Joulun jumalallinen yhtälö (Jesus Christ Superstar 2/2)

Mikä tai kuka oli tämä mies Nasaretista?

On olemassa useita erilaisia näkemyksiä ja osa näistä on keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Ihminen? Jumala? Nero? Ihmisjumala? Hullu? Syntien sovittaja? Roolimalli? Jumalihminen? Rakkauden lähettiläs? Uhri? Vallankumouksellinen?

Mikä ylipäätään oli Jeesuksen tärkein viesti? Miksi hän täällä eli?

Olen tutkaillut asiaa reilun viidentoista vuoden ajan ja parisen vuotta sitten päädyin seuraavaan käsitykseen. Jeesuksen tärkein opetus on Rakkauden merkitys kaikessa ja kaikelle; Hän kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä ja mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt 22:37). Tässä on huomattava, ettei kyse ole ”joko tai” –asetelmasta, vaan ”sekä että”; Jumalaa ja lähimmäistä. Ja kuka on lähimmäinen? Jokainen. Rakkauteen sisältyy kaikki, sillä Jumala on rakkaus ja ”joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa (1. Joh 4:8 ).

Mikä tarkkaan ottaen oli tai on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus oli yhtä Jumalan kanssa (Joh. 10:30). Jeesus oli Jumalassa ja Jumala oli Jeesuksessa. Tai kuten 300-luvulta peräisin olevassa Nikaian uskontunnustuksessa todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta.

Jumalan ja Jeesuksen ykseyttä siis korostetaan. Toisaalta korostetaan Jeesuksen ihmisyyttä. Esimerkiksi luterilaisen kirkon 1500-luvulla laadittujen tunnustuskirjojen mukaan Jeesuksella tosin on yksi persoona, mutta kaksi luontoa – jumalallinen ja inhimillinen. Nämä kaksi luontoa eivät ole toisistaan erotettavissa eivätkä toisiinsa sekoitettavissa. Tässä kohtaa klassiseen kaksiarvologiikkaan sitoutuva järki isketään köysiin. Tai jopa kanveesiin. Logiikan tasolla on mahdotonta käsittää että luontoja on kaksi mutta kuitenkin yksi.

Mikäli kaksinaisesta luonnosta huolimatta pidetään kiinni Jeesuksen jumalallisuudesta ja otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä esitetyn määrityksen Jumalasta rakkautena, niin loogista on sanoa, että Jeesus on Rakkaus. Onhan Jeesus = Jumala = Rakkaus. Siis Jeesus = Rakkaus.

Pidetään tämä mielessä ja tarkastellaan Jeesuksen kenties radikaaleinta lausumaa, jokaiselle tuttua;

”minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6)

Tämä on radikaalia. Totuutta, elämää, tietä etsivä kohtaa Jeesuksen sanat, joiden mukaan Hän on vastaus. Ja vielä hämmästyttävämpää on Johanneksen evankeliumin jatko;

”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

Tämä lienee yksi UT:n eniten siteerattuja kohtia; Jeesus vastauksena, ainoana vastauksena.

Hämmentävää. Tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle, mutta perin hämmentävää vaikkapa muslimille tai hindulle tai buddhalaiselle tai monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Tämä on virallisena, oikeana pidetyn kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Perin hämmentävää.

Mitä tapahtuu, jos edellä kuvattuun yhtälöön nojautuen tarkastelemme uudestaan edellä lainattua Raamatun kohtaa? Yhtälön perusteellahan Jeesus on Rakkaus. Niinpä:

Rakkaus on Tie, Rakkaus on Totuus, Rakkaus on Elämä.

Ei kukaan pääse Jumalan luo muuten kuin Rakkaudessa tai Rakkauden kautta.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Miltä sydämessäsi tuntuu? Mitä järkesi sanoo?

Minun sydämessäni tämä tuntuu todelta ja oikealta. Minun järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is Love”, kuten Liverpoolin nelikko julisti.

Tämän valossa myös joulun ydintä voi pohtia toisella painotuksella:


Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Jospa tämä onkin kuva rakkauden syntymisestä? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä, sinusta ja minusta? Jospa siirrämme mielessämme seimen ja tallin sisällemme, sydämeemme? Tällä sisäisellä rakennustyömaalla voi tapahtua joulun ihme - meissä syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sydämessämme syntyy rakkaus.


Tulkoon joulun ihme todeksi,

-gs

The Real Temple

I

paita selkään
”sir, you need a room?”
liimautuneena
”taxi?”
temppeli näkyy
”sir?”
heti juna-asemalta
”please sir?”
riksalla
torin
”fresh fruits, sir?”
kuhisevan
”rolex, special price for you”
ohi ylös

temppelimäelle
käännös
kujalle
käännös?
”excuse me but…”
kohti aurinkoa
”sir, this is the
right place”

vaatimattoman talon eteen
“exuce me but”
ovi avoinna
”sir, just step in please”
hämärää ilmaa
leikkaava
valokiila osuu
lattialla istuvaan
mieheen

lähemmäksi
arkana
avaa silmänsä
tarttuu käsiini
vetää minut lempeästi
alas
painaa otsansa
otsaani vasten
”relax
i’m just an
ordinary man”

ulkona haukkuu koira

II

mies iätön
katsoo lempeästi
”looking for the temple?
buddha?
christ?
truth? wisdom?”

mies iätön
vanhus?
hymyilee
“the temple
the real temple
the only real temple
is right here”

koskettaa rintaani
“it’s in your
heart”

”yes but…”

”the peace
the wisdom
the love you
hunger for
wait for
you
in there”

“yes but…”

”and to get in,
to get in”

”yes?”

”you have to be
small enough
humble enough
to enter the
inner temple”

“yes”

“and in that very
temple
you will meet
the eternal
light”

räpyttelen silmiäni
kirkkaassa
valossa

hotellihuoneessa
teetä
hedelmiä

III

temppeli kylpee
auringossa
täynnä valoa
totuutta
rakkautta
ulkona musta
joulukuu

temppeli
ei-kenenkään
maalla
ulkona musta
märkyys
ei-kukaan
hymyilee
sydämen temppelissä

-gs




(kuva http://www.scborromeo.org/images/temple.jpg)

Osallistun runotorstain 28. haasteeseen - tarina.

Kotimaani

Kotimaani ompi Suomi,
Suomi armas synnyinmaa.
:,:Siellä valkolatva tuomi
ahon laitaa reunustaa:,:


Siellä ensi kerran kuulin,
lintuin laulun lehdossa.
:,:Siellä äiti hymyhuulin,
tuuditti mua kehdossa:,:

Siellä myöskin ensi kerran
lempi syttyi sydämiin.
:,:Liekö ollut tahto Herran,
kun se päättyi kyyneliin:,:


Siellä synnyin, sinne mieli,
palaa mailta maailman.
:,:Taaton maa ja maamon kieli,
Kuinka teitä rakastan:,:

trad.

(kuva Martta Wendelin)

Kirjavisa 2/2

Nyt voi olla hieman hankalampia mukana kuin edellisessä.
(edellisen puuttuvat vastaukset olivat muuten Hawkingin Ajan lyhyt historia sekä Couplandin Micro-orjat)

1. Once when I was six years old I saw a beautiful picture in a book about the primeval forest called True Stories.

2. Pakkasta on harvinaiset 18 astetta celsiusta ja sataa lunta ja sillä kielellä joka ei enää ole minun kieleni on tämä lumi qanikia, isoja lähes painottomia kiteitä, jotka tulevat tupruamalla ja peittävät maan kerroksella valkoista vitiä.

3. Physicist Leonardo Vetra smelled burning flesh, and he knew it was his own.

4. Maaemo, muinaisten kreikkalaisten Gaia, on ollut yleinen käsite kautta aikojen, ja siihen pohjautuva usko elää yhä suurten uskontojen rinnalla.

5. A.N. Whitehead sanoi, että koko eurooppalainen filosofinen perinne ”on vain joukko reunahuomautuksia Platonin teoksiin”.

6. Tämä ei ole tarina mahtavista uroteoista eikä myöskään pelkkä ”kyyninen selonteko”, ainakaan se ei ole tarkoitus. Tämä on siivu kahden ihmisen elämästä hetkellä, jolloin he kulkivat yhdessä tietyn matkaa samanlaisin toivein ja yhteisin unelmin. Mies ehtii yhdeksän kuukauden aikana miettiä kaikenlaista, korkealentoisista filosofisista teorioista vaivaisen soppalautasellisen himoitsemiseen – ihan vatsansa tilasta riippuen; ja jos hänessä on lisäksi hieman seikkailijan vikaa saattaa hän tänä aikana kokea jotakin sellaista mikä kiinnostaa muitakin, ja hänen sattumanvarainen kertomuksensa synnyttää jotakin nähtyjen muistiinpanojen tapaista.

7. Moraalin maailma on moninainen. Yhtäällä on myyttinen hyvän ja pahan taistelu kautta aionien, toisaalla tällä hetkellä yrityksissä ja erilaisissa yhteisöissä käytävä arvokeskustelu. Yhdelle moraali on kaukana, juhlallisen saavuttamatonta, toiselle se on arkista puhetta siitä, mitä kenellekin kuuluu, mitä yhdessä halutaan saavuttaa, mikä on ponnistusten päämääärä.

8. Oudointa ei ole se, mitä ei ymmärrä, mitä ei alunperinkään ole ymmärtänyt.
Oudointa on se, minkä luulee ymmärtävänsä, ja minkä ymmärryksen huomaa äkkiä kadottavansa. Tällöin itsestään selvästä tulee käsittämätöntä. Outous moninkertaistuu. Tämä voi tapahtua mille asialle, mille ilmiölle tahansa. Yksinkertaisinkin asia voi menettää pohjansa, muuttua kysymykseksi.

9. Tieteellä tarkoitetaan toisaalta luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien tietojen systemaattista kokonaisuutta (tieteellisen tutkimuksen tulokset) ja toisaalta tällaisten tietojen tarkoituksellista ja järjestelmällistä tavoittelua (tieteellinen tutkimusprosessi).

10. Psalmit kaikuvat kautta maan piirin.
Kuka todistaa Muhammedista? Hän itse.
Kristus haluaa mitätöidä todistuksensa.
Kun todistajat ovat sellaisia kuin ovat, heitä pitää olla aina ja kaikkialla ja surkeita.
Hän on yksin.

11. Yhä kauemmaksi minua johdatetaan
tuntemattomaan maahan.
Sen kamara käy kovemmaksi,
ilman kylmyys kannustaa yhä terävämmin.
Tuntemattomasta päämäärästäni saapuva tuuli
koskettaa kieliä
saaden ne väräjämään odotuksesta.
Yhä kysellen
saavun joskus perille,
sinne missä soi elämän viimeinen sävel –
kirkas yksinkertainen ääni
hiljaisuudessa.

12. Harvoin ehkä on kohtalo suosinut mitään kirjallista yritystä tekijän toivetta noudattaen niin kuin minun ”filosofian murujani”. Epävarmana ja pidättyväisenä kaikkien omien mielipiteiden ja itsekritiikin suhteen uskallan epäilemättä sanoa totuudessa pysyen yhden seikan tuon pienen kirjoitelman kohtalosta: se ei ole herättänyt mitään huomiota, ei minkäänlaista. Häiritsemättä on sen moton mukaisesti (”parempi hyvin hirressä kuin huonosti naimisissa”) hirtetty, hyvin hirtetty, kirjoittaja jäänyt riippumaan hirteen. Kukaan ei ole, ei edes pilan päiten, kysynyt häneltä, minkä vuoksi hän hirressä riippuu.

-gs

Kirjavisa 1/2

Mainioita tietäjiä olette, kiitos osallistumisesta!

Erityisesti Jukka, tui ja Tuomo ovat kunnostautuneet ja muillakin oikeita vastauksia!

Tässä tiedetyt:
1. Zen ja moottoripyörän kunnossapito - Robert M. Pirsig (tui, jukka, timo, tuomo)
2. Nainen ja apina - Peter Hoeg (jukka)
3. Da Vinci code - Dan Brown (tui, Jukka, tuomo)
4. Living History - Hillary Clinton (tui)
5. -
6. Elämäni - Bertrand Russell (jukka)
7. Uskollinen äänentoisto - Nick Hornby (jukka)
8. Olemisen sietämätön keveys - Milan Kundera (jukka)
9. -
10. Lady Chatterley's Lover - DH Lawrence (jukka)
11. Minervan pöllö - Georg Henrik von Wright (tui, tuomo)

5 ja 9 vielä hakusessa...

Julistan jukan voittajaksi!

Visan kakkososa luvassa pikimmiten!

Sitä odotellessa mm. Tuomolta löytyy uusi visa!

- - -

tuin ja lastenosaston innoittamana minäkin...

Kävin läpi kirjahyllyjämme ja poimin muutamia aloituksia.
Mistä kirjoista?

1. Irrottamatta vasemman käden otetta moottoripyörästä näen kellostani että se on puoli yhdeksän aamulla.

2. Lontoota lähestyi eräs apina.

3. Reowned curator Jacques Saunière staggered through the vaulted archway of the museum’s Grand Gallery.

4. I wasn’t born a first lady or a senator. I wasn’t born a Democrat. I wasn’t born a lawyer or an advocate for women’s rights and human rights. I wasn’t born a wife or mother.

5. Tähtitieteen yleisöluennollaan eräs tiedemies (mahdollisesti Bertrand Russell) kertoi kuulijoille, miten Maa kiertää Aurinkoa ja Aurinko puolestaan kiertää suurta, Linnunradaksi kutsuttua tähtijoukkoa. Luennon päätyttyä takarivin pieni mummeli pyysi puheenvuoron. ”Tuo mitä kerroitte on täyttä soopaa”, mummeli sanoi. ”Maapallohan on litteä levy, jota suunnaton kilpikonna kantaa selässään.” Tiedemies hymähti alentuvasti ja kysyi vuorostaan: ”Entä se kilpikonna? Mistä se saa tukea?” Mummelilla oli heti vastaus valmiina: ”Älkää olko nenäkäs, nuori mies. Kilpikonnahan saa tukea alla olevasta toisesta kilpikonnasta ja se taas seuraavasta kilpikonnasta. Niin se on!”

6. Kolme yksinkertaista mutta voittamattoman vahvaa intohimoa on hallinnut elämääni: rakkauden kaipaus, tiedon etsintä ja sietämätön sääli kärsivää ihmiskuntaa kohtaan. Kuin suuret tuulet nämä intohimot ovat heitelleet minua sinne tänne, oikukasta reittiä yli ahdistuksen syvän valtameren, aina epätoivon rajoille asti.

7. Elämäni viiden kaikkien aikojen ikimuistoisimman eron autiosaarilista aikajärjestyksessä:
1. Alison Ashworth
2. Penny Hardwick
3. Jackie Allen
4. Charlie Nicholson
5. Sarah Kendrew
Ne tekivät tosi kipeää. Laura, näkyykö sinun nimeäsi siinä joukossa? Ehkä onnistuisit kipuamaan kymmenen kärkeen, mutta viiden kipeimmän listalle sinulla ei ole asiaa; ne sijat on varattu sellaisille nöyryytyksille ja sydänsuruille, joita sinä et yksinkertaisesti pysty tarjoamaan.

8. Ainaisen palautumisen ajatus on salaperäinen ja Nietzsche on saanut sillä muut filosofit yleensä hämmenyksiin: ajatella, että kaikki toistuisi joskus jo kokemamme kaltaisena ja että toistuminenkin toistuisi loputtomiin! Mitä tuo sekava myytti yrittää sanoa?


9. Tänä aamuna heti 11.00 jälkeen Michael sulkeutui työhuoneeseensa eikä suostunut tulemaan ulos. Bill (Bill!) lähetti Michaelille todella helvetillisen ryöpytyksen sähköpostissa – ja vaahtosi Michaelin kirjoittamasta koodipätkästä. Michael käyttää oveen liimattua herttaisia sarjakuvapiirroksia muistuttavaa valikkoa ja on varmasti Talo Seitsemän herkkänahkaisin koodaaja – eikä sitä tyyppiä, joka kestää kritiikkiä.

10. Ours is essentially a tragic age, so we refuse to take it tragically.

11. ”Vasta hämärän langetessa aloittaa Minervan pöllö lentonsa.” Tunnetuilla sanoillaan Hegel tarkoitti, että vasta jonkin aikakauden lähestyessä loppuaan voimme ymmärtää sen tarkoituksen ja tosiolemuksen. Tämä pitää paikkansa niin yksilön elämänkaaresta kuin erottamistamme historian eri kausista.

-gs

kuvat
kuva1 http://www.pastis.org/Jade/nov02/litterature/LogoLPT.gif
kuva2 http://www.gono.com/adart/Good_Literature/Good%20Literature-1907-1.jpg

Jesus Christ Superstar 1/2

Andrew Lloyd Webber on kova jätkä. Säveltäjänero. Kolmetoista musikaalia. Lukuisia palkintoja. Hittejä.


Parikymppisenä hän teki yhdessä muutamaa vuotta vanhemman Tim Ricen kanssa rockmusikaalin, joka lienee maailman tunnetuimpia. Jesus Christ Superstar valmistui vuonna 1970. Se julkaistiin ensin albumina ja ensiesityksensä se sai Broadwaylla 12. lokakuuta 1971. Esitykset käynnistyivät myös Lontoon West Endillä 1972. Webber oli kahdenkymmenenkolmen ja Rice kahdenkymmenenseitsemän ikäinen. Musikaalin sanotaan ratkaisevasti muuttaneen musiikkiteatterin muotoa.

Vuonna 1973 musikaalista tehtiin elokuva, jonka muuten juuri katsoin ja joka tämän tekstin kirjoittamiseen innoitti. Vuonna 1980 musikaalista tuli West Endin pisin yhtäjaksoinen esitys – 3 358 esityskertaa. Vielä nykyään esitys on samaisella listalla viidentenä – edelläolevista neljästä musikaalista kolme on Webberin käsialaa; Cats, Starlight Express, The Phantom of the Opera.

Osa uskonnollisista ryhmistä tuomitsi Superstarin jyrkästi ja Etelä-Afrikassa esitys kiellettiin kokonaan. Kriitikoiden mukaan musikaali piirtää liian sympaattisen kuvan Juudaksesta. Suurin närkästys aiheutui kuitenkin Jeesuksen inhimillistämisestä. Musikaalissa ei esitä Jeesuksen ylösnousemusta, vaan se päättyy ristikuoleman mollitunnelmaan. Uskonnollisia tunteita kuohutti varmasti Ricen kynästä lähtenyt lyriikka – esimerkiksi hitiksi nousseessa Superstarissa kysytään;

Jesus Christ
Jesus Christ
Who are you? What have you sacrificed?
Jesus Christ
Superstar
Do you think you're what they say you are?
(…)
Did you mean to die like that?
Was that a mistake or
Did you know your messy death
Would be a record breaker?

On kuitenkin syytä huomata kappaleen päätös;

Don't you get me wrong, now Don't you get me wrong
Only want to know
Only want to know


Musikaalin todellinen helmi on Maria Magdaleenaa esittävän Yvonne Ellimanin tulkinta laulusta ”I Don’t Know How To Love Him”. Laulussa Maria pohtii suhdettaan Jeesukseen.

I don't know how to love him
What to do, how to move him
I've been changed, yes really changed
In these past few days
When I've seen myself
I seem like someone else

Kuka, mikä oli tämä mies? Mikä on Hänen roolinsa, suhteensa ihmiselämään?

(jatkuu...)

-gs

katso

katso
olen alfa ja omega
se sanoi
heijastan itseni yön
unessa
se sanoi
kuka puhui?
kuka kuunteli?
kuu vaiti
katson sormea
se sanoi
herää

Runotorstain aihe: Päivä päivältä muistutan itseäni entistä enemmän

Vapaasti naura itsesi terveeksi

Missä määrin ympäristö determinoi ajattelua?


Missä määrin aivojen rakenne determinoi ajattelua?

Missä määrin geenistö determinoi minuutta?

Kuinka staattínen, annettu ihminen DNA on?

Yleisesti vallalla oleva käsitys on, että ihminen on viimeistä piirtoa myöten ympäristön ja geenistön tuote. Tämä katsotaan ulottuvan ihmisyyden kaikille tasoille - keho, mieli, minuus...

Mitä tämä merkitsee tahdon vapauden ajatukselle?

Materialistin näkökulmasta tahdon tai ajattelun vapautta on vaikea löytää; negatiivisuus, pessimismi ja masennus johtuvat ympäristöstä ja viime kädessä aivoista, aivojen kemiallisesta epätasapainosta - tilanne voidaan materialistin mielestä parantaa korjaamalla aivojen kemiallinen tilanne sopivalla lääkityksellä.

Materialistin näkökulmasta medikalisoiva suhtautuminen ajattelun, mielen ja kehollisen tason ongelmiin on luonnollinen ratkaisumalli. Yhydysvallat lienee maailman medikalisoitunein yhteiskunta, jossa esimerkiksi lapsetkin syövät varsin yleisesti masennuslääkkeitä.

Henkisestä ihmiskäsityksestä käsin ajateltuna ihminen voi tehdä aitoja valintoja - ihminen voi muuttaa perusasennoitumistaan itseensä ja todellisuuteen. Ihminen on vapaa olento, joka voi tehdä hyviä ja rakentavia tai vähemmän rakentavia valintoja. Henkisen ihmiskäsityksen valossa on luonnollista ajatella, että ihminen on vastuussa teoistaan. Materialistinen ihmiskäsitys johtaa loogisesti loppuun asti sovelluttuna johtopäätökseen, jonka mukaan ihmistä ei voi pitää vastuullisena teoistaan. Esimerkiksi rikollinen toimii niin kuin toimii, koska geenistö ja ympäristö determinoivat hänet toimimaan tietyllä tavalla. Materialistisen ihmiskäsityksen puitteissa ihmisellä ei näytä olevan vapautta.

Mielenkiintoisia näköaloja ajattelun vapauden ja geenistön suhteeseen avaa biokemian professori Kazuo Murakamin työ. Karamuo on varsin arvostettu tutkija - häntä pidetään yhtenä Nobel-kandidaattina. ja hänen mukaansa ihminen voi asenteellaan ja ajattelullaan vaikuttaa geeneihinsä – ihminen voi aktivoida tai jättää aktivoimatta geenejänsä. Positiivisesti ajattelevalla ihmisellä tietyt geenit aktivoituvat – lääketieteen ammattilaisten odotusten vastaisesti. Vastaavasti jos ihminen ajattelee negatiivisesti, samaiset geenit pysyvät inaktiivisina.

Murakami on työskennellyt mm. stand-up koomikoiden kanssa ja tutkinut mitä koomisen esityksen jälkeen geenistössä tapahtuu. Tutkimusten mukaan ainakin 23 geeniä aktivoitui ja näistä 18 merkitys tunnetaan. Ne vaikuttavat mm. elimistön puolustusjärjestelmään ja solun sisäiseen signaalien kulkuun.

Murakamin keskeinen teesi on, että ihmisen tapa suhtautua itseensä ja elämäänsä vaikuttaa merkittävästi ihmisen DNA:n toimintaan eri tilanteissa. Hänen tutkimuksiinsa nojaten voidaan jopa väittää, että ihminen voi tehdä uuden minän, uuden minuuden muuttamalla asenteitaan ja ajattelutapojaan. DNA ei determinoisi minuutta, vaan minuus ja ajattelu voi vaikuttaa DNA:han, millä puolestaan on positiivisia seuraamuksia kehollisen terveyden tasolla.

Joko naurattaa?

-gs

Murakamin tutkimukseen liittyviä linkkejä
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=4178
http://www.sunmark.co.jp/eng/07/synopses_02.html

Kuvat
kuva1 (dna) http://www.hsc.usf.edu/FAMILY/research/dna%20and%20skeleton.gif
kuva2 (nauru) http://www.terradaily.com/images/human-laughter-bg.jpg

Uskonnoista

Leegion blogissa on julkaistu monta hyvää kirjoitusta, joissa on kuvattu uskonnon ja uskonnollisten yhteisöjen varjopuolia.

Olen monesti pohtinut uskonnon merkitystä.

Katson, että uskonnon avulla ihminen voi hahmottaa suhdettaan Jumalaan, tuonpuoleiseen, ihmisyyteen, lähimmäiseen. Uskonto ei siis ole itsetarkoitus, sillä ei ole itseisarvoa, vaan se on väline.

Uskonto on kuin tikapuut, joita joku voi käyttää ylettyäkseen jonnekin - joku toinen saattaa päästä samaan paikkaan muulla keinoin.

Uskontovastaiset ihmiset saattavat vaatia uskontojen kieltämistä. Heidän mielestään maailma olisi parempi paikka ilman niitä. Ymmärrän tämän kannan, mutta olen toista mieltä.

Uskontoa niin kuin tikapuita tai vaikkapa kirvestä voi käyttää rakentavasti tai väärin; kirves on mainio halonhakkuussa mutta väärinkäytettynä tuhoisa. Pitäisikö siis kirveet kieltää?

Autolla pääsen paikasta A paikkaan B kätevästi. Toisaalta autolla on moni ajanut ihmisen päälle - pitäisikö siis autot kieltää?

Uskonnot ovat oikeinkäytettynä apuvälineitä transsendenssin hahmottamiseen mutta väärinkäytettynä ne voivat toimia esimerkiksi alistamisen välineenä.

Pitäisikö siis uskonnot kieltää?

-gs
(kuva http://www.vatican.va/liturgy_seasons/holy-week/holy-week2003_en.html(

Sola fide, sola scriptura? *)

Hiihtokelit tuli ja hiihtokelit meni. Hiihdon ystävänä tapahtunutta harmittelen. Filosofiaani kuuluu olla valittamatta - joten jotakin positiivista kai tässäkin voisi olla nähtävissä... Eipä vain heti tule mieleen...

No nyt keksin! Pohjavesitilanne kohentuu näillä keleillä. Näin olen asiantuntijalta kuullut. Perheen asiantuntijalta.

- - -

Viimeisen parin viikon aikana olen käynyt mielenkiintoista keskustelua mm. ihmis- ja todellisuuskäsityksestä sekä uskon ja tiedon suhteesta. Kaikki sai alkunsa eräästä viestistä, jossa väitettiin elämän olevan vaarallista ja sen päättyvän "väistämättä kuolemaan". Tähän en tietenkään malttanut olla tarttumatta. Totesin, että

"käsitys elämästä ja kuolemasta ja niiden suhteesta subjektiiviseen tajuntaan ei ole ihan näin yksioikoinen. Tai sanokaamme, että esittämäsi edustaa erääseen todellisuus- ja ihmiskäsitykseen perustuvaa ajattelutapaa.Yhtä hyvin voisin sanoa, että elämä on ihmeellistä ja ihana seikkailu ja että kuoleman jälkeen se muuttuu vain paremmaksi."

Tästä käynnistyi ajatustenvaihto, joka jatkunee vielä.

- - -

Luin hiljattain Martti Lutheria käsittelevän kirjoituksen. Siinä todettiin Lutherin vedonneen Raamattuun - "paavi ja kirkolliskokoukset voivat erehtyä, mutta Raamattuun voimme luottaa". Vanha tuttu sola scriptura -idea siis. Ehkä Luther on oikeassa.


Mieleeni tuli kuitenkin, että eihän se Raamattu ole taivaasta tupsahtanut. Se on kirkolliskokousten ja paavien määrittelemä ja valitsema kirjoitusten kokoelma. Ja jos Lutheria on uskominen, niin mikä takaa kaanonin määrittely- ja muokkausprosessin oikeellisuuden? Rautalangasta: jos (kun) paavi ja kirkolliskokoukset ovat erehtyviä, niin kuinka Raamattu voisi olla erehtymätön?


Fundamentalistin vastaus tässä kohtaa lienee: Pyhä Henki on ohjannut Raamatun kirjoitusten kokoamis- ja editointityötä. Fundamentalistilta voisi edelleen kysyä: kuinka sitten esimerkiksi katolisten, protestanttien ja ortodoksien Raamattu on erilainen. Miksi Pyhä Henki on johtanut erilaisiin kirjoitusten kokoelmiin? Kristinuskon juurista kiinnostuneen kannattaa tutustua apokryfikirjoihin, kuolleen meren kääröihin sekä Nag Hammadin teksteihin. On myös paljon hyviä tutkimuksia aiheesta. Esimerkiksi Princetonin yliopiston uskontotieteen professori Elaine Pagelsin "Gnostic gospels" on eräs tärkeä kirja minulle. Tämä vuonna 1979 julkaistu kirja sai hyvän vastaanoton ja useita tunnustuksia. Esimerkiksi Modern Libary valitsi sen 1900-luvun top 100 -listalle.

Historiaa on monesti pidetty voittajien historiana - aatteellisissa ja muissa väännöissä voittajille on jäänyt viimeinen sana. Onko voittajien sana se ainoa oikea? Tämä kysymys voidaan perustellusti esittää myös (ja nimenomaan) kristinuskon historian kohdalla. Kuinka alkukirkossa uskottiin? Mikä ajateltiin olevan Jeesuksen merkitys?

Virallisen selityksen mukaan gnostismi oli vaarallinen harhaoppi, joka piti ehdottomasti kitkeä pois oikeaa totuutta pilaamasta. Gnostikkojen kirjoitukset pyrittiin hävittämään, mutta onneksi projekti ei täysin onnistunut. Nag Hammad on tuonut paljon uutta tietoa kristinuskon alkuvaiheista.
Mitä olisi gnostinen kristinusko? Sitä voi pohtia edellämainitun Pagelsin kirjan avulla. Toinen mielenkiintoinen kirja tässä kohtaa on tietysti Timothy Freken ja Peter Gandyn teos neljän vuoden takaa. Jesus and the Lost Goddess: The Secret Teachings of the Original Christians. Suosittelen.

-gs

*) "yksin uskosta, yksin Raamatusta" - Lutherista alkunsa saaneen uskonpuhdistuksen keskeinen periaate

Ykkösten päivä...

...huomenna. 11.11.

Suuri päivä Annen veljelle. Hän nimittäin väittelee tohtoriksi. Akateemista viritystä sisaruksista löytyy; kaksi tohtoria ja lisensiaatti.

On jäänyt bloggailu viime aikoina vähemmälle. Välimerellisen loman jälkeen suuntasin heti seuraavalla viikolla Brysseliin ja Lilleen. Hieno reissu ja mukavaa vuorovaikutusta melkein neljänkymmenen paristakymmenestä maasta olevan kollegan kanssa erään verkoston vuosikokouksen merkeissä. Töissä on muutenkin riittänyt kovasti touhua.

Tiedän toki, että priorisoinnista kaikki on kiinni.

Ehkä on niin, ettei minulla edellisten postausten jälkeen ole ollut mitään sanottavaa...

Tänään luin erään tekstin, jossa puolustettiin naispappeuden vastustusta. Tuntui että olisi syytä reagoida. Tekstissä nojattiin Raamattuun Jumalan sanana ja tätä kautta perusteltiin naispappeuden kielto.


Olisi syytä muistaa, että tuntemamme Raamatuksi kutsuttu tekstien kokoelma on moninaisten vaiheiden tulos. Tekstejä on poistettu, lisätty ja muokattu eikä lopputulos välttämättä anna oikeaa kuvaa alkuperäisen kristittyjen saati Nasaretin miehen ajattelusta.

Eräs näkökulma korostaa patriarkkisen juutalaisuuden korostumista tuntemassamme kristinuskon versiossa. Parituhatta vuotta sitten asetelma oli paljon rikkaampi mm. gnostilaisten näkökulmien kautta. Kristinuskon muissa versioissa korostettiin tasa-arvoa ja niissä oli ilman muuta selvää, että niin nainen kuin mies voivat toimia kaikissa seurakunnan tehtävissä.

-gs

(kuva http://www.gnostic.org/ghirlandaio_trinita_gold.jpg)

Vive la France!

Reissu tehtiin ja olimme onnekkaita saan suhteen;
aurinkoa toivottiin ja sita saimme koko ajan.
Valoa on nyt sisaisessa varastossa niin etta talven jaksaa...

Tervehdys Lillesta (Ranska)!

-gs

The Meaning of Life by gs (5/5)

Jos ihmisen maailmankatsomus on ontologisen perusratkaisun (=todellisuuden syvin olemus) osalta idealistinen, hän pitää jonkinlaista henkistä entiteettiä todellisuuden ja ihmisyyden ”causa suina”, alkusyynä. Joku kutsuu tätä entiteettiä Jumalaksi, toinen Allahiksi, kolmas Ikuiseksi Hengeksi. Zeniläisittäin tähdätään ei-kaksinaisuuteen, luokittelujen tuolle puolen ja niinpä zeniläinen vaikenee, puhuu ”ei-mistään”, puhuu henkiselle vuorelle kiipeämisestä…


Niin tai näin – kuinka päästä edellä kuvatusta ristiriidasta, jossa ideaalinen minä ja reaalinen arkiminä tuntuvat liian usein olevan liian kaukana toisistaan. Ihminen saattaa ymmärtää lähimmäisenrakkauden tärkeyden, mutta hän on kovin huono elämään prinsiippiä todeksi. Aivan kuin ihminen olisi tiukasti suonsilmäkkeessä, eikä hän kovasti yrittämisestä huolimatta voi kiskoa itseään tukevalle maaperälle. Mitä kovempaa hän ponnistelee, sitä tiukempaan ja syvemmälle hän joutuu. Tarvitaan pelastavaa voimaa muualta.

Ehkäpä ristiriidan ratkaisu piilee näkökulman muutoksessa;

entäpä jos antaisimme Jumalan tehdä jotakin meille?

Onko vaikea luottaa siihen, että Jumalalle kaikki on mahdollista?

Kristillisessä perinteessä ajatellaan, että Jumalan Hengen vaikutuksesta sydämissämme syntyy tahto ja kyky toteuttaa rakkauden kaksoiskäsky. Sydämeemme vuodatetun Jumalan Rakkauden ansiosta meissä syntyy uusi minä. Uuden minän kautta olemme liitetyt Jumalaan. Uuden minän kautta Kristus saa sijan meissä. Uuden minän myötä astumme jumalalliseen kehitys- ja kasvuprosessiin, jossa vanha minä vähitellen kuolee uuden minän saadessa yhä suuremman sijan


Gnostisessa kristinuskossa tätä prosessia nimitetään transfiguraatioksi. Transfiguraation jossakin vaiheessa voimme todeta, että vanha minämme ei enää elä, vaan Kristus elää meissä (Gal. 2:20). Me emme synnytä uutta minää itse. Uusi minä, Kristus-minä, syntyy Jumalan vaikutuksesta. Mutta – tämä on tärkeää - Jumala ei vaikuta ulkopuolella, vaan sisällämme - sillä vaikka me olemme ja elämme Hänessä (Apt. 17:28), ennen kaikkea - Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä (Luuk. 17:21). Jumala ei manipuloi ihmistä. Jumala ei pakota ihmistä.
(kuva Christina Saj: “Transfiguration” mixed media on canvas 20" x 20" 1999 http://www.christinasaj.com/catalog/viewImage.php?painting=transfiguration)

Siirretään tämä edelläkuvattuun suonsilmäke-vertaukseen. Siinä ihmistä uhkaa tuhoutuminen inhimillisten voimien ehtyessä. Jumalan ja ihmisen yhteisvaikutuksesta ihminen saa kuitenkin kosketuksen sisäiseen yli-inhimillisyyteensä –
sankaruuspotentiaali realisoituu, jolloin ihminen kykenee ylittämään itsensä. Kuin ihmeen kaupalla hän pääsee pois suonsilmäkkeestä. Mitä tapahtuu? Jumala pelastaa ihmisen. Voidaan myös sanoa, että ihminen pelastautuu löytämällä yhteyden sisäiseen uuteen minään – sisällään olevaan taivasten valtakunnan ulottuvuuteen. Ihmisestä tulee täydellinen – vähitellen.

Gnostisen kristinuskon perinteessä ihmisessä ajatellaan olevan uinuva jumalallinen kipinä. Se on sisällämme oleva ikuinen ulottuvuus. Se on potentiaali, josta Kristus-minä tai rakkausminä tai tosi-ihmisyys voi realisoitua. Voidaan sanoa, että se odottaa realisoitumista. Se on todelliseksi omaksi itsekseen tulemista. Itsensä löytämistä. Joissakin elämäntilanteissa ihminen saattaa kokea tuon kipinän kutsun – puhutaan etsikkoajoista. Ihminen saattaa tuntea kaipausta johonkin arkea ylevämpään. Hän kaipaa kauneutta, totuutta, harmoniaa. Hän etsii sitä ympäriltään, maailmasta. Ja se on meissä. Jumalan valtakunta.
(kuva Alex Grey: ”Transfiguration” oil on linen, 90” x 60” 1993 http://www.futurehi.net/images/transfiguration.jpg)

Jumalan valtakunta on Rakkauden valtakunta. Jumalan vaikutuksesta löydämme Rakkauden valtakunnan, meistä tulee Rakkauden valtakunnan kansalaisia. Jumalan hengen vaikutuksesta meissä syntyy uusi minä. Tai voidaan sanoa, että uinuvassa tilassa oleva rakkausminuus herää ja alkaa kehittymään. Christo in nobis – Kristus meissä. Kasvuprosessin aikana ihmisessä on rinnakkain vanhan minuuden väistyvä ulottuvuus ja uuden minuuden vahvistuva ulottuvuus. Polku on kivinen ja haasteita täynnä. Välillä askel eteen ja kaksi taakse. Turhautumista. Epätoivoa. Mutta kerran koittaa päivä, jolloin vanha on kadonnut. Uusi minä on Rakkaudessa ja toimii Rakkauden kaksoiskäskyn hengessä. Uusi minä on Rakkaus.

-gs




(kuva Cathleen Canady: ”Cosmic Love” 2001, Mischtechnik, 140 x 160 http://www.kunst-am-ammersee.de/Umgebung/Rupert_Zobele/Kathleen_Canady/kathleen_canady.html)

Viive...

johtuu bloggerin kuvalataustoiminnon nikottelusta.
Uskon tekstin toimivan paremmin valitsemieni kuvien kanssa.
Pahoittelen, mutta malttanette odottaa.

-gs

The Meaning of Life by gs (4/5)

(ristiriidasta ideaalisen minän ja arkiminän välillä)

Voimme lähteä hakemaan ratkaisua kahdesta suunnasta.

Ensinnäkin, voimme ajatella, että itsekkään minän tulisi muuttua ja kehittyä. Meidän tulisi ponnistella kehittääksemme minuutta niin että yhä enenevässä määrin toteuttaisimme rakkauden kaksoiskäskyä. Moni toimii juuri tämän periaatteen mukaan. Itsekin olen monesti toiminut niin. Olen ajatellut, että minun tulisi kehittää itseäni niin että pystyisin vähitellen yhä enemmän toimimaan rakkaudesta käsin ja rakkauden periaatteen mukaisesti. On luonnollista ajatella näin – puhutaanhan monessa yhteydessä itsensä kehittämisestä, kasvamisesta jne.

Joka vakavasti lähtee vaatimaan itseltään rakkauden kaksoiskäskyn tinkimätöntä toteuttamista, joutunee kuitenkin toteamaan: liian usein olen sokea lähimmäiseni hädälle, liian usein käännän selkäni maailman tuskalle, liian usein ajattelen itsekkäästi, liian usein olen rakkaudeton lähimmäistäni ja Jumalaa kohtaan.

Raamatun mukaan Jeesus kiistää ihmisen omaan voimaan pohjautuvan itsensäkehittämisen (Mark. 10:27). Gnostisessa kristinuskossa puhutaan persoonan kultivoimisen mahdottomuudesta; ihminen ei voi kehittää vanhaa, itsekästä, ”lihallista” minää, sillä liha ja veri ei voi periä taivasten valtakuntaa (Joh. 3:3-6, 1. Kor. 15:50). Yrityksemme kehittää itsestämme käsin itseämme, on kuin yrittäisimme nostaa itsemme suon silmästä. Toisaalta meitä kuitenkin kehotetaan olemaan täydellisiä kuten taivaallinen Isämme (Matt. 5:48). Merkillistä!

-gs

(jatkuu...)

(kuva Allegory of Faith 1530s Oil on wood, 102 x 78 The Hermitage, St. Petersburg http://www.wga.hu/art/m/moretto/faith.jpg)

The Meaning of Life by gs (3/5)

Raamattu on vaikuttanut valtavasti länsimaiseen kulttuuriin ja ajatteluun. Raamattuun nojautuen on tehty paljon hyvää. Valitettavan monet ovat käyttäneet Raamattua myös väärin.

Millaisia vastauksia elämän tarkoitukseen voidaan löytää Raamatusta? Meitä kehotetaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan (Matt. 6:33). Elämän tarkoitus olisi siis etsiä ja ennen kaikkea löytää Jumalan valtakunta ja Hänen tahtonsa. Miten tämä etsiminen suoritetaan? Mikä on metodi?

Minusta vaikuttaa siltä, että rakkauden kaksoiskäsky kuvaa menetelmän; rakastamalla Jumalaa kaikella sydämellä ja mielellä ja voimalla ja rakastamalla lähimmäistä kuin itseämme (Matt. 22:37,39) me samalla etsimme Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan. Rakkaus olisi siis avain elämän tarkoitukseen. Meidät kaikki on kutsuttu rakastamaan Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Elämän tarkoitus olisi siis rakkaudessa eläen löytää Jumalan valtakunta.

Seuraava kysymys onkin: kuinka me pystymme rakastamaan? Kuinka osaamme ja jaksamme rakastaa? Rehellinen itsetutkiskelu johtaa usein tylyyn havaintoon: olemme itsekkäitä, emme pysty rakastamaan niin kuin rakkauden kaksoiskäsky kehottaa. Rikomme rakkauden kaksoiskäskyä ajatusten, sanojen ja tekojen tasolla päivittäin.

Lukuisten yritysten ja epäonnistumisten myötä joutuu myöntämään: liian usein toimin väärin, olen monella tavoin vajaa, en tavoita rakkauden kaksoiskäskyn ihannetta. Tämän seikan havaitseva myöntää elävänsä ristiriidassa: hän tietää kyllä, kuinka tulisi elää ja samalla kuitenkin havaitsee aivan liian usein ajattelevansa, puhuvansa ja toimivansa väärin. Paavali totesi tekevänsä sitä pahaa, mitä ei tahdo tehdä ja jättämällä tekemättä sen hyvän mitä tahtoo (Room. 7:19). Mikä siis on ratkaisu? Kuinka päästä ristiriidasta?


(jatkuu...)

-gs

(kuva http://www.daily-bible.com/bible.jpg)

The Meaning of Life by gs (2/5)

Idealistisen todellisuuskäsityksen mukaan todellisuus on primääristi henkistä, ei-aineellista. Idealisti pitää jonkinlaista jumaluutta todellisuuden alkusyynä ja lähteenä. Materia on jonkinlaisen henkisen (luomis)toiminnan seurausta.

Ihmiskäsityksen osalta idealisti pitää ihmistä pohjimmiltaan henkisenä olentona – olentona joka jollakin tasolla on jumalallinen, tai jossa on potentiaalia jumaluuteen.

Idealisti sen sijaan kytkee elämän tarkoituksen tyypillisesti ihmisen ja jumaluuden suhteeseen. Idealistin mukaan elämän tarkoitus on luoda uudestaan tai löytää tai parantaa tai ylläpitää jumalasuhdetta. Erilaiset elämänfilosofiat ja uskonnot kuvaavat asiaa eri tavoin.

Buddhalaisuudessa elämän katsotaan olevan ennen kaikkea kärsimystä. Kärsimyksen lakkaaminen saavutetaan kun lakataan haluamasta asioita, lakataan takertumasta asioihin. Puhutaan jalosta kahdeksanosaisesta tiestä, joka johtaa valaistumiseen ja vapautumiseen jälleensyntymisen kiertokulusta. Buddhalaisuudessa korostetaan myötätuntoista ja kunnioittavaa asennetta kaikkea elollista kohtaan.

(jatkuu…)

-gs


(kuva http://www.harunyahya.com/images_books/images_matrix/onsoz.jpg)

The Meaning of Life by gs (1/5)

Suureen kysymykseen ihmiselämän tarkoituksesta voidaan vastata monella tavalla. Yksi tapa jäsentää vastausten kirjoa, on käyttää materialismi-idealismi –jakoa.

Todellisuuden luonteen osalta materialistinen perusratkaisu pitää materiaa, ainetta, perimmäisenä todellisuutena. Materialismin mukaan kaikki henkinen on viime kädessä riippuvainen aineesta. Todellisuus, elämä ja ihminen on on sokean sattuman tulosta. Alkuräjähdyksen myötä ”syntyi” todellisuus ja jossakin vaiheessa maapallolla sattui olemaan oikeat olosuhteet elämän synnylle. Kaikki sielullinen ja tajunnallinen on palautettavissa aineeseen, aivoihin ja aivot ovat luonnollisen evolutiivisen kehityksen tulos.

Materialisti, tieteelliseen todellisuuskäsitykseen nojautuva, saattaa pitää kysymystä elämän tarkoituksesta mielettömänä. Hänen mielestään elämällä ei ole mitään yleispätevää tarkoitusta.

Hän saattaa myös todeta, että ihmiselämän tarkoitus on elämä itse; hengissäpysyminen, sopeutuminen ympäristöön, lisääntyminen.

Materialisti saattaa myös todeta, että elämän tarkoitus on aina tilannekohtaisesti ainutlaatuinen – tietylle ihmiselle tiettynä hetkenä elämän tarkoitus on vaikkapa olla läsnä jollekin ihmiselle, jonakin toisena hetkenä elämän tarkoitus on jotakin muuta.

Materialistille elämän tarkoitus voi olla ylevä tai se voi olla alhainen. Anything goes. Materialisti edustaa arvorelativismia ja tästä seuraa luonnollisesti se, että mitään yleispätevää eettistä ohjenuoraa tai maksiimia ei voi olla olemassa.

(jatkuu...)

-gs

(kuva http://wwwlapp.in2p3.fr/SF2004/images/poster2004/A0_BigBang.jpg)

The Meaning of Life by gs (prologi)

”Päättelimme että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus”
-Eppu Normaali

Kukapa haluaisi olla onneton? Ihminen haluaa olla onnellinen. Olisiko onnelliseksi tuleminen ihmiselämän tarkoitus? Siinä tapauksessa olisi ratkaistava, kuinka tulla onnelliseksi? Kuinka löytää onni elämään? Kuinka löytää ilo? Ennen kaikkea: kuinka löytää kestävä onni ja ilo?


(jatkuu...)

-gs

The meaning of life by...

Dalai-lama. Hän vastasi pojalle (ks. edellinen postaus):

"To live in peace and harmony".

Helppo on olla samaa mieltä.

Luonnollinen jatkokysymys olisi:

"Kuinka rauha ja harmonia saavutetaan?"

-gs

(kuvassa harmoniaa tarkoittava merkkiyhdistelmä http://chineseculture.about.com/library/symbol/np/nc_harmony.htm)

What is the meaning of life?

Eräs tuttavani oli kuuntelemassa Dalai-lamaa Finlandia-talolla. Tapahtumasta kerrottiin myös uutisissa. Tupa näytti olevan täysi, enkä bongannut tuttavaani tv-ruudusta.

Tänään ehdin pikaisesti kysymään kokemuksesta. "Hieno kokemus", "Hän kertoi moneen kertaan olevansa 'just an ordinary person'", "Hän huokui rauhaa"... Mielelläni olisin ollut paikalla itsekin, mutta viikonlopulle oli muita menoja.

Dalai-lama piti ensin esitelmän ja tämän jälkeen oli varattu aikaa yleisökysymyksille. Ehkä kovimmat aplodit sai noin 10-12 -vuotias poika, joka kysyi otsikon kysymyksen.

Mitä Dalai-lama vastasi?

Mitä Sinä vastaisit, jos poika olisi esittänyt kysymyksen Sinulle?

Mitä minä vastaisin?

-gs

(kuva © Georgina Cranston/Office of Tibet, London)

Filosofista (4/4)

filosofi (1) rakastaa (2) viisautta (3)

1. Pidän jokaista ihmistä filosofina. Ihmiset eroavat toisistaan siinä, että osa jo toteuttaa filosofiuttaan ja osalla filosofius on vielä potentiaalisena mahdollisuutena, uinuvana kykynä. Filosofi on totuuden etsijä. Filosofi kokee olemassaolon ydinkysymyksiksi klassiset kuka olen, mistä tulen, minne menen ja miksi. Jokainen ihminen vastaa näihin kysymyksiin elämäntavallaan, arvoillaan, ajattelullaan, sanoillaan ja teoillaan. Monet vastaavat tiedostamattaan, mutta filosofi haluaa vastata kysymyksiin tietoisesti. Johdonmukaisesti. Sitoutuen. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

2. Seksismin läpäisemässä ajassa moni sekoittaa toisiinsa rakkauden ja himon. Erotisoituneella ja esineellistävällä medialla ruokittu mieli turtuu. Kaikki maistuu samalle eikä mikään tunnu miltään. Tarvitaan yhä kovempia ja isompia annoksia. Todellinen rakastaminen on sitoutumista ja vastuuta. Se on toimintaa. Se on kanssaihmisen huomioimista. Todellinen rakastaminen on herkäksi tulemista. Herkältä ei jää mitään havaitsematta. Herkkä kuulee viisauden kuiskauksen. Herkkä näkee arkeen kätkeytyneen kauneuden. Todellinen rakastaminen on myös vahvaksi tulemista. Vahva kestää koettelemukset ja kiusaukset. Vahva on juurtunut klassisiin totuuden, hyvyyden ja kauneuden perusarvoihin ja ilmentää niitä. Todellisen rakastamisen paradoksi on siis olla vahva ja herkkä samanaikaisesti. Filosofi kykenee rakkaudessaan ratkaisemaan tämän paradoksin. Sillä filosofi rakastaa viisautta.
(kuva Interfaith peace mandala - http://love-wisdom.zaadz.com/photos/view/15442)

3a. Dualismin ansakuopassa tunteet ja järki käyvät ikuista painia keskenään. Tunteet vievät ihmistä tuonne ja järki tänne. Älykkäänä itseään pitävä dualisti pyrkii ratkaisemaan dilemman turvautumalla järkeen ja alentamalla tunteet ”vain tunteiksi”. Älykäs dualisti toteaa vakavina pitämiensä asioiden äärellä mielellään, että ”tässä ei ole tunteilulle sijaa”. Älykäs dualisti tulee kovaksi tukahduttamalla tunteet. Viisauden löytänyt sen sijaan ylittää tunteen ja järjen välisen ristiriidan. Viisaus on tunteen ja järjen harmoniaa. Viisaudessa tunne ja järki eivät sekoitu, vaan ne yhdistyvät ja syntyy jotakin uutta. Synergiaeduista puhutaan paljon esimerkiksi tiimityöskentelyn ja yritysfuusioiden yhteydessä. Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Moni dualisti sanoo ymmärtävänsä tämän matemaattisen mahdottomuuden. Tunteen ja järjen välisen ristiriidan ylittämiseen sisältyy sama ylimatemaattinen yhtälö; viisaus on enemmän kuin tunne plus järki. Filosofi kykenee viisaudessaan ratkaisemaan tämän yhtälön. Sillä filosofi rakastaa viisautta.

3b. Viisaus ei ole abstraktia käsiterunoutta, vaan se on konkretiaa. Viisaina hallitsijoina pidettyjen Salomonin ja Hesekiaan kokoamissa Sananlaskuissa puhutaan paljon viisaudesta. Viisaus esitellään useassa yhteydessä persoonana, joka tahtoo olla yhteydessä ihmiseen; ”Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini (Snl. 8: 12). Vanhan testamentin yleensä kovin patriarkkinen ajattelu maskuliinisine jumalakuvineen yllättää tässä kohtaa. Viisauteen nimittäin viitataan feminiinipronominilla. Kreikankielisessä vanhassa testamentissa, Septuagintassa, tämä älyn seurassa viihtyvä viisaus on nimeltään Sofia. Kyllä, se sama Sofia, josta filoSofiassa alkujaan oli kysymys. Niinpä on ymmärrettävää, että filosofi rakastaa viisautta.
(kuva Hagia Sofia / Holy Wisdom, http://www.wheeloftheyear.com/2006photos.htm)

Viisauden polkua asteleva alkaa elää todeksi olemisen tapaa, jossa minuus, rakkaus ja todellisuus yhtyvät. Hän saattaa todeta että minää ei enää ole ja samalla hän kuitenkin kokee että vasta nyt hän on todella löytänyt todellisen itsensä. Dualismin tasolla tämä on mahdotonta, mutta rakkaussuhteessa Sofiaan tämä saavutetaan. Amor vincit omnia.

-gs

Filosofista (3/4)

Erittäin filosofista.

Kahden aiemman postauksen tärkeimmät näkökohdat liittyivät dualistisesti virittyneen tietämiskäsityksen ja siihen nojautuvan filosofian ongelmallisuuteen. Dualismilla tarkoitan tässä kohtaa mielen taipumusta lokeroida todellisuutta; minä, maailma, subjekti, objekti, tietäminen… Esitin, että todellinen filosofia on dualismin ylittävää viisauden rakastamista. Mitä tarkoitan?

Filosofi rakastaa viisautta. Lauseessa on subjekti, objekti ja tekemistä tai tapahtumista kuvaava verbi. Siispä näyttää siltä, että olen projektini ensi askeleella pudonnut dualismin ansakuoppaan. Teen täsmälleen sen, mitä kehotan välttämään. Mystikko voisi tässä kohtaa zeniläisittäin todeta, että ”ne jotka tietävät eivät puhu ja ne jotka puhuvat, eivät tiedä” ja sen jälkeen vaieta. Tämä voisi olla viisasta. Viisasta vaikenemista.


On totta, että sanat voivat viedä harhaan. Mystikko karttaa sanoja ja viittaa kontemplatiiviseen kokemukseen, jossa ihminen ja pyhä ylikäsitteellisesti kohtaavat. Ymmärrän mystikkoa. Muistutan kuitenkin, että viisaasti asetetut sanat voivat myös saada alkuun totuuden löytämisen prosessin. Vaikka dualismin ansakuoppa on lohduttoman syvä, voivat totuutta ilmentävät sanat olla apuna henkisiä tikapuita rakennettaessa.

Dualismia hengittävälle ihmiselle dualismin ylittävä viestintä kuulostaa oudolta. Hämmentävältä. Järjettömältä. Parhaimmillaan se saattaa kuulostaa kauniilta. ”Kyllä on kaunista ja runollista, mutta mitä tekemistä sillä on todellisuuden kanssa?”, dualisti ihmettelee. Eväät henkisten tikapuiden tekoon tulisivat siis olla dualistisesti laaditut. Dualistinen ruoansulatus sietää vain dualistista ravintoa. Siksi lauseemme subjekti, filosofi (1), rakastaa (2) viisautta (3).

(jatkuu...)

-gs

(kuva "Blessed are they who hunger and thirst after Righteousness"
detail by Tiffany www.stainedglassphotography.com")

Finally!

Tänään olen ollut jossain määrin "ein Berliner", kun olen jännännyt suomalaisten puolesta kuinka Berliinissä käy.

Tarkistin juuri järjestäjän sivuilta tulokset ja olen todella iloinen erään exkollegani puolesta, joka tänään alitti Berliinissä maagisen kolmen tunnin rajan. Sehr Gut! Useampi vuosi sitä on jahdattu ja nyt se muuri on nyt rikottu! Eins zwei zuffaa! Nyt nautiskelua tästä ja sitten uusia tavoitteita kohti!

Haile G teki hienon juoksun, vaikka ei maailmanennätykseen yltänyt. 2.05.56 on ihan käsittämätön aika. 2:59 km, sitä sopii lähteä kokeilemaan. Menkääpä vaikkapa urheilukentälle ja juoskaa kierros (400 m) täysillä. Haile pisteli juoksussaan 1:12 nelisatasia noin sataviisi kappaletta. Ihmiskeho pystyy kyllä ihan uskomattomiin juttuihin.

Itsekin kirmaisin tänään numerolappu rinnassa. Kesän viides kisa ja homma alkaa vähitellen sujumaan. Melko hyvin onnistunut vauhdinjako (tähänastisista kisoista paras) johti ihan kelpo tulokseen, vaikka en tällä kertaa aivan pyttysijoille yltänytkään. Jos ensi talven saan ehjänä treenata, niin tossu kulkee jo ihan mallikkaasti. Tämän kesän ja syksyn rutistuksiin olen tyytyväinen. Aloitinhan säännöllisen juoksuharjoittelun vasta kesäkuun puolivälissä ja heinä/elokuussa jouduin pohjevamman vuoksi pitämään nelisen viikkoa juoksutaukoa.

-gs

Filosofista (2/4)

(moni unohti kantilaisen ratkaisun, jonka avulla rationalismin ja empirismin välinen ristiriita voidaan ylittää; käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita. Tarvitaan siis sekä rationalistista käsitteenmuodostusta havaintomateriaalin jäsentämiseksi että empirististä havaintomateriaalia tyhjän käsiterunouden eliminoimiseksi.)

Mutta mitä on havainto?

Wienin piiri ja sen perilliset ovat vaarassa tehdä sen virheen, että havainnoksi hyväksytään vain ”ulkoista todellisuutta” koskeva kaikkien (helposti) todennettavissa ja toistettavissa oleva havaitsemisen tapahtuma. Samalla lyödään lukkoon tietty (dualistinen) tieto- ja todellisuuskäsitys. Unohdetaanko, että havainnot voivat suuntautua ”ulkoisen” todellisuuden lisäksi myös ”sisäiseen”? Käytän tässä kohtaa käsitteitä ulkoinen ja sisäinen, jotta dualistisesti virittynyt ymmärtää mistä on kysymys. Dualismin ylittäneen näkökulmasta sisäinen on ulkoista ja ulkoinen sisäistä.

Viime kädessä tajunnan sisällöt ovat ainoa varma tosiasia mitä meillä on. Puhe ”ulkoisesta” ja ”sisäisestä” todellisuudesta on tähän nähden sekundääristä ja itse asiassa tavallaan merkityksetöntä; tietäjä, tiedettävä asia ja tietämisen tapahtuma, kaikki eksistoi varmuudella vain tajunnassa ja ne kaikki ovat yhtä tajunnassa. Erittelevä, lokerointiin fiksautunut mieli konstruoi jälkikäteen ”ulkoisen”, ”sisäisen”, ”subjektin”, ”objektin”, ”tietämisen” jne. kategoriat. Toki näistä kategorioista voi olla apua asioiden hahmotuksessa ja viisauden tiellä, mutta niistä voi tulla myös ymmärryksen esteitä jos niitä erehtyy pitämään objektiivisesti, a priori annettuina todellisuuden elementteinä.

Filosofian nykymerkitystä on arvioitu useissa ansiokkaissa kirjoituksissa – nostettakoon tässä yhteydessä esille vaikkapa filosofian dosentti Matti Sintosen tiivis katsaus filosofian historiaan ja nykytilaan [1]. Vaikka kirjoitus sisältää paljon hyviä ja terävänäköisiä ajatuksia, on samalla todettava, että sen heikkous on loogisanalyyttisen koulukunnan aiheuttama värittyneisyys. Sintosen viitekehyksestä on toki loogista tuomita ”nojatuolifilosofiaksi” kaikki sellainen ajattelu, jonka ”ongelmat ovat näennäisesti (…) mielekkään näköisiä, mutta eivät ole ratkaistavissa tieteen menetelmän avulla” [1, s. 19]. On kuitenkin syytä huomata, että tieteelliseen menetelmään ankkuroituva filosofinen projekti on lähtökohdissaan sitonut kätensä, ts. se on kiinni tietyssä (dualistisessa) tieto- ja todellisuuskäsityksessä. Tämä on ristiriidassa klassisen filosofia-käsityksen kanssa; filosofian tulisi orientoitua todellisuuteen mahdollisimman laajasti ja kokonaisvaltaisesti – tämä ei sulje pois tieteellisen menetelmän paradigmaan tukeutuvaa filosofiaa yhtenä mahdollisuutena.

Mitä filosofia on? Ad fontes –hengessä lähden määrittämään filosofian merkitystä ja olemusta käsitteen etymologiasta; filo (kreik. phil, philo; rakastava, rakkaus), sofia (viisaus) – filosofia on siis viisauden rakastamista. En todellakaan ajattele kuin vaikkapa Wittgenstein joka rajaa filosofian tehtävät käsiteanalyysiin. Minulle filosofia puhtaimmillaan ja parhaimmillaan on ensisijaisesti viisauden rakastamista tai rakkautta, rakastumista viisauteen – tämän pohjalta sitten käynnistyy ja siihen tähtää filosofisälyllinen toiminta.

Filosofi siis rakastaa viisautta. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä on rakastaa ja mitä on viisaus tässä kontekstissa? Siitä enemmän seuraavissa kirjoituksissa.


Viitteet

[1] Sintonen Matti, ”Filosofia – kaikkien tieteiden äiti ja hampaaton isoäiti” Tieteessä tapahtuu nro 2/2006, ss. 16-21, (http://www.tieteessatapahtuu.fi/0206/sintonen.pdf)

Filosofista (1/4)

Hyvin filosofista.

Sillä olen monesti miettinyt mitä mitä filosofia on ja mitä se ei ole. Monesti.

Filosofian käsite on monelle ongelmallinen. Vaikuttaa siltä, että arkiajattelussa ja -kielessä käsite on saanut negatiivisen merkityksen; esimerkkinä vaikkapa varsin yleinen tapa päättää keskustelu tai ohjata sitä johonkin toiseen suuntaan toteamalla "ei nyt aleta filosofoimaan tästä asiasta". Tämän perusteella filosofointi on siis jotakin, joka estää tai hidastaa jotakin muuta oleellisesti tärkeämpää tapahtumasta.


Filosofian vähättely juontanee 1920-luvulle, jolloin niin sanotun Wienin piirin ajattelijat julistivat Moritz Schlickin johdolla metafysiikan kuolemaa ja korostivat tieteellisen otteen ulottamista myös filosofiaan. Filosofian tehtäväksi katsottiin jäävän tieteistä riippumattoman yleispätevän neutraalin kielen luonti. Kaikki aidot ongelmat piti voida kuvata kyseisellä kielellä. Tämä merkitsi sitä, että klassiset systeeminrakentajat kuten Hegel tai Kant hylättiin spekulatiivisuuteen vedoten. Samalla suuri osa filosofian perinteisistä kysymyksistä tulkittiin näennäisongelmiksi kun katsottiin, että käsitteiden käyttö ei ollut empiirisen tiede- ja tietokäsityksen mukaista. Syntyi akateeminen käsitefilosofia joka on todella kaukana filosofian alkuperäisestä ideasta. Toki toisinajattelevia filosofeja vielä löytyi – mainittakoon vaikkapa Husserlin ajattelulle pohjautuva fenomenologinen suuntaus ja Sartren eksistentiaalifilosofia. Akateeminen valtavirta vei kuitenkin empirismin ja loogisen positivismin suuntaan.

Muutos filosofiakäsityksessä heijastui yleisesti koko tieteen kenttään sekä myös arkiajatteluun. Perinteinen filosofia tuomittiin tyhjänä käsiteanalyysinä tai peräti hedelmättömänä käsiterunoutena. Vaikuttaa siltä, että tietoteorian tasolla palattiin vanhaan rationalismin ja empirismin väliseen juopaan.

Tässä kohtaa moni unohti kantilaisen ratkaisun, jonka avulla rationalismin ja empirismin välinen ristiriita voidaan ylittää; käsitteet ilman havaintoja ovat tyhjiä ja havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita. Tarvitaan siis sekä rationalistista käsitteenmuodostusta havaintomateriaalin jäsentämiseksi että empirististä havaintomateriaalia tyhjän käsiterunouden eliminoimiseksi.

(jatkuu...)

-gs

Fyysistä

Hyvin fyysistä.

Sillä tänään tein kesän toisen rataharjoituksen.

Töiden jälkeen ajelin prätkällä laitakaupungin urheilukentälle. Paikalla ei ollut ketään muuta. Juoksuvarusteet ylle ja töihin! Alkuun 2000 m kevyttä hölkkää. Sitten vaihdoin kevyet kilpakengät jalkaan ja palasin radalle. Seitsemän kertaa kahdeksansataa metriä neljänsadan metrin hölkkäpalautuksella kymmenen kilometrin tavoitevauhtia. Laskeskelin sopivaksi vauhdiksi noin 3.00 - 3.10 vetoa kohti. Siis 1.30 - 1.35 kierrosta kohti. Tarkoittaa hiukan alle neljän minuutin kilometrivauhtia. 3.45 – 3.55, to be exact. Arvioin sen sopivaksi nykykunnolleni. Jonka uskon olevan hyvässä nousussa.

Juoksin vedot mahdollisimman rennosti. Ne osuivat 3.04 - 3.12 välille. Hyvin tavoitteeseen siis. Jäähdyttelin lopuksi hölkkäämällä hitaasti 1200 m. Harjoitus kesti minuutin verran yli tunnin.

Olo oli taivaallisen hyvä ajaessani kotiin. Erittäin ja täysin zen. Läsnä, valmiina. Vapaana. Rentona. Henkisen ja fyysisen ykseyttä. Sopusointua itsen, maailman ja jumalan välillä. Moottoripyörä hyrisi allani. Ajoin rauhallisesti. Nautiskellen. Perillä koko ajan. Naturally high.

-gs

Is there anybody out there?

Onkohan joku toinen bloggaaja törmännyt tällaiseen viestiin?

We are sorry, but a temporary problem is preventing
your request from being completed.

The system administration team for Blog*Spot has been notified.

Error: 500

Tuollainen tulee kun yritän ottaa sivuni esille. Harmillista.

-gs

Totuus on elinehto

Taitaapa mennä vielä toinenkin päivä sisätiloissa flunssaa parannellen. Suunnitelmat juosta kilpaa tänään on haudattu. Ei hätää, sillä kisat ei lopu. Syys- ja lokakuulle on tarjolla vielä paljon mahdollisuuksia.

Erikoinen viikko alkaa olla päätöksessä. Rouva on ollut tytön kanssa reissussa, joten kovin on talossa ollut hiljaista. Eipä ole sentään ihan tyhjään taloon tarvinnut töistä palata, kun seniori (kissa) 15 v on arvokkaalla olemuksellaan ollut eteisessä vastassa. Ja onhan tässä ollut hyvää aikaa lukea ja bloggailla.

Totuuden etsijän kanssa olen keskustellut tiedon ja totuuden olemuksesta. Onko jokaisella ihmisellä oma totuutensa? Miksi sitten kutsutaan yhteisiä totuuksia?

Yksi ratkaisumalli on puhua intersubjektiivisuudesta. Sen sijaan, että vääntäisimme subjektiivinen vs. objektiivinen -akselin ääripäissä, voimme dialogin kautta saavuttaa näkemyksen, jonka moni allekirjoittaa; sellainen on intersubjektiivinen totuus.

Luonnollisesti edellämainittu perustuu subjektin ja objektin vastakkainasetteluun, joka maailmannäkemistapana on dualismia eikä aivan ongelmatonta, kuten vaikkapa kvanttifysiikassa on havaittu. Tämä on kuitenkin länsimaiselle mielelle luonteva tapa toimia.

Minua viehättää ajattelu, jossa dualismi murtuu. Siinä todellisuutta pidetään eräänlaisena tapahtumien virtana; tietoisuudet, tiedostamiset ja tietoisuuden kohteet ovat enemmän tai vähemmän keinotekoisia otantoja tästä virrasta - samaa vettä pohjimmiltaan ne ovat. Tällaisessa holistisessa lähestymistavassa totuudesta muodostuu elinehto; totuus on välttämätöntä löytää. Ihminen haluaa elää hyvää elämää, ihminen kaipaa onnea. Rakkautta. Holismissa ratkaisut löytyvät hyvin läheltä. Ihmisestä itsestään.

Tämä ei merkitse sisäänpäin kääntyvää egopullistelua, vaan elävää yhteyttä todelliseen itseen, todelliseen minään. Ego, itsekäs minä tulee pienemmäksi. Katoaa. Tyypillisesti kyse on pitkästä prosessista. Kipeästäkin. Mutta tämä on se totuus, jota pidän elinehtona. Itsekkään minän väistyminen. Rakkauteen integroituvan minuuden toteutuminen. Ihminen tulee Rakkaudeksi ja Rakkaus ilmentyy ihmisenä. Tämä on minun credoni. Tästä riippuu onni ja hyvä elämä.

(Kuvassa mandariinikiinan "rakkaus" (sanotaan "ai") -merkki. Se koostuu sydäntä, henkilöä ja syleilyä tarkoittavista merkeistä)

-gs

"Världens bästa maratonlopp"...

...väitetään ja joka tapauksessa se on nostettu suurten klassikoiden - Lontoo, New York, Boston, Berlin - rinnalle. Kaupunkimaraton parhaasta päästä siis!

Arvostetun Runner's Worldin top 10 lista näyttää tältä:
1. London Marathon, April
2. Berlin Marathon, September
3= New York City Marathon, November
3= Chicago Marathon, October
5. Boston Marathon, April
6. Stockholm Marathon, June
7. Rotterdam Marathon, April
8. Paris Marathon, April
9. Honolulu Marathon, December
10. Amsterdam Marathon, October
(http://www.runnersworld.co.uk/news/article.asp?UAN=563)

Aikani asiaa mietittyäni ilmoittauduin tänään ensi vuoden kesäkuussa juostavalle 29. Tukholman maratonille. Päätin ilmoittautua, vaikka tänään oloni on ollut varsin epäurheilullinen. Flunssa vei voimat, joten päivä on mennyt kotosalla makoillessa ja teetä juodessa.

Varmistin hyvissä ajoin, että pääsen joukkoon mukaan. Osallistujamäärä on rajoitettu 17000 juoksijaan, joten tapahtuma on Helsinki Cityyn verrattuna merkittävästi isompi.

Onpahan nyt sitten motiivia tehdä juoksulenkkejä talvellakin. Tämän lisäksi hiihto pysyy edelleen talviohjelmassa. Ihan uusi haaste tämä ei minulle ole, sillä Helsinki City Maratonin olen juossut kahdesti - vuosina 1989 ja 1994. On siitä aikaa!

Ajattelin tehdä tuosta juoksusta juhlamaratonin itselleni; kahdeksan vuoden juoksukisatauon tämänkesäisen päättymisen huipentuma ja sattuupa vielä syntymäpäiväni osumaan hyvin lähelle kisapäivää.

Tunnen muutamia Tukholman maratonin juosseita ja heiltä kuulemani perusteella kyseessä on erittäin hyvätunnelmainen ja hieno tapahtuma. Jos vain jalat pysyy ehjänä ja äijä muutenkin terveenä, niin tulenpa näkemään tuon itsekin. Juoksijan näkökulmasta. Maratoonarin.

"Running makes me a child, a child at play. That is the aim of life: to become an adult while remaining a child at heart. Play is the key. When we play, we do things because we want to, without thought of payment."
(George Sheehan)

-gs

Hollannin pedofiilipuolueen kieltäminen

Vielä ehtii allekirjoittamaan;

"Viitaten Henna Sotamaan kirjoitukseen Aamulehdessä 27.07.2006 " HOLLANNIN PEDOFIILIPUOLUE ON ÄÄRIESIMERKKI "

Haagin käräjäoikeus on antanut sananvapauden, kokoontumisvapauden sekä järjestäytymisvapauden nimissä perustaa PNVD-pedofiilipuolueen Europaan Unionin jäsenmaahan Hollantiin.

PNVD-pedofiilipuolue asettaa tavoitteekseen; seksuaalisen alaikäisyyden laskemisen 12 (kahteentoista) ikävuoteen, lapsipornografian ja eläimiin sekaantumisen laillistamisen.

Me allekirjoittaneet kunnioitamme kansainvälisiä ihmis- ja lastenoikeuksia turvaavia sopimuksia. Osoitamme moraalista vastuuta, inhimillisyyttä ja lähimmäisen rakkautta VAATIMALLA HOLLANTIA VÄLITTÖMÄSTI KIELTÄMÄÄN PEDOFIILIPUOLUEEN.

Adressi tullaan luovuttamaan Oikeusministeri Leena Luhtaselle Tampereella 20-22.09.2006 pidettävässä EU:n Oikeus- ja Sisäministerien epävirallisessa kokouksessa.

Tampereella 27.07.2006

Heini Eräsalo"

Osoite adressiin on: http://www.adressit.com/pedonkielto

Kuin märkä rätti...

...vasten kasvoja iski jälleen lööppien sairas maailma kun töiden jälkeen kävin ruokakaupassa.

Lööppitodellisuus, jota ihmisille pakkosyötetään kassajonoissa, on sairas.

Millaista kuvaa ne maailmasta välittävät?

Miten tämä pakkosyöttö vaikuttaa ihmisiin, jotka eivät osaa asioihin suhtautua rakentavalla kritiikilllä?

Miten tämä pakkosyöttö vaikuttaa esimerkiksi lapseen, joka on juuri oppinut lukemaan ja tavailee silmänkorkeudella kirkuvia lööppejä mietteissään?

Miksi ihmiset ostavat iltapäivälehtiä?

-gs

Laajaa matematiikkaa

Kolmen viime vuoden aikana olen tullut opiskelleeksi hieman kiinan kieltä ja kulttuuria. Kiehtovaa! Ja kielen opiskelu on todellista aivojumppaa. Länsimaiseen merkkipohjaiseen notaatioon fiksautuneelle mielelle tekee hyvää sukeltaa (kiinalaisten) symbolien ehtymättömään maailmaan.



Tein erään hienoimmista löydöistäni heinäkuun alussa. Tutkailin kirjaston poistoista hankkimaani Jonathan Hammondin kirjaa "China - the land and its people" vuodelta 1974, ja sieltä se löytyi, sivulta 31...

Kuten moni tietää, kiinan kielessä sanoja ja asioita voi edustaa yksi tai useampi merkki. Merkkejä yhdistämällä voidaan muodostaa kokonaan uuden merkityksen omaava sana. Kirjan esimerkit olivat upeita. Esimerkiksi keskustelua esittävä kirjoitusmerkki koostuu kahdesta merkistä, "yan" (sanoa) sekä "yi" (oikeamielinen) - keskustelu on siis kirjaimellisesti "sanomista oikeamielisesti". Siinäpä meille läksy!

Toinen hieno esimerkki on "hyvä", kiinaksi "hao".



Merkki koostuu kahdesta hyvin tutusta merkistä "nü" (nainen) ja



"zi" (lapsi).



Siispä nainen + lapsi = hyvä. Tämä jos mikä on hyvää ja korkeaa matematiikkaa! Sanoisinpa jopa että "hen hao", oikein hyvää!

-gs

Ikuinen nyt

Bä, bä, vita lamm, har du någon ull?
Ja, ja, kära barn, jag har säcken full.
Helgdagsrock åt far, söndagskjol åt mor,
och två par strumpor åt lille, lille bror.

"Kattomaan, kattomaan!"

Tietysti mentiin! Maitokärryillä mentiin. Lampaita ja hevosia ja koiraa katsomaan mentiin. Pienen ihmisen riemua ja ihmettelyä.



Maailma on ihmeellinen ja kaunis paikka ja lapsi näkee tämän upeuden suoraan, helposti, ponnistelematta.

Lapsi on luonnostaan zen.

Sovinnainen aikuinen on sartrelaisittain esineolemisen tilassa, ei-autenttisena maailmansa objektina.

Subjekteiksi olemme tänne tulleet. Toimijoiksi, tekijöiksi, läsnäolijoiksi, autenttisiksi ajatteleviksi ihmisiksi tänne olemme tulleet. Oman elämämme sankareiksi. Sankaripoikia ja -tyttöjä. Muistatko vielä?

-gs

Sankareita

Amat victoria -postauksessani totesin "Jospa vielä. Jos vain pohje paranee."

Pohje parani juoksutauon myötä ja tänään oli tosi koitos kymmenen kilometrin maantiejuoksukisan merkeissä. Selvisin kunnialla ja heinäkuun alun kisaan verrattuna olin kaksi ja puoli minuuttia nopeampi. Vaikka nytkin oli vaikeaa 6-8 km kohdalla, juoksuni oli kuitenkin tasapainoinen suoritus. Pohkeet kestivät! Ei mitään kipuja! Siispä olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen. Olo tuntuu lähes sankarilliselta.



Todellisia sankareita ovat ne yli 5000 jotka selvittivät helteisen Helsinki City Maratonin lauantaina. http://www.helsinkicitymarathon.com/hcm/s_tulokset.html

Kaksi maratonia juosseena tiedän, mistä siinä on kysymys - maraton on kova haaste hyvissäkin olosuhteissa ja hellejuoksu on luku sinänsä!

Itse en aio tänä kesänä maratonia juosta - sen sijaan alustava ajatus on juosta juhlamaraton ensi kesänä.

-gs

Sataa, sataa,

ropisee,
pilipili pom,
pilipili pom.
Vihdoinkin!
Hyvähyvä!

Fyysinen katsaus;
Urheilullinen päivä takana; iltapäivällä tein tasavauhtisen rauhallisen n 8 km lenkin 157 avg sykkeellä ja alkuillasta pelasin kavereiden kanssa jalkapalloa vajaa puolitoista tuntia - eka kerta kymmeneen vuoteen. Huomenna on lepopäivä.

Sielullinen katsaus;
Parina päivänä olen työpaikalla käynyt ilmapiiriä haistelemassa ja suunnittelutöitä tekemässä. Tuntuu ihan mukavalta palata sorvin ääreen vanhempainvapaan ja kesäloman jälkeen. Tästä se lähtee.

Henkinen katsaus;
Koen tasapainoa itseni, perheeni, toisten ihmisten, maailman ja Jumalan suhteen. Olen onnellinen mies. Kiitos.

-gs

Bacon ja 3000 metrin esteet

Ajattelin kirjoittaa Baconin vuonna 1609 visioimasta tiedonpuusta. Se haarautuu kolmeen osaan, jotka vastaavat ihmismielen kolmea kykyä.

Ensinnäkin, ihmismieli muistaa asioita ja tätä ominaisuutta vastaa tiedonpuun haarana historia.

Toisekseen meillä on mielikuvituksen upea kyky. Runous ja muut taiteet ovat tämän kyvyn kasvattama oksa.

Ja vaikka uutisotsikot tuntuvat toisinaan todistavan jotakin muuta - on meillä myös järjellinen ulottuvuus. Tiedonpuussa järkeä vastaa filosofian haara.

Tähän ajattelin sitten kytkeä ajatuksen Jumalan tuntemisesta. On sanottu, että tietämällä, järjen kautta, Jumalaa ei voi oppia tuntemaan. Tuntemisen tielle pääsee rakastamalla. Tässä valossa voidaankin kysyä, onko baconilainen tiedonpuu torso - sehän ei ylety Jumalaan? Ratkaisevaa on, millaisen sisällön määritämme järjelle ja filosofialle.

Kantani on, että tieteellisen metodin ja empirismin ehdoilla määräytyvä rationaliteetin käsitys on kapea. Todellinen viisaus ja todellinen filosofia edellyttää klassisen järjen ja tunteen välisen jännitteen ylittävää rationaliteettia. Olen nimittänyt tätä järjellisyyttä luottamuslogiikaksi. Luottamuslooginen mieli synnyttää uuden ihmisen, uuden persoonallisuuden, jota olen kutsunut rakkausminuudeksi. Luottamuslogiikka ja rakkausminuus synnyttävät filosofisen oksan, joka yltää.

Tällaisia olin siis ajatellut. Sitten tuli hirmu Joensuusta, matkusti Göteborgiin ja otti Euroopan mestaruuden 3000 metrin esteissä.
Ja sekös lämmittää vanhan kestävyysurheilijan sydäntä! Kyllä, alkuvauhti lupasi hyvää. Kyllä, viimeisen kierroksen alussa piti siirtyä lähemmäksi televisiota. Kyllä, takasuoran aikana piti korottaa ääntä. Kyllä, loppusuoran aikana piti tuulettaa. Kyllä - tytär ihmetteli mikä isille tuli. "Isi höpöttää", oli kaksivuotiaan arvio.

Lämpimät onnittelut Jukka Keskisalolle sekä tiimille!

Loistavaa!

-gs

Hommat

on tehty, joten jatkan lomailua, nousen moottoripyöräni (kyllä, tällä kertaa oman) selkään ja suuntaan pohojanmaalle.

Olkoon Voima kanssanne,

-gs

Murhenäytelmä jatkuu

"At least 40 people, including 21 children, have been killed in an Israeli air strike in the southern Lebanese town of Qana.

Initial reports say families had been sheltering in the basement of a site which was crushed after a direct hit.

Israel said Hezbollah was responsible for using the town to launch rockets."
(http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5228224.stm)

Miksi?

-gs

"Perkele!"

Satuin tänään käymään Rautalammella. Istuin iltapäivällä ABC-aseman terassilla ja nautin aurinkoisesta säästä. Tavailin läheiseen risteykseen viritettyä mainoslakanaa. ”Hyvinvoimaa”.

"Perkele!" kuului uudestaan. Koetin keskittyä munkkikahviin ja Savon Sanomiin. Viiden metrin päässä viisissäkymmenissä oleva mies tankkasi mersuaan ja avautui kanssaihmiselle. "Rättipäät nauraa perkele varmasti makeasti kun me täällä tankataan kallista bensaa perkele!" Kanssaihminen, vuoroaan odottava rouvashenkilö hymyili hiukan vaivaantuneena. Lukemat vaihtuivat mittarissa, 45...50...55 euroa. Mersumies kaivoi vielä esiin kanisterin. "Annettais perkele vain luoteja ja aseita lisää niille!" Kanssaihminen ei sanonut mitään, odotti vain vuoroaan. "Vieläkö tänne mahtuu?" 60...65 euroa. "Kyllä varmasti loppuisi sotiminen kun olisivat kaikki tappaneet toisensa, se on ihan varma asia perkele!". 69 euroa. Mies nosti kanisterin takakonttiin, istui autoonsa ja ajoi pois.

Kyllä, kallistahan se on. Hetkeä aikaisemmin moottoripyöräni, tai itse asiassa tällä kertaa olin liikkeellä kauniimman puoliskon pyörällä, tankkaaminen tuli sentään halvemmaksi. Tankkiin mahtui vajaat kaksitoista litraa. Laskeskelin kulutukseksi alle viisi litraa sadalla.

Jatkoin matkaa etelää kohti. Pikkutiet, kaksi- ja kolmenumeroiset ovat kaikkein hauskimpia moottoripyöräillä. Niin, Lähi-idän tapahtumilla on yhteys bensan hintaan. Tosin eräs moottoripyöräilevä tuttavani väitti, että bensakulut eivät hänellä muutu mihinkään suuntaan. Ei, vaikka bensan hinta nousee. Tai laskee. Hän kuulemma tankkaa aina kahdellakympillä.

Mietin mersumiehen aivoituksia. Hänen esittämä ratkaisu ei tietenkään olisi moraalisesti oikein ja tuskinpa hän ihan vakavissaan oli. Mitä sitten tulisi tehdä? Viattomat kärsivät ja heitä kuolee päivittäin.



Jotakin pitäisi tehdä! Tuleepa mieleen sekin, että vuosikymmenien vihanpito ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisen ajatteluun. Ehkäpä osa ihmisistä on jollakin kieroutuneella tavalla kiintynyt sotimiseen? Siitä on tullut elämäntapa. Tällaiset ihmiset kokevat rauhan tyhjyytenä, merkityksettömyytenä. Heidän mielestään elämässä pitää olla vihaa, kranaattien räiskettä, rakettien vihellystä ja verta.

Vaikka rauhaa rakastan, totean perinteisen sotimisen aikoinaan olleen siinä mielessä selkeää, ehkä jopa reilua, että joukot ryhmittyivät jollekin aukiolle ja mittelivät siinä voimiaan. Kun sotilaat ja siviilit ovat sekaisin, tilanne on paljon sotkuisempi. Täysi kaaos se on. Ja ne lapset! Mitä ajattelee maailmasta ja ihmisestä lapsi, joka joutuu kasvamaan ilmahälytyssireenien tahdissa?



Mitätön on ongelmani kipeästä pohkeesta.

-gs