Käyvin tytön kanssa korvakontrollissa. Hyvin antoi neiti korviin kurkistaa, vaikka muutamaan kertaan totesikin että "kutittaa".
Kuukauden takainen antibioottikuuri oli purrut, pitää kuitenkin vielä seurata mahdollisia oireita. Nuoren oloinen lääkäri hoiti tarkastuksen, taisi olla vielä opiskelut kesken. Tosin vastavalmistuneet vaikuttavat yhä vaan nuoremmilta kun itsellä kello käy vääjäämättä.
Autolle kävellessämme kysyin tytöltä, tuleeko hänestä isona lääkäri.
- Ei.
- No mikäs sinusta tulee?
- Hevostyttö ja laulaja.
Lääkärin jälkeen kävimme hakemassa rouvan töistä ja menimme lounaalle koko porukka. Kotona odotti iloinen yllätys - uusi Juoksija-lehti sekä ennen kaikkea varma kevään merkki, kauden juoksukisakalenteri, jota nyt tutkitaan hartaudella; missä ja milloin kisaillaan...
-gs
2 kommenttia:
Joskus katsellessani lapsia ajattelen heidän tulevaisuuttaan. Pysyykö maailma sillä tavalla liitoksissaan, että heillä on turvallinen tulevaisuus. Vai hajoaako kaikki hyvä itsekkäisiin käsiin. Minusta tuntuu, että se toisessa kirjoituksessasi mainitsema hintalappu maailman pelastamiseksi ei riitä. Ehkä ei riitä enää mikään. Ja silti niiden ehtojen alaisina on elettävä, mitkä meille annetaan. Onko heille töitäkään Suomessa? Miten voimme varustaa heidät epävarmaan tulevaisuuteen?
Niinpä - mikä olisi elämässä varmaa...
Vanhemmat voivat antaa lapselle rakkautensa. Siltä perustalta voisi ajatella rakentuvan tasapainoinen ihmisyys joka elämän turbulenssissa suunnan säilyttää.
-gs
Lähetä kommentti