Katson, että uskonnon avulla ihminen voi hahmottaa suhdettaan Jumalaan, tuonpuoleiseen, ihmisyyteen, lähimmäiseen. Uskonto ei siis ole itsetarkoitus, sillä ei ole itseisarvoa, vaan se on väline.
Uskonto on kuin tikapuut, joita joku voi käyttää ylettyäkseen jonnekin - joku toinen saattaa päästä samaan paikkaan muulla keinoin.
Uskontovastaiset ihmiset saattavat vaatia uskontojen kieltämistä. Heidän mielestään maailma olisi parempi paikka ilman niitä. Ymmärrän tämän kannan, mutta olen toista mieltä.
Uskontoa niin kuin tikapuita tai vaikkapa kirvestä voi käyttää rakentavasti tai väärin; kirves on mainio halonhakkuussa mutta väärinkäytettynä tuhoisa. Pitäisikö siis kirveet kieltää?
Autolla pääsen paikasta A paikkaan B kätevästi. Toisaalta autolla on moni ajanut ihmisen päälle - pitäisikö siis autot kieltää?
Uskonnot ovat oikeinkäytettynä apuvälineitä transsendenssin hahmottamiseen mutta väärinkäytettynä ne voivat toimia esimerkiksi alistamisen välineenä.
Pitäisikö siis uskonnot kieltää?
-gs
(kuva http://www.vatican.va/liturgy_seasons/holy-week/holy-week2003_en.html)
7 kommenttia:
Kiitos blogitekstistäsi! Ajatusmaailmamme käy yksiin!Käyttäkäämme rohkeasti uskonnon tikapuita.
Niin - en ole ihan varma tuosta tikapuuteoriastasi tai sitten siitä tulee mieleeni jotain muuta kuin tarkoitat. Osalle ihmisistä uskonto on enemmänkin suoja-aita, jolla turvataan oman elämän puhtaus maailman lialta. Itse miellän uskonnon ihmisenä olemisen etsinnäksi. Ehkä tässä on vähän tikapuutakin. Tikapuiden avulla pääsee välillä nousemaan yli esteiden, mutta välillä taas laskeutumaan alas itsetutkistelun syövereihin.
Uskonnon kieltämisellä emme saavuta mitään. Tässä olen samaa mieltä kanssasi. Yhtä lailla ei ateismiakaan voi kieltää. Ihmisten ajattelua ja kokemusmaailmaa on mahdotonta kahlita ulkopuolisten määräyksin.
Luen parhaillaan Karen Armstrongin kirjaa Jumalan historia. Se on avannut ajatukseni melkoisiin näköaloihin, joiden merkitystä itselleni joudun ehkä pitkäänkin työstämään.
Hyvä näkökulma. Mieleeni tulee latinankielinen fraasi: Abusus non tollit usum. Asian väärinkäyttö ei kumoa sen oikeaa käyttöä.
Kiitos kommenteista!
kimmo;
ymmärrän suoja-aitametaforasi.
Mutta toisaalta minun on vaikea ajatella että uskonto sinällään (=käsitejärjestelmänä, ajatusten kokoelmana) tarjoaisi suojan, ei ainakaan ennen kuin siitä muotoutuu subjektin tajunnassa jotakin elävää sydämen, ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla.
-gs
...toisaalta minun on vaikea ajatella että uskonto sinällään (=käsitejärjestelmänä, ajatusten kokoelmana) tarjoaisi suojan, ei ainakaan ennen kuin siitä muotoutuu subjektin tajunnassa jotakin elävää sydämen, ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla.
Samaistuminen tiettyihin ajatuksiin ja ajatusjärjestelmiin luo egolle turvallisuutta, ainakin illuusion turvallisuudesta. Lähes kaikki ihmiset harrastavat tällaista. Siinä mielessä uskonto voi olla turvakahva.
Näin.
Ajattelussani viittaan totuudella käsiteellisen järjestelmän sijaan elävään prinsiippiin, johon voi sydämessään yhteyden löytää. Tämä sydämen kautta rakentuva yhteys johtaa sitten koko ihmisen uudistumiseen (uudestisyntyminen); egon katoamiseen ("en enää minä") ja todellisen itseyden syntyyn ja kasvuun ("vaan Kristus minussa").
-gs
Miksi kieltää uskonnot? Kysymys on MIKSI? Uskonnot käsitääkseni ovat ihmisten tekemiä. Monet niistä luotu vallanhimon käyttöön. Palaan mielessäni aina Lutherin sanaan"Jokaista uskonsa auttakoon". Olen käsittänyt sen niin, että tässä uskontojen sekamelskassa tärkeintä ei olisikaan "mikä jumala", vaan USKO.
Usko auttaa ihmistä. Piste.
Lähetä kommentti