaikutuksen ihmiseen ja puheeseen. "Se mistä ei voi puhua - siitä tulee vaieta."
Filosofia on ajattelevalle ja tiedostavalle ihmiselle perusravintoa, kuten tekstin jatko-osissa yritän osoittaa.
Wittgenstein toi esille paljon tärkeitä näkökulmia mutta taisipa hänellä välillä unohtua filosofian käytännöllinen merkitys.
Kunhan tyttö kohta kellahtaa päiväunille niin tarina jatkuu...
-gs
Wittgensteinin työllä oli suuri merkitys, kun filosofian tehtäväksi arvioitiin jäävän kielianalyysi.
Toisaalta on huomattava, että nuori ja vanha W ajattelivat asioista oleellisestikin eri tavoin.
-gs
Niin se taisi olla, että vanhempana hra W. muutti mieltään joistakin oivalluksistaan, joita oli kirjoittanut Tractatuksessaan. Mutta kyllä mielestäni esim. kielipeli on ihan totta ja tulee vastaan joka kulmalla, itseasiassa.
Paitsi, että muistaakseni hra W. ei ollut ihastunut kun hänen kirjoituksiaan ruodittiin tavalliseen elämään sopivaksi.
Muistaakseni, tosiaankin, pari vuotta on jo kulunut kun tähän aiheeseen tutustuin. Nyt on vuorossa Aristoteles.
Kyllä, kielipelin idea on edelleen ihan pätevä.
Aristoteleen vastapainoksi suosittelen Platonia ;)
-gs
Että, opettajaan myös eikä vain "omapäiseen" opiskelijaan tai luennoijaan. Tai ainakin A. ei koskaan kelvannut P:n koulun johtajaksi. Se oli takaisku A:n uralla vaikka kyllähän hänellä riitti vahvoja tukijoita ilman Platoniakin. Mitäs meni olemaan eri mieltä, sen siitä saa.
Kiitos. Tutustun Platoniinkin.
"Aristoteles vai Platon?", on klassinen kysymys, joka filosofiaan viehtyneelle saatetaan esittää. Kuten arvata saattaa, vastaukseni tässä kohtaa on "Platon".
-gs
Kyllä kielteinen käsitys filosofiasta juontaa jo antiikista saakka. Sanaa "filosofi" käytettiin haukkumanimenä, ja kun Platon piti yhden niistä harvoista julkisista luennoista, niin hänelle naurettiin. Tosiasia on ettei filosofeilla tai filosifilla ole koskaan oikein mennyt hyvin.
Näinkin on voinut käydä.
Se on tuskin koko totuus - Pythagoraan keksimäksi sanottu termi on varmasti monen mielessä omannut positiivisen varauksen.
-gs
Lähetä kommentti