Tienviittoja tietoisuuden avaralle kentälle

Aito "gnosis" tai tieto Jumalasta on tietämisen ja ei-tietämisen vastakkainasettelun tuolla puolen. Se on kaiken tiedon ylittämistä. Automaattisesti miellämme (olemme ehdollistuneet, oppineet ajattelemaan) tiedon ja tietämisen dualistisesti subjektin (tiedostava minuus) ja objektin (tiedostettava asia, ilmiö, kohde) välisenä suhteena. Tietäminen on subjektin ajattelun ja objektin vastaavuutta, ei-tietäminen on ei-vastaavuutta. Pidän tätä ajatteluvirheenä. Tähtään dualistisen harhan tuolle puolen - tietämisen ja ei-tietämisen ylittävään näköalaan. Siinä ei-dualistisessa maisemassa subjekti, objekti ja tietämisen prosessi on tietoisuuden ikuinen nyt.

Nämä ovat vain käsitteitä, jotka viittaavat johonkin suuntaan. Voin näyttää tällaisenkin tienviitan: tietoisuus tulee itsestään tietoiseksi sinun ja minun persoonassa. Persoona on Tietoisuuden ilmenemistä ja reflektiota ja se "sijaitsee" Tietoisuuden kentässä. Kartta tai maisema, jossa tienviitat, ihan jokainen niistä "sijaitsee", on Tietoisuus tai Jumala tai Kaikki tai Yksi. Muista taas: nämä kaikki vain käsitteitä, jotka osoittavat suurimpaan mahdolliseen Ideaan joka realisoituu koko ajan nyt-hetkessä. Suurinta mahdollista Ideaa ei voi redusoida käsitteiksi, sitä ei voi ottaa käsitteellisesti haltuun. Idea on siis... käsittämätön. Käsitätkö?

Alussa, ennen alkuräjähdystä, singulariteettia, oli Tietoisuus, tai ehkäpä olisi parempi puhua potentiaalisesta Tietoisuudesta, joka "päätti" realisoitua, toteuttaa itsensä, siis tulla tietoiseksi itsestään. Pam. Big bang. Nämäkin ovat vain käsitteitä, jotka viittaavat mysteeriin joka on luonteeltaan lausumaton. Ytimessä on siis ajatus tietoisuudesta, jonka sisältöä kaikki on viimeistä piirtoa myöten.