Koimme olevamme etuoikeutettuja saadessamme viettää viikonlopun todellisessa perinneympäristössä - Saimaan rannalle noin 90 vuotta sitten perustetulla vanhalla maatilalla. Pihapiiri huokui historiaa ja tuntui kuin kotiseutumuseossa olisi. Saatan paikasta jonkun kuvan blogiini laittaa hieman myöhemmin.
- - -
Tänään sitten ajelin Pieksämäelle ja puolimaratonin tempaisin. Keli oli minun maun mukainen - muutama aste lämmintä ja lähes tyyntä. Minulla oli kisaan kolme eri tasoista tavoitetta;
1. Minimitavoite saavuttaa SB, siis kauden paras (= alle 1.36)
2. Hiukan kovempi tavoite saavuttaa kauden tavoite, jonka puolimaratonille viime syksynä asetin (= alle 1.35)
3. Hyvin sujuneiden harjoitusten myötä ajatus 4.30 min/km -vauhtisesta puolikkaasta tuntui myös mahdolliselta (= noin 1.34.30)
Startti tapahtui klo 10.30 ja alkukiihdytyksen jälkeen vauhti tasaantui pian 4.20 - 4.30 -tasolle. Väliajat osoittivat, että menin alle 4.30 -vauhtia ja kun juoksu tuntui helpolta, annoin mennä samaan tahtiin mahdollisimman rennosti. 4-5 kilometrin kohdalla jostakin takaa rinnalleni ilmestyi kovakuntoisen näköinen ikämies, jonka tahti vaikutti sopivalta ja liimauduin hänen kyytiinsä. Juoksimme rinnakkain reipasta tahtia ja vauhti nousi alle 4.20 -tahtiseksi. Väliaikoja laskeskelin ja vertasin niitä mielessäni 4.30 -vauhtiseen juoksuun. Homma alkoi vaikuttaa siltä, että tänään kulkee ja tavoitteet täyttyvät.
Kympin väliaika tuli vastaan 43.31, mikä on sekunnin kovempaa kuin tämän kesän ainoa noteeraukseni kympin kisassa. Siinä valossa siis varsin kovaa mentiin. En kuitenkaan huolestunut, sillä juoksu tuntui edelleen hyvältä. Tässä kohtaa laskeskelin että pieni väsyminenkin mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen.
Vähän ennen 11 kilometrin kohtaa nousun jälkeisessä myötäleessä vauhtini kiihtyi kuin itsestään 4 min/km -tasolla, jopa allekin. Askel tuntui rullaavan mukavasti joten annoin mennä - tasaisella pyrin kuitenkin taas tasoittelemaan ja niinpä 12 km tuli vastaan ajassa 52.17 - kilometri siis meni aikaan 4.12 (1.29 -vauhtia puolikkaalla). Jälkikäteen ajateltuna tämä saattoi olla virhe ja kenties söi hieman loppuaikaa.
12-14 väli tasoittui edelleen, nousustakin johtuen ja sujui 4.28 -vauhtia. 14-16 sujui taas aavistus kovempaa, 4.18-vauhtia. 16-18 mentiin 4.25 -tahtiin ja tässä kohtaa laskeskelin että 1.32 -tasoinen aika on mahdollinen. Seuraava km oli kuitenkin pikku mäestä huolimatta luvattoman hidas (4.47) ja niinpä 19 km kohdalla aikaa oli kulunut 1.23.30. Taas laskeltiin - 2.1 km maaliin, 4.30 vuhtia noin 9 min vielä joten not bad. Seurassani ollut ikämies jäi jälkeeni jossakin kohtaa tällä välillä.
Jouduin siis tekemään töitä yksin - yritin pitää askeleen herkkänä ja askeltiheyden riittävän korkeana. Seuraava kilometri vei aikaa 4.31 ja 20 km väliaika siis 1.28.00. Alle 1.33 on mahdollista päästä, ajattelin. 500 metriä ennen maalia kiihdytin askellusta ja ihan lopussa tein pienen spurtin.
Loppuajakseni tuli 1.33.00 (keskim 4.24 / km), johon olen hyvin tyytyväinen. Kauden paras koheni kolme minuuttia ja edellälistatut tavoitteet täyttyivät. Aavistuksen kismittää, ettei aika ole 1.32 -alkuinen... Seuraavalla kerralla sitten!
Noin minuutti jälkeeni tuli em. ikämieskin maaliin. Kättelin häntä hymyssäsuin ja kiitin hyvästä vetoavusta. 63 vuotta oli tällä teräsvaarilla ikää! Siinäpä on tavoitetta itsellekin - pysyä yhtä hyvässä kuosissa tulevina vuosina. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Ja se otsikon believer? Päkiällä, herkällä maakontaktilla, korkealla frekvenssilllä (= keskim 178 askelta minuutissa) - toimii minulla. Ja pitkät, hidasvauhtiset lenkit rakentavat perustaa. Kaksi kolmekymmentäkilometristä viimeisen kahden viikon aikana iskevät kuin miljoona volttia... 172 keskisykkeellä (max 177) menin ja juomavyötä käytin (yksi reilun desin juomapullo). Nautin mukanani olleen geelin ja juoman kympin kohdalla, järjestäjien juomia en ottanut.
Jalat tuntuivat ja tuntuvat hyvältä kisan jälkeen. Kyllä oli mellevä kotiin ajella Eppu Normaalin uusinta kuunnellen. Elämä on ihanaa ja juoksu upeaa - tästä on hyvä jatkaa kohti Åland Maratonia! Oikeastaan ainoa ongelma on miettiä, mikä olisi sopiva tavoiteaika siihen kisaan. Aiemmin ajattelemaani alle 3.30-tavoitetta sopii ehkä kiristää - ehdotuksia?
-gs
1 kommentti:
Onnittelut erinomaisesta loppuajasta! Nuo lukemat ovat ensi vuoden tavoitteinani.
Vantaan maraton meni aina 35 km asti ihanteellisesti 3.45 loppuaikaa tavoitellen. Sitten oikea polvi (joka ei koskaan aikaisemmin ole mitään oirehtinut) kipeytyi niin järjettömästi, että jalkaa ei voinut enää kunnolla koukistaa, mikä tietysti vaikutti askellukseen. Tästä seurasi parin kilometrin jälkeen toinen minulle harvinaisempi vaiva:pohjekrampit.
Keskeyttäminen ei tullut kyseeseen (vaikka pahimpien tuskien hetkinä siinteli pelastajan tavoin mielessäni). Loppuaika pari minuuttia yli 4h, en edes ole katsonut tarkkaa aikaa.
Ensi vuonna keskitytään puolimaratoneihin.
Lähetä kommentti