lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Insinöörin viisaus ja ikävän olemus

Kelit ei vauhtijuoksuharjoitteita juuri nyt suosi - uutta lunta tuli kymmenisen senttiä viime yön aikana. Onneksi tein eilen tempojuoksun (pk-vauhdilla 10 + vk-vauhtia 4.5 + 0.5 verryttelyä) ja tänään otankin rennosti - joko kevyt 10 tai kokonaan välipäivä. Huomenna olisi pitkiksen vuoro, kolmisen tuntia juoksua olisi paikallaan tässä kohtaa, kolme viikkoa ennen h-hetkeä, Pariisin maratonia.

- - -

Käytiin tuossa koko porukka uimassa. Tyttö halusi äitinsä kanssa naisten puolelle, joten istuin itsekseni höyrysaunassa, suljin silmäni ja kuuntelin höyrykoneen kohinaa. Rauhallista. "Ikävä on rakkautta", kuulin jonkun sanovan. Joku isä oli saunassa kolmen lapsen kanssa ja jutteli jostakin.

Uimisen ja saunomisen jälkeen odottelin kahviossa ja selailin Seura-lehden tammikuun numeroa. Artikkeli Jorma Ollilasta. Mikä teki hänestä viisaan - tai ainakin niin pätevän että hänet valittiin Euroopan viisaiden ryhmän varapuheenjohtajaksi? Jutussa esiintyi mm. hänen serkkunsa, Markku Ollila, jonka lausunnoista jäi mieleen päällimmäiseksi tämä:

Mistä insinöörin viisaus tulee?

Insinöörin viisaus tulee siitä, että jossakin vaiheessa hän huomaa ettei tutkinnossa olekaan mitään ihmeellistä ja muuttuu sitten pikku hiljaa humanistiksi.

-gs

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Insinööri ja humanisti samassa pakkauksessa ei kuulosta hassummalta kokoonpanolta.

Insinööri + sairaanhoitaja on yleinen yhdistelmä pareissa. Ennen kuin kukaan alkaa siitä kehitellä teorioita, kerron lukeneeni että insinööreille ja sairaanhoitajille on ollut perinne järjestää yhteisiä juhlia opiskeluaikana. Sieltä on moni löytänyt tulevan elämänkumppaninsa.

Jäin miettimään tuota lausahdusta "Ikävä on rakkautta". Ensin luin sen mallilla: Minulla on ikävä rakkautta, mutta sitten huomasin että se voi tarkoittaa myös että ikävä eli kaipaus on rakkautta... Mitähän sillä oikeasti tarkoitettiin?

gnothi seauton kirjoitti...

Niinpä. Kun asiaa miettii, niin taitaapa se humanistinen ulottuvuus olla tasapainoisen ihmisyyden välttämätön elementti.

Ikävästä; tosiaankin havahduin tuohon lauseeseen ja ymmärsin että siinä oli kyse siitä, mistä ikävä johtuu. Kuulosti ytimekkäältä.

-gs