PB!

Terveiset Naantalin kylpylästä!

13 vuoden takainen rekordi kaunistui lukemiin 3.23.59, joten hyvä on fiilis! Vastatuuli ja yksinjuoksu söi loppuajasta muutaman minuutin, mutta mistä tuosta! Mahtava oli juosta kun vaimo ja tytär olivat monessa kohtaa kannustamassa!

Nyt 2-3 viikkoa juoksutaukoa ja ensi kauden tavoitteet mietintään.

-gs

Turkkusen

Pakkailut alkaa olla tehty. Tyttökin huolehti matkalaukkuunsa mieluisia kirjoja ja leluja. Eilen saatiin kissalle hoitaja, joka käy päivittäin vanhaa herraa ruokkimassa ja viihdyttämässä.

Iltapäivällä lähdemme ajelemaan Turkuun ja aamulaivalla sitten Maarianhaminaan. Ahvenanmaan ihmeitä ihastellaan loppupäivä. Sunnuntaina on ohjelmassa aikainen herätys, jotta ehtii starttiviivalle klo 8.30 mennessä virittäytyä. Posket täyteen ilmaa ja päättäväisesti kohti aamusumua sitten vain... 42,195 km urakan jälkeen matkaamme takaisin Turkuun ja suuntaamme Naantalin kylpylään rentoutumaan tiistaihin saakka.

-gs

ps. Holménin mietteitä Åland Maratonista.

Let's run!

Kuntojuoksijoiden määrä on noussut 40% kolmessa vuodessa, mikäli Suomen liikunta ja ja urheilu ry:n gallupia on uskominen. Komeat on prosentit ja jokainen juoksuharrastuksesta innostunut ymmärtää että näin pitää ollakin. Mitä toista urheilulajia on yhtä vaivatonta harrastaa?

Kävely tulee ensimmäisenä mieleen ja se varmasti on hyvä tapa aloittaa kuntoilu. Juokseminen voi olla turhan rankkaa, jos kunto päässyt pahasti rapistumaan. Kävelylenkkeihin voi sisällyttää alkuun lyhitä juoksupätkiä ja jos juoksu tuntuu jotenkin omalta jutulta niin vähitellen se kävely jää kokonaan pois.

-gs, juoksija

(kuva http://tripcart.typepad.com/tripcart_the_blog/images/2007/05/21/running_on_the_promenade_127_365_by.jpg)

Halakosouvia ja hh-tankkausta...

Pinosimme tytön kanssa halkoja - saatiin puolet urakasta valmiiksi. Kunnon koivuklapeja aimo satsi, kyllä niillä ensi talven pärjää. Mukava on tulta takassa pitää - lisäksi pienentää muita lämmityskuluja.

Maltojuomaa aloin sitten nautiskelemaan; hiilihydraattipitoista nestettä kiskotaan perjantaihin saakka, jotta energiavarastot olisivat mahdollisimman täynnä kun sunnuntaina ollaan viivalla. Sääennuste on lämpötilan osalta hyvä, mutta tuulen osalta haasteellinen. Etelätuulta jos pukkaa 15 m/s niin maratonin toinen puolikas mennään vastatuuleen ja siitä voi tulla varsin mielenkiintoista...

Harjoitukset ovat sujuneet hyvin - sunnuntaina juoksin 20 kilometriä niin että eka kympin vedin rauhallisesti pk-vauhtia (noin 5.20 min/km) ja toka kympin maratonvauhtia (noin 4.40 min/km). Maanantaina en juossut ja eilen tein vain kevyen lenkin (6 km 5.20 -vauhtia). Tänään on ohjelmassa viimeinen hiukan kovempaa juoksua sisältävä harjoitus - juoksen kymmenisen kilometriä niin että siihen sisältyy puolenkymmentä kolmen minuutin maratonvauhtista osuutta.

Olen ajatellut lähteä rohkeasti tavoittelemaan 3.20 alitusta 1.40 + 1.38 -puolikkailla mutta tuo tuuli saattaa kyllä sotkea suunnitelmat. Pitäisikö lasketella myötätuuleen hiukan kovempaa (1.38) ja puskea sitten vastatuuleen mitä jaksaa? Katsotaan nyt... Ehtiihän nuo ennusteet vielä muuttumaan. Ja toisaalta kun startti on aamulla 8.30, kenties tuuli ei vielä ole noussut?

-gs

(kuva http://www.luontokuvat.fi/tallennehakemisto/m/3/3/335-101.jpg)

Poikamme maailmalla

Suomessa 28 vuotta sitten syntynyt, viimeiset kymmenen vuotta ulkomailla asunut mies kiersi autollaan 71 kierrosta jotakin rataa jossakin päin Brasiliaa kaikkein nopeimmin. Onnittelut. Sama mies keräsi myös vuoden aikana eniten pisteitä jossakin sarjassa jossa hän ja parikymmentä muuta miestä kiertää autoillaan ratoja eri puolilla maailmaa. Onnittelut.

Onko odotettavissa samanlainen hulabaloo kuin puolitoista vuotta sitten kun eräs naamioitu suomalainen laulu- ja soitinryhmä voitti erään laulukilpailun? Onko media kontallaan seuraavat viikot ja kuukaudet samalla tavalla kuin 12 vuotta sitten kun suomalainen jääkiekkojoukkue voitti jonkun turnauksen Ruotsissa?

- - -

Toisaalta - jos edellämainittujen tapahtumien myötä tämän katajaisen kansan vähäpuheiset mutta vakavailmeiset edustajat kokevat iloa ja ovat edes hetken ystävällisempiä läheisilleen - suovat hymyn ehkä jopa ventovieraille... Lisää tätä ja heti! Järjestetään euroviisut joka kuukausi, jääkiekkokisat kahdesti talvessa ja vormuloiden mm-titteli myönnettäköön joka kilpailun yhteydessä. Iloa kansalle!

-gs

(minun ranking edellisille ilon murusille: 1. laulukisan voitto (kova juttu, iloitsin itsekin vaikka en matkan vuoksi tapahtumaa seurannut), 2. jääkiekkokisan voitto (historiallinen juttu jääkiekolle, vaikka en näitä jokavuotisia kisoja rohkenisi MM-kisoiksi nimittääkään), 3. vormulakisasarjan voitto (kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja - itse katsoisin kuitenkin mielummin oikeaa sirkusta))

(kuva http://www.emidor.com/images/laughter.jpg)

Sri Shinmoy

Sri Shinmoy on poissa, uutisoi New York Times.

Pari poimintaa em. uutisesta;

"(...) He slept only 90 minutes a day, he said, and when he was not traveling to perform in concerts and spread his message, spent the rest of the time meditating, playing music, exercising and making art.

(...) “His life was all about challenging yourself and being the best you can be,” said Carl Lewis, the Olympic sprinter, a friend of Mr. Chinmoy’s. “He told his disciples to go out and meet a challenge you don’t think you can do.”

“He’s the reason I plan on running the New York marathon when I’m 50,” Mr. Lewis said in a telephone interview yesterday.

(...) To achieve spiritual enlightenment, he advocated extreme physical activity, including weight lifting, distance running and swimming."

En pitänyt Sri Shinmoyta gurunani -
tai toisaalta "guru", opettaja voi olla kuka tahansa kohtaamani jos vain osaan olla avoin.

Sri Shinmoy on poissa. Siispä hän ei enää ole täällä.

Vai onko sittenkin? Kysymys palautuu ihmiskäsitykseen.

Käytin ilmaisua viittaamaan (epäsuorasti) siihen tosiasiaan että se tietoisuus josta käytettiin nimeä Sri Shinmoy ei ole enää läsnä kehossa, jossa hänet totuttiin 76 vuoden ajan kohtaamaan.

Kokonaan toinen juttu on, eksistoiko kyseinen tietoisuus enää lainkaan. Materialisti redusoi tajunnan aivojen sähköfyysiskemialliseksi (tilapäiseksi) ominaisuudeksi. Muitakin kantoja on.

- - -

Onko perusteltua ajatella ihmistä upeana ja ihmeellisenä olentona joka halutessaan kykenee tuomaan taivasta maan päälle?

Maailmaa ja itseäkin tarkasteltaessa valitettavan usein tuo halu näyttää kuitenkin puuttuvan.

Voisiko ajatella, että se on olemassa kaikilla ainakin välillä ja monella useasti? Ehkäpä on mahdollista että joidenkin koko elämä on taivaan tuomista maan päälle?

On toki niin, että tuo halu puuttuu monelta turhan usein. Ehkä voi sanoa että tuo halu puuttuu jokaiselta joskus - äärimmäisenä esimerkkinä Nasaretin mies. Hänelläkin oli epäilyksen hetkensä Getsemanessa; "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois.” (Luuk22:42). Toisaalta hän toteaa samassa jakeessa ”Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”

Lopulta kyse on vain siitä miten haluamme asioita painottaa. Minä korostan ihmiskuvassani positiivista ulottuvuutta, katson että positiivinen käsitys ihmisen mahdollisuuksista on realistinen ja katson että tämä painotus eheyttää ihmistä ja kantaa eteenpäin.

Joku toinen korostaa negatiivista ulottuvuutta; ihminen on perinpohjin turmeltunut ja pahan pauloissa rimpuileva olento. Kristinuskon viitekehykseen sitoutuva kytkee tämän tyypillisesti armon käsitteeseen ja ajattelee että vain se kantaa eteenpäin.

Minusta negatiivisen ulottuvuuden painottaminen ei ole eheyttävää. Psykologisesti ilmaistuna: minä olen jungilainen. Ja tämä ei sulje pois armon käsitettä.

- - -

Jaloa on pyyteetön toiminta lähimmäisen puolesta; ei velvollisuuden tunnosta, ei pakosta, ei palkkion toivossa tämän- tai tuonpuoleisessa. Jaloa on lähimmäisenrakkaus.

Sri Shinmoy kosketti monia. Tributes to him.

-gs

Kuinka onnistua?

Tytön kanssa ihailtiin hevoskuvia tietokoneelta ja googlen kuvahakuhan niitä helposti löytää. Täältä löytyi kivoja hevoskuvia ja muitakin eläimiä ja joka kuvan ohessa mietelausekin (kuvaa klikkaamalla uusi kuva).

Tämän poimin:

"To know that even one life has breathed easier because you have lived,
that is to have succeeded."

Ralph Waldo Emerson

-gs

(kuva http://www.hedweb.com/animimag/horserun.htm)

Lapsi on...

Mikä olisi sopiva aikatavoite Ålandin juoksuun?

Voisin miettiä kuinka kovaa jaksan juosta puolikkaan kun yksi on alla. Eilinen 1.33 ei ollut mikään lopullinen raastojuoksu, vaan paukkuja jäi vielä. Siispä ehkä 1.38 -tasolla homma voisi toimia, joten negatiivinen splitti -idea merkitsisi ensimmäisen juoksemista 1.40 -tasolla ja tämähän tarkoittaisi 3.18 -loppuaikaa. Ja sehän tarkoittaisi koko matkalle keskimäärin noin 4.41 min/km -vauhtia eikä siis ollenkaan mitään ihmeellistä. Mutta ajatusleikkinähän voi leikkiä mitä vain.

-gs, ...terve kun se leikkii

I'm a Believer

Koimme olevamme etuoikeutettuja saadessamme viettää viikonlopun todellisessa perinneympäristössä - Saimaan rannalle noin 90 vuotta sitten perustetulla vanhalla maatilalla. Pihapiiri huokui historiaa ja tuntui kuin kotiseutumuseossa olisi. Saatan paikasta jonkun kuvan blogiini laittaa hieman myöhemmin.

- - -

Tänään sitten ajelin Pieksämäelle ja puolimaratonin tempaisin. Keli oli minun maun mukainen - muutama aste lämmintä ja lähes tyyntä. Minulla oli kisaan kolme eri tasoista tavoitetta;

1. Minimitavoite saavuttaa SB, siis kauden paras (= alle 1.36)
2. Hiukan kovempi tavoite saavuttaa kauden tavoite, jonka puolimaratonille viime syksynä asetin (= alle 1.35)
3. Hyvin sujuneiden harjoitusten myötä ajatus 4.30 min/km -vauhtisesta puolikkaasta tuntui myös mahdolliselta (= noin 1.34.30)

Startti tapahtui klo 10.30 ja alkukiihdytyksen jälkeen vauhti tasaantui pian 4.20 - 4.30 -tasolle. Väliajat osoittivat, että menin alle 4.30 -vauhtia ja kun juoksu tuntui helpolta, annoin mennä samaan tahtiin mahdollisimman rennosti. 4-5 kilometrin kohdalla jostakin takaa rinnalleni ilmestyi kovakuntoisen näköinen ikämies, jonka tahti vaikutti sopivalta ja liimauduin hänen kyytiinsä. Juoksimme rinnakkain reipasta tahtia ja vauhti nousi alle 4.20 -tahtiseksi. Väliaikoja laskeskelin ja vertasin niitä mielessäni 4.30 -vauhtiseen juoksuun. Homma alkoi vaikuttaa siltä, että tänään kulkee ja tavoitteet täyttyvät.

Kympin väliaika tuli vastaan 43.31, mikä on sekunnin kovempaa kuin tämän kesän ainoa noteeraukseni kympin kisassa. Siinä valossa siis varsin kovaa mentiin. En kuitenkaan huolestunut, sillä juoksu tuntui edelleen hyvältä. Tässä kohtaa laskeskelin että pieni väsyminenkin mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen.

Vähän ennen 11 kilometrin kohtaa nousun jälkeisessä myötäleessä vauhtini kiihtyi kuin itsestään 4 min/km -tasolla, jopa allekin. Askel tuntui rullaavan mukavasti joten annoin mennä - tasaisella pyrin kuitenkin taas tasoittelemaan ja niinpä 12 km tuli vastaan ajassa 52.17 - kilometri siis meni aikaan 4.12 (1.29 -vauhtia puolikkaalla). Jälkikäteen ajateltuna tämä saattoi olla virhe ja kenties söi hieman loppuaikaa.

12-14 väli tasoittui edelleen, nousustakin johtuen ja sujui 4.28 -vauhtia. 14-16 sujui taas aavistus kovempaa, 4.18-vauhtia. 16-18 mentiin 4.25 -tahtiin ja tässä kohtaa laskeskelin että 1.32 -tasoinen aika on mahdollinen. Seuraava km oli kuitenkin pikku mäestä huolimatta luvattoman hidas (4.47) ja niinpä 19 km kohdalla aikaa oli kulunut 1.23.30. Taas laskeltiin - 2.1 km maaliin, 4.30 vuhtia noin 9 min vielä joten not bad. Seurassani ollut ikämies jäi jälkeeni jossakin kohtaa tällä välillä.

Jouduin siis tekemään töitä yksin - yritin pitää askeleen herkkänä ja askeltiheyden riittävän korkeana. Seuraava kilometri vei aikaa 4.31 ja 20 km väliaika siis 1.28.00. Alle 1.33 on mahdollista päästä, ajattelin. 500 metriä ennen maalia kiihdytin askellusta ja ihan lopussa tein pienen spurtin.

Loppuajakseni tuli 1.33.00 (keskim 4.24 / km), johon olen hyvin tyytyväinen. Kauden paras koheni kolme minuuttia ja edellälistatut tavoitteet täyttyivät. Aavistuksen kismittää, ettei aika ole 1.32 -alkuinen... Seuraavalla kerralla sitten!

Noin minuutti jälkeeni tuli em. ikämieskin maaliin. Kättelin häntä hymyssäsuin ja kiitin hyvästä vetoavusta. 63 vuotta oli tällä teräsvaarilla ikää! Siinäpä on tavoitetta itsellekin - pysyä yhtä hyvässä kuosissa tulevina vuosina. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Ja se otsikon believer? Päkiällä, herkällä maakontaktilla, korkealla frekvenssilllä (= keskim 178 askelta minuutissa) - toimii minulla. Ja pitkät, hidasvauhtiset lenkit rakentavat perustaa. Kaksi kolmekymmentäkilometristä viimeisen kahden viikon aikana iskevät kuin miljoona volttia... 172 keskisykkeellä (max 177) menin ja juomavyötä käytin (yksi reilun desin juomapullo). Nautin mukanani olleen geelin ja juoman kympin kohdalla, järjestäjien juomia en ottanut.

Jalat tuntuivat ja tuntuvat hyvältä kisan jälkeen. Kyllä oli mellevä kotiin ajella Eppu Normaalin uusinta kuunnellen. Elämä on ihanaa ja juoksu upeaa - tästä on hyvä jatkaa kohti Åland Maratonia! Oikeastaan ainoa ongelma on miettiä, mikä olisi sopiva tavoiteaika siihen kisaan. Aiemmin ajattelemaani alle 3.30-tavoitetta sopii ehkä kiristää - ehdotuksia?

-gs

Lämpimiin vesiin

Isovanhemmat lähtivät ja nyt ollaan taas tytön kanssa kahdestaan. Lähdetään kohta kirjastoon ja sitten viihdeuimalan lämpimiin vesiin polskimaan. Kyllä tämä työolot voittaa :)

Runner's World tuli juuri eka kertaa postilaatikkoon noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Innostuin tilaamaan kun on tuo dollari sen verran alamaissa euroon nähden että vuosikerran hinta jää alle 40 euron (36 e).

-gs

So why do "normal" people get tattoos?

BBC:n uutisessa pohditaan, kuinka aiemmin niin pahamaineisista tatuoinneista on tullut salonkikelpoisia, "normaalien" ihmisten juttuja. (Lainausmerkit BBC:n uutisessa, ei minun kannanottoa mihinkään suuntaan). Itse en ole tatuoinneista innostunut enkä ainakaan tällä hetkellä osaa ajatella niistä jossakin vaiheessa kiinnostuvani.

- - -

Levätessä kunto nousee, sanotaan. Ainakin tänään on tuntunut siltä; eilisen lepopäivän jälkeen tämänpäiväinen kevyt 7.5 km lenkki tuotti hyvän tuntemuksen lisäksi juoksuindeksiksi 64, korkeimman mitä kertaakaan aiemmin olen Polarin RS800sd:llä saanut. Taulukon mukaan tuo arvo lupailee niin kovia aikoja kympistä maratonille etten niitä vielä ihan realistisina pidä. Sunnuntaina sitten mitataan puolimaratonkunto. Nyt vaan maltilla kohti sitä kisaa...

-gs

"Notes on the Rubik's Magic Cube..."

Sain Ruotsissa asuvalta tätiltäni pienen värikkään kuution 80-luvun alussa. Sitä piti ihmetellä oikein kovasti. Rubikin kuutiossa kerrotaan olevan 43 252 003 274 489 856 000 erilaista asentoa. Ja yhtä niistä koetin kovasti etsiä yli 25 vuotta sitten. Suomen kuvalehti pelasti pälkähästä julkaisemalla ratkaisun. Tämä ei minulle ja kaverilleni riittänyt, sillä halusimme tulla paremmiksi. Kehittelimme omia kaavoja ja tilasimme Akateemisesta kirjakaupasta David Singmasterin "Notes on the Rubik's Magic Cube" -kirjan. Kehityimme varsin näppäriksi kuution pyörittäjiksi. Parhaimmillaan kuution värit saatiin järjestykseen alle 20 sekunnissa ja kymmenen sarjoissa keskimääräinen ratkaisuaika painui 40 sekunnin tuntumaan. Intoilimme jopa oman kirjan kirjoittamisesta - kuution täydelliset ratkaisuohjeet sekä optimointikaavat nopeaan ratkaisuun. Teimme kymmeniä sivuja pitkän käsikirjoituksen jota emme sitten koskaan kirjakustantamoon lähettäneet. Käsikirjoitus jäi kesken kun muut jutut alkoivat kiinnostaa enemmän. Rubikin kuutio - niin värikäs ja kiehtova kuin se yli 43 triljoonine mahdollisuuksineen onkin, ei teini-ikäisen pojan mielessä vedä vertoja tytöille.

Unkarissa, Rubikin kuution kehittäjän kotimaassa, on taas kisattu kuution ratkaisun maailmanmestaruudesta. Japanilainen Yu Nakajima voitti mestaruuden ja 5000 euron palkinnon ratkaistuaan kuution viisi kertaa keskimäärin 12.46 sekunnissa.

- - -

Juoksurintamalta kuuluu ihan hyvää. Kävin eilen juoksemassa 15 kilometriä niin että ensimmäiset 8 kilometriä vedin kevyesti 5.30 -vauhtia ja loppupätkän 7 kilometriä rennon vauhdikkaasti 4.36 -vauhtia. Juoksu tuntui kulkevan oikein mukavasti. Ennen sunnuntain puolimaratonia ohjelmassa on vain muutama kevyt lenkki - periaatteessa vain lepäillään ja annetaan kunnon nousta. Kevyt verryttelyjuoksu pitää vain juoksutuntumaa yllä.

-gs

(kuva 1 http://www.rubiks.com/,
kuva 2 http://www.amazon.com/Notes-Rubiks-Magic-David-Singmaster/dp/0894900439)

Kolme viikkoa Ålandiaan

Tyttö kerhossa ja tässä ihmettelen lähtisikö lenkille. Ankara vesisade näyttää pitävän mukavuudenhaluisen sisätiloissa... Itse asiassa juuri nyt ei sada. Lauantaina vedin 30 km TV-pitkän noin 2.45, lopussa kokeilin vähän maratonvauhtista sekaan - kunto tuntuisi kehittyvän mukavasti. Testasin samalla uuden juomavyön sekä Lidlin edullisen urheilujuoman - pelittää kyllä. Ei tämän filosofisempaa tällä(kään) kertaa.

-gs

Kompensaation toivossa

Juoksuharjoittelun yksi keskeinen idea perustuu siihen, että harjoituksen myötä keho hetkellisesti ikään kuin sysätään pois tasapainosta. Levon aikana tapahtuu palautuminen ja tällöin suorituskyky nousee korkeammalle tasolle kuin se oli ennen harjoitusta. Tätä kutsutaan kompensaatioksi. Paradoksaalisesti kunto laskee harjoituksen aikana ja nousee levon aikana. Toisaalta jos lepo jatkuu liian kauan, kunto kääntyy laskuun ja toisaalta jos rasitus on liian kauan liian kova, keho voi joutua ylirasitustilaan, josta toipuminen voi kestää viikkoja, joka kuukausia. Haaste on löytää sopiva tasapaino harjoituksen ja levon välillä.

Eilen innostuin tekemään vetoharjoituksen radalla; 5 x 2000 m 2 minuutin palautuksella 8.25 - 8.50 välille eli tuollaista puolimaratonia hieman kovempaa vauhtia. Sunnuntaista lähtien onkin tullut juostua melko paljon; su 30 km, ti 10+10 km, ke 14 km joten tänään välipäivä oli paikallaan.

Tytön kanssa kävimme päivällä kirjastossa - tervetullutta vaihtelua itsellekin kun ei niitä samoja kirjoja tarvitse liian moneen kertaan lukea. Kirjaimia ihmeteltiin sitten kotona herra Hakkaraisen aakkoskirjasta - itse asiassa ne on tytölle jo tutut vierasperäisiä äksää, tsetaa, tuplaveetä ja ruotsalaista oota lukuunottamatta. Ja gee, dee, cee ja ähävä on myös vielä hakusessa. Toisaalta hän on 3 v 2 kk joten asialla ei todellakaan ole mikään kiire.

Shoppailtua tuli sen verran, että ostin itselleni uuden juomavyön - pitkille lenkeille ja ehkä pitkiin kisoihinkin (puolimaraton ja maraton).

-gs

(juomavyö: http://www.badminton.ch/domains/sport_modulpark_ch/data/Catalog/5231/adidas_belt_mittel.jpg, kirjan kuva: http://ok.otava.fi/content_images/p000193l.jpg)

Vesi vanhin voitehista...

Kävimme kylpylän ja uimahallin yhdistelmässä (=viihdeuimala) tytön kanssa polskimassa. Kyllä nyt neidille päiväunet maistuvat! Tein vähän vesijumppaa jaloilleni ja porealtaassa makoilin niin että nyt jalat tuntuu viime juoksutreeneistä oikein hyvin palautuneen - niin hyvin että saatanpa innostua iltasella juoksemaankin... Tehdään nyt sitten määrää kun jalat tuntuu hyvin kestävän ja treeni muutenkin maistuvan ja kevennetään hiukan ennen 14.10. puolimaratonia.

-gs




(kuva http://www.spiritualarts.org/images/healingImage.jpg)

Juoksin

Pitkästä aikaa tein kaksi juoksulenkkiä samalle päivälle - päivällä tytön ollessa kerhossa kävin juoksemassa maastossa 10.5 km kevyesti (1.01) ja vielä iltasella rouvan tultua työmatkalta heitin 10 km lenkin asvaltilla aavistuksen päivän versiota kovempaa (51 min). Pari kolme pyrähdystä tein ja ihan mukavalta tuntui. Hieno keli juosta! Lyhythihainen paita ja pitkät trikoot sopiva varustus molemmissa juoksuissa.

Sunnuntain pitkä lenkki tuntuu vielä hiukan jaloissa, huomenna on välipäivän paikka - kenties punttisalilla lihaskuntoa...

-gs

Koti-isän arkea

Rouva on kaksi päivää työmatkalla, joten ollaan tytön kanssa kaksistaan. Kävin hänen kanssaan tänään hammaslääkärissä. Viime viikolla hammashoitolan tarkastuksessa paljastui kaksi reiän alkua poskihampaissa - kyllä harmitti! On yritetty hampaista huolta pitää ja silti... Hammaslääkäri, suunnilleen samanikäisen tytön äiti, suhtautui asiaan erittäin ystävällisesti. Kurkisteltuaan tytön suuhun totesi, ettei hän ala näin pienen lapsen hampaita paikkailemaan. Seurauksena olisi elinikäinen pelko hammaslääkäriä kohtaan. Ja minä kun olin jo henkisesti asennoitunut, että luvassa saattaa olla tuskallinen keikka. En kuitenkaan tytölle mitään kuvia ennen käyntiä maalaillut - kunhan totesin että hammaslääkärissä käydään ja suuhun katsotaan.

Hammaslääkäri Virpin esityksen mukaan edetään nyt niin, että koetetaan pitää reiän alut kurissa hyvällä hoidolla ja katsotaan puolen vuoden kuluttua tilannetta uudestaan. Aiemminkin jos on tarvis. Ja jos tilanne kehittyy huonommaksi, hampaat paikataan. Nukutuksessa. Hyvillä mielin lähdimme kotiin. Ennen lähtöä tyttö sai vielä bonuksena valita kiiltokuvavalikoimasta itselleen yhden - nalleperhe retkellä oli mieluisin.

Kotona pidimme vielä pikku leikki- ja lukutuokion ja sitten olikin päiväunien aika ennen maanantaista muskaria. Vuoden verran on siellä käyty ja kyllä tyttö on siitä pitänyt!

Ja se juoksu ja operaatio Ahvenanmaa... Flunssa on ohi ja juoksu alkaa taas vähitellen kulkea, luojan kiitos. Eilen tein melkoisen kovan lenkin, 30.5 km ja se tuntuu vielä hieman jaloissa. Huomenna päiväkerhon aikaan ohjelmassa noin 10 km palautellen. Ennen Åland Maratonia vielä yksi pitkä lenkki (25-30 km) sekä täysivauhtinen puolimaraton.

-gs

(kuva http://www.whitmancounty.org/PubHealth/images/oral_health/tooth.gif)